Säilötyt kesäkurpitsat

Meidän viljelypalsta tuotti sen verran kesäkurpitsaa, että kyllästymispiste niiden syömiseen saavutettiin ja jokin aika sitten. Jotain piti kuitenkin lopuille kurpille keksiä ja ajattelimme kokeilla, kävisivätkö ne avomaankurkkujen tapaan mausteliemeen säilöttäviksi. No toki kävivät! Näistä tuli hyviä ja purkkeja on nyt varastossa sen verran paljon, ettei varmasti tartte koko talvena kaupan kurkkuja ostella.

Säilötyt kesäkurpitsat

2 kg kesäkurpitsaa

Liemi

6 dl vettä
2 ½ dl väkiviinaetikkaa
1½ dl sokeria
2 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
1 tl sambal oelek- chilitahnaa
1 tl wasabia (tai piparjuurilastuja)
kokonaisia musta- ja maustepippureita
valkosipulinkynsiä ohuina lastuina

Pese säilykepurkit, laita ne kyljelleen uuniin ja uuni päälle n. 130 asteeseen. Kiehauta purkkien kannet pienessä määrässä vettä.

Pese kurpitsat ja pilko ne ohuiksi siivuiksi. Mandoliini on oiva apuväline siivutukseen kunhan muistaa ehdottomasti käyttää KOKO AJAN sitä sormisuojaa (meillä siivuttaja ei tehnyt niin ja jälki oli rumaa).

Keitä liemi ja laske kurpitsasiivut erissä siihen hetkeksi kiehahtamaan. Kun ne ovat hieman pehmenneet, ota yksi kuuma purkki kerrallaan uunista ja täytä se siivuilla. Ohutteräiset grilli/paistopihdit ovat osoittautuneet käteviksi siivujen siirtämiseksi purkkiin, etikkaliemi ei sotke silloin joka paikkaa.

Kun kaikki purkit ovat täynnä, kuumenna vielä liemi ja kaada purkkeihin, niin että ne täyttyvät piripintaan. Kierrä korkit tiiviisti kiinni. Jäähtyessään purkit umpioituvat ja tuote säilyy hyvin ties miten pitkään. Maustekurpitsat ovat valmiita noin kahden viikon kuluttua.

-memmu-

Sienipiirakka

Tänä vuonna sienisato ei näillä nurkilla päässyt häikäisemään runsaudellaan mutta jotain sentään löytyi. Minusta sieniretken jälkeen kuuluu melkeinpä asiaan tehdä sienipiirakka, joten sellaisen väsäsin eilisen metsäreissun saaliista. Tällä kertaa löytyi enimmäkseen lampaankääpää ja suppilovahveroita niin että niistä sitten. Piirakkapohjan voi tehdä monella tapaa, itse käytin valmiita lehti/ torttutaikinalevyjä ohueksi kaulittuina (en tykkää paksuista pohjista).

Sienipiirakka (n. 26cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan)

2-3     ohueksi kaulittua lehtitaikinalevyä
5  dl   puhdistettuja, pilkottuja sekasieniä
3        (puna)sipulia

2-3 dl ruokakermaa tai kermaviiliä
2        munaa
2 dl    juustoraastetta

1 tl    sokeria
suolaa
pippuria (sekä valko että musta)
kirveliä
voita ja öljyä paistamiseen

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi ja kuullota niitä pannulla voi- öljyseoksessa kunnes pehmenevät ja saavat väriä. Lisää lopuksi teelusikallinen sokeria ja lämmitä vielä niin että sokeri sulaa.

Paista toisella pannulla pilkottuja sieniä niin, että nistä irtoaa neste ja jatka, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää joukkoon nokare voita ja mausta ripauksella suolaa

Voitele uunivuoka ja vuoraa se kaulituilla taikinalevyillä. Kaada sienet ja sipulit vuokaan ja ripottele päälle juustoraaste.

Vatkaa munien rakenne rikki haarukalla. Lisää kerma(viili), suola, pippurit sekä kirveli ja sekoita. Kaada seos vuokaan ja koristele pinta vaikkapa kokonaisilla, pienillä suppiksilla. Paista 200 asteessa puolisen tuntia tai vähän yli.


-memmu-

Kuusenkerkkäsnapsi

Kuusen nuoria versoja eli kuusenkerkkiä voi käyttää hyödyksi monin tavoin. Säilöminen talven varalle onnistuu esimerkiksi pakastamalla. Tai sitten säilömällä kerkät viinaan.

Toukokuussa purkitimme nämä ja nyt meillä on valmiina kuusenkerkkäsnapsi josta huokuu jylhien ikimetsien humina ja tervaskantojen kitkeränsuloinen pihka.

Kuusenkerkkäsnapsi (noin ½ litraa)

noin 2 litraa nuoria kuusenkerkkiä
noin 5 dl kirkasta viinaa

Laita kuusenkerkät kannelliseen lasipurkkiin ja kaada viina joukkoon. Jätä juoma kypsymään noin kolmeksi kuukaudeksi mutta kääntele ja ravistele purkkia silloin tällöin. Siivilöi ja pullota.

