Hernekeitto hollantilaisittain

Hollantilaisen ja suomalaisen erottaa toisistaan paitsi pituuden perusteella, myös erilaisesta tavasta keittää hernekeittoa. Hernekeitto on perinneruokaa molemmissa valtakunnissa, mutta eron huomaa kun maistaa. Toisaalta tuttu mutta toisaalta niin erilainen.

Teimme keiton idätetyistä herneistä, tällä tekniikalla hernekeitto kuulemma kohtelee ihmisen ruuansulatusta hellävaraisesti.

Valitettavasti kuvista puuttuu tähän hollantilaiseen versioon olennaisesti kuuluva makkara. Unohtui ostoslistalta, mutta tämä on meikäläisittäin riittävän tuhtia näinkin. Ja vallan hyvää. Hollanti voittaa meidät jalkapallossa, pituudessa ja peräti herneenkeitossa. Hutunkeitossa olemme lyömättömiä.

Hernekeitto hollantilaisittain (noin neljä annosta)


400  g           kuivattuja herneitä

1,5-2  l         vettä

200  g           savukinkkua
100  g           pekonia

1                  savustettu makkara (puuttuu kuvista)

2                  perunaa

2                  sellerin vartta
1                  sipuli

1                  purjosipuli
3                  laakerinlehteä
timjamia
suolaa
mustapippuria

voita
ruohosipulia koristeeksi

Herneiden idätys:
Liota kuivattuja herneitä reilussa vedessä yön yli. Kaada herneet siivilään ja valuta vesi pois. Peitä pyyheliinalla ja jätä vuorokaudeksi huoneenlämpöön itämään.

Pilko kinkku, pekoni, perunat, sellerin varret ja sipulit sopivan pieniksi paloiksi. Kuumenna kattilassa nokare voita ja kuullota siinä pekonit sekä sipulit. Lisää kattilaan vesi sekä herneet, perunat, sellerin varret, savukinkku sekä mausteet ja anna porista kannen alla keskilämmöllä noin kaksi tuntia.

Savustetun makkaran voi kypsentää hitaasti pannulla, pilkkoa siivuiksi ja lisätä keiton pinnalle tarjoiluvaiheessa.

-arska-

Aasialaiset kalapullat

Seiti ei ole koskaan ollut meidän kummankaan suurinta herkkua mutta edullisen hintansa vuoksi sitä tulee silloin tällöin ostettua. Melkein aina on kuitenkin kaduttanut kun seiti nyt maistuu hieman erikoiselle ja taitaakin olla suunnilleen ainut raaka- aine, jonka ominaismaun soisi mielellään valmistettaessa häviävän. Näissä aasialaistyyppisissä kalapullissa homma onnistuikin oikein hyvin! Ei yhtään outoa seitimakua vaan ainoastaan ihania aasialaismakuja!

Aasialaiset kalapullat


400 g      pakasteseitiä (fileitä)
2 rkl       kevät- tai ruohosipulia, pieneksi pilkottuina
1            valkosipulin kynsi murskattuna
1 rkl       tuoretta inkivääriä raastettuna
1            tuore punainen chili hienonnettuna
½           limen mehu
1 rkl       kalakastiketta
2            kananmunaa
1 rkl       jauhoja (korppu-, vehnä-, tai vaikkapa kikhernejauhoja)

mustapippuria
rypsiöljyä paistamiseen

persiljaa, chiliä ja limeä koristeluun


Dippi

½  dl      majoneesia

½  dl      kermaviiliä
1   tl      Srirachaa
4   tl      limen mehua
1           valkosipulin kynsi
½ tl       suolaa
½ tl       mustapippuria

Sulata kalafileet ja puristele niistä liika neste pois. Laita kala sekä pilkotut ja raastetut muut aineet tehosekoittimeen ja aja mössöksi (muttei liian mössöksi). Lisää lopuksi jauhot ja munat ja pyöräytä nekin vielä kunnolla sekaan. Pyörittele kostutetuin käsin taikinasta pieniä palleroita ja paista pannulla öljyssä.

Dippikastikkeen ainekset sekoitetaan. Valkosipulin voi toki hienontaa ensin. Valmis!

-memmu-

Reseptikortit: Banaani-kinkkupaistos

Aktiiviset lukijat muistavat taannoisen kirpputorilöytömme: Mestarikokki -ruokaohjekerhon reseptikorttisarja suoraan 70-luvulta. Jo ensi silmäilyllä korttien joukosta erottui resepti jota yksikään ennakkoluuloton kotikokki ei voi olla kokeilematta. Banaani-kinkkupaistos kuuluu korttisarjan kategoriaan "keveitä iltapaloja / pikkulämpimiä". Kuuleman mukaan sopii myös laihduttajille.

Aineslista herätti alkuun lievää hilpeyttä mutta niin mielenkiintoinen tämä on että saa aloittaa reseptikortti -testisarjamme