Perunapiirakka

Karjalanpiirakka, tuo synnyinseutujeni lahja maailmalle, on yksi parhaista asioista, mitä tiedän. Mutta mielestäni vähintään yhtä hyvä herkkujen herkku on sen serkku perunapiirakka, samanlaiseen rukiiseen kuoreen paketoitu muusattu peruna.

Ja nyt kun koronakriisin takia yritämme vähentää viljelijöiden varastoihin kertynyttä viime vuoden perunasatoa niin leipaistaanpa kasa piiraita. Kuoritaikina on siis sama kuin karjalanpiirakoissa ja täytteeksi tehdään mehevä herkkumuusi tai käytetään eiliseltä ylijäänyttä sellaista. Minä tykkään tehdä perunapiirakoista pyöreitä soikeiden sijaan mutta tyyli on toki vapaa.

Perunamuusin ohje löytyy täältä.

Kuoritaikina (määrästä tulee n. 20 piirakkaa):

2 dl       haaleaa vettä
½-1 dl   vehnäjauhoja
3-4 dl    ruisjauhoja
2  tl       suolaa
50 g      pehmeää voita
( 1 kananmuna voiteluun)

Voiteluun:

1 dl    kiehuvaa vettä
1 rkl   voita


Sekoita taikinaa varten kulhossa vesi, suola ja jauhot. Lisää jauhot vähitellen kunnes taikina on sopivan paksua, vältä kuitenkin liikaa vaivaamista. Lisää lopuksi joukkoon pehmeä voi. Taikina on sopivaa kun siitä pystyy muotoilemaan kiinteän pallon.

Pyörittele taikinasta n. 3cm halkaisijaltaan oleva tanko. Jaa tanko n. kolmen sentin mittaisiin paloihin, pyörittele ne palloiksi ja kauli piirakkapulikalla ohuiksi kuoriksi.

Laita kuoren päälle kylmää perunamuusia ja levitä se siten, että reunoille jää pari senttiä tyhjää tilaa. Rypytä reunat. Piirakat voi voidella kananmunalla jos haluat niihin kauniin, ruskean paistopinnan. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia. Voitele lopuksi kypsät piirakat voi-vesiseoksella.


-memmu-

Karjalaisia rimpsuja

Heinäkuisista kesäretkistämme yksi suuntautuu aina vanhoille kotiseuduilleni Etelä-Karjalaan, Imatralle. Sukulaisten tapaamisen ohella käymme joka kerta samat tutut paikat läpi ja Suomen vanhin (ja upein) matkailunähtävyys Imatrankoski kuuluu tietysti vakiokohteisiin.

Kosken partaalla, Imatran Valtionhotellin edustalla on Inkerinaukio -niminen entinen parkkipaikka, nykyinen suihkulähdepuisto ja toripaikka. Aukion reunasta bongasimme pienen kojun, jossa myydään rimpsuja eli tuunattuja karjalanpiirakoita. Niitähän piti tietysti heti kokeilla! Piirakat on tehty paikallisen mummon perinteisellä reseptillä ja niitä saa sekä suolaisilla että makeilla täytteillä. Kotvan listaa pähkäiltyämme valitsimme maistelulautasen, johon kuuluu kaksi vapaavalintaista cocktail-rimpsua (otimme kantarelli- ja lohitäytteet), juuressipsejä ja yrttidippiä. Jessus miten hyviä! Piirakoiden kuoritaikina oli täydellinen. Täysrukiinen, rasvainen ja just sellainen, jollaista en koskaan itse osaa tehdä vaikka kuinka yritän. Riisipuurotäytettä sopivasti ja päällysteet mahtavan maukkaita. Kylkiäisenä voi nauttia vaikkapa viereisestä terassiravintolasta napattua skumppaa.

Iso peukku Rimpsu-Reetalle ideasta ja sen toteuttamisesta! Käykäähän testaamassa jos siellä päin matkailette.

P.S. Tiesittekö, että vanhalla karjalan kielellä sana rimpsu tarkoittaa rypytettyä hameenhelmaa?














-memmu-

Karjalanpiirakat

Karjalanpiirakoita tulee tehtyä liian harvoin kun homma on melko aikaa vievää ja hivenen sotkuistakin puuhaa. Lopputulos on kuitenkin aina vaivan väärti eikä yhtään piirakkaa koskaan ole haaskuuseen mennyt. Itse teen piirakat sukumme piirakkamestarin, nyt jo edesmenneen, Marja-tätini reseptillä. Eihän niistä koskaan tädin tekemien veroisia tule mutta melkein yhtä hyviä kuitenkin.

Niin ja piirakoiden ei toki tarvitse olla aina niitä perinteisiä. Näin ystävänpäivän tienoilla niistä voi tehdä vaikkapa teemaan sopivasti sydämellisiä. :)

Karjalanpiirakat (n. 80 kpl = melkoinen määrä. Jos et leivo koko suvulle, tee ihmeessä pienempi annos)

Kuoritaikina:

4,5    dl haaleaa vettä
4       tl  suolaa
1,5    dl vehnäjauhoja
6       dl ruissihtijauhoja
100   g  pehmeää voita

Riisipuuro:

3   l   maitoa
6 dl   puuroriisiä
6 dl   vettä
2 rkl  suolaa

Voiteluun:

3 dl  kiehuvaa vettä
50 g voita

Valmista ensin riisipuuro. Mittaa vesi kattilaan, lisää riisit kiehuvaan veteen ja keitä n. 5 minuuttia tai kunnes vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää maito ja keitä hyvin miedolla lämmöllä n. tunti. Hämmennä puuroa usein keittämisen aikana, jottei se pala pohjaan. Mausta valmis puuro suolalla ja jäähdytä kylmäksi.

Sekoita taikinaa varten kulhossa vesi, suola ja jauhot. Lisää jauhot vähitellen, kunnes taikina on sopivan paksua, vältä kuitenkin liikaa vaivaamista. Lisää lopuksi joukkoon pehmeä voi. Taikina on sopivaa kun siitä pystyy muotoilemaan kiinteän pallon.

Jaa taikina osiin ja pyörittele niistä n. 3-4 cm halkaisijaltaan olevia tankoja. Jaa tangot muutaman sentin mittaisiin paloihin, pyörittele ne palloiksi ja kauli piirakkapulikalla sopivan muotoisiksi ja ohuiksi kuoriksi. Soikeista tulee hyviä perinteisen muotoisia, pyöreistä saa paremmin muotoiltua sydämiä. Peitä kaulimista odottavat taikinapallot kostealla liinalla, etteivät ne kuivu.

Laita kuorien päälle lusikallinen (tai mielesi mukainen määrä) kylmää puuroa ja levitä se siten, että reunoille jää sentin verran tyhjää tilaa. Rypytä reunat. Osaat kyllä, ei se niin vaikeaa ole. Paista piirakat 230 asteessa n 15 minuuttia. Voitele lopuksi kypsät piirakat voi- vesiseoksella.

-memmu-