P.S. Moni tätä kokeillut neuvoo käyttämään max. 32 prosenttista viinaa jotta snapsista ei tule kitkerää. Me käytimme 40 prosenttista. Ja saimmekin melko kitkerää kuusenkerkkäsnapsia. Toisaalta voihan tällä maustaa tavallista viinaa - ikään kuin lantrinkina.


-memmu-



Aaro Hellaakoski: Kuutamo metsässä

Alla unisen oksiston
valoa kummallista on,

metsän sisällä taikatie
ei mistään tule, ei mihinkään vie.

Varjoni karkasi. Vailla oon
ruumista. Liuonnut kuutamoon.

Askel jää ilmaan irralleen.
Käteni koskee tyhjyyteen.



-arska-

Herkkutatit

Alkusyksy Ruissalossa. Täällä vartioitte te...

...mutta kun herkkutatteja ette syö niin voinemme ottaa tämän... kiitos.

Herkkutatteja, valkosipulia, voita, suolaa, valkopippuria... aamen.

P.S. Samalla testissä viimeisin heräteostos eli juuri sisäänajettu ja hienosti huollettu bemari.

BMW eli Björneborgs Mekaniska Werkstad eli sittemmin Porin Konepaja Oy ja sen klassinen malli no:4 peltikädensijalla. Vuosimallia ~1920-luku. Valurautapannujen aatelia.

-arska-

Matsutakerisotto

Olemme harrastaneet aktiivista sienestämistä yli 20 vuotta ja uskallan väittää että ne yleisimmät ruokasienet ovat meille tuttuja. Nyt elokuun alkupuolella Memmu huomasi patikointiretkellä sienilajin jonka on varmasti ennenkin nähnyt mutta vasta nyt sen osasi huomioida ja tunnistaa.

Sieni on täällä Varsinais-Suomessa hieman harvinaisempi laji: tuoksuvalmuska eli japanilaisten himoitsema, tarunhohtoinen matsutake (Tricholoma matsutake).  Japanissa 1600-1700 luvuilla sen syönti oli sallittua vain keisarillisessa hovissa - sillä olihan sieni "jumalten ruokaa". Sittemmin rahvaskin sai luvan tätä maistaa ja koko kansa oli myyty. Fiksu kansa. Suomessa matsutakea ei ole juuri pidetty arvossa, kauppasieneksikin hyväksyttiin vasta 2007.

Nyt kun tätä on maistanut niin laatusienihän tämä on. Aivan herkkutatin veroinen ja sitä muistuttaakin maultaan ja koostumukseltaan. Erityispiirteenä varsinkin raakana poikkeuksellisen voimakas tuoksu. Mitä tästä tekisi? Soveltuu ilmeisesti hyvin käytettäväksi raakana, ja aromaattisuutensa ansiosta kannattaa toki käyttää ruokiin joissa sen ominaismaku ei peity.

Niin paljon tämä muistuttaa herkkutattia että ensikokeiluna tehdään matsutakerisotto kutakuinkin suosikkiruokamme herkkutattirisoton reseptillä. Tulos? Aivan kuin tämä tosiaan olisi jopa inan maukkaampaa kuin herkkutattirisotto. Jotenkin... tosiaan aromaattisempi. Mene ja tiedä - voi johtua siitä tiedosta että tämä sieni on jumalten ruokaa.

Matsutakekerisotto (neljä annosta)

2           salottisipulia
2           valkosipulin kynsi
2 rkl      oliiviöljyä
2 rkl      voita
4 dl       risottoriisiä
4 dl       valkoviiniä
8-10 dl  kuumaa kanalientä ( tai kasvislientä )
1/4 g     sahramia ( tämä määrä lähinnä väriä antamaan )
100 g    raastettua parmesaania

200-300 g  tuoreita tuoksuvalmuskoja ( tai herkkutatteja )
voita
suolaa
valkopippuria


Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulin kynnet. Kuumenna öljy ja voi paistokasarissa, lisää sipulit ja riisi. Kuullota sekoitellen viitisen minuuttia kunnes sipulit kypsyvät ja riisikin on hieman läpikuultavaa. Kuumenna samaan aikaan omassa kattilassaan kana- tai kasvisliemi kiehuvaksi.

Lisää paistokasarin lämpötilaa, kaada kasariin valkoviini ja lisää sahrami. Kun valkoviini on imeytynyt riisin joukkoon, aloita kuuman kana- tai kasvisliemen lisääminen. Pudota lieden lämpötilaa, lisää lähes kiehuvaa lientä kauhallinen kerrallaan ja anna sen imeytyä miedolla lämmöllä riisiin lähes täysin. Lisää vasta sitten seuraava kauhallinen nestettä ja jatka näin hämmennellen seosta jatkuvasti.

Lisättävän liemen on hyvä olla kiehuvaa jotta riisin kypsyminen jatkuu tasaisesti. Sekoittele aina varsinkin nesteen lisäämisen jälkeen, sen ansioista riisin tärkkelys tuo risotolle kermaisen kostean koostumuksen.

Puhdista ja leikkaa sienet paloiksi ja kuullota niitä hetki voinokareessa paistinpannulla. Lisää ripaus suolaa ja valkopippuria. 

Kun liemi on imeytetty riisiin, tarkista kypsyys. Riisin rakenteen tulee olla vielä napakka mutta seoksen kostea. Lisää joukkoon sienet ja parmesaaniraaste - sekoittele kunnes risotto on tasaisen kuohkeaa. Tarjoa välittömästi - jumalille tai ihan vain meille kuolevaisille.


-arska-

Suolaiset nokkoskeksit

Nokkosen siemeniä on nyt niin runsaasti, että pitihän niitä kerätä. Hieman työlästä hommaa mutta mitäpä sitä ei ilmaisen superfoodin takia tekisi, kumihanskat käteen vaan ja pusikkoon rämpimään! En ole aiemmin kyseisiä siemeniä kerännyt, joten kokemusta niiden käytöstä ei ole päässyt kertymään. Erilaisista siemenistä tehtyjä leipomuksia on pitänyt väsätä jo iät ja ajat mutten ole saanut aikaiseksi, nyt sitten näiden siementen myötä innostuin ja tein siemenkeksejä. Hyviähän niistä tuli ja vielä parempia valkohomejuustolla ja (lakka)hillolla päällystettyinä. Oikein sopivaa tarjottavaa illanistujaisissa punkkulasin kera.

Suolaiset nokkoskeksit

1    dl    nokkosen siemeniä
1    dl    auringonkukansiemeniä
1    dl    kurpitsansiemeniä
1/2 dl    seesaminsiemeniä
1/2 dl    kuivattuja puna- apilan kukintoja
1    dl    kaurajauhoja
1    dl    kaurahiutaleita
2,5 dl    kiehuvaa vettä
1     tl    suolaa

pinnalle sormisuolaa


Sekoita kaikki aineet kulhossa ja kaada löysähkö seos leivinpaperoidulle uunipellille, Laita toinen leivinpaperi seoksen päälle ja painele massa ohueksi levyksi. Poista päällimmäinen paperi ja ripottele pinnalle maun mukaan sormisuolaa. Paista 175 asteessa n. 35 minuuttia tai kunnes pinta on ruskea ja koostumus rapea. Anna keksilevyn jäähtyä ja murra siitä sitten haluamasi kokoisia paloja.

Keksit ovat melko suolaisia mutta suolakeksejähän nämä ovatkin. :)


-memmu-

Lihatsu kahel nakil

Porilaisilla on porilainen, lappeenrantalaisilla vety ja atomi, kasvissyöjille on keksitty jopa vihis mutta haminalainen perinneherkku lihatsu kahel nakil on aivan ylivertainen grillierikoisuus. Höyrytetty lihapiirakka, jonka täytteenä kaksi nakkia, mausteina suolakurkku, raaka sipuli, ketsuppi ja sinappi. Ei kuulosta järin poikkeukselliselta mutta klassikon tästä tekee sen salainen ainesosa: "ylimääräinen" kolmas nakki josta ei veloiteta erikseen!!

Vuosikymmenten ajan Haminan torilla grilliasiakas yllättyi kerta toisensa jälkeen ja koki sen huumaavan onnen tunteen kun lihatsun välistä pilkottikin kahden nakin sijaan kolme nakkia. Kiitokseksi myyjä vielä lausui kuolemattomat: kiittikiitti! Extranakin antaman lisäenergian voimalla allekirjoittanutkin on opiskellut itselleen valkolakin ja jaksanut kiertää Haminan toria monen monituista iltaa pikkutunneille asti.

Näin oli siis ennen. Vuosikymmenten ajan. Vuonna 2013 katuruokaklassikon luonut kioskiyrittäjä eläköityi ja mitäpä teki uusi yrittäjä? Extranakki katosi! Kaupunkia ravisteli kulttuurikatastrofi. Boikotit ja kansan keräämät adressit eivät auttaneet ja lihatsu kahel nakil on kykyisin pyydettävä kolmel nakil. Menetetylle nakille sävelletty Kahel nakil-hymni kertoo hyvin kaupunkilaisten tunnoista noina vaikeina muutoksen aikoina.

Koska tilanne on tämä, on perinneruokaa yritettävä tehdä kotikonstein ja vieläpä kaukana eineksen kotiseuduilta. Lihapiirakat on toki noudettu Haminasta siitä ainoasta oikeasta leipomosta. Tulos ei vastaa aivan ympyräkaupungin alkuperäistä mutta tämän syötyä pää on silti pyörällä.

Lihatsu kahel nakil (kahdelle)

2 kpl    lihapiirakoita (Leipomoliike Aitolahti Ky, Sibeliuskatu 22, 49400 Hamina)
6 kpl    kuorellisia A-luokan nakkeja
raakaa sipulia pieneksi silputtuna
suolakurkkua pieneksi silputtuna
ketsuppia
sinappia

Höyrytä halkaistut lihapiirakat ja nakit höyrykattilassa kuumiksi. Täytä kukin lihapiirakka reilulla määrällä mausteita sekä kolmella nakilla. Tarjoile voipaperiin käärittynä ja lausu: kiittikiitti!


-arska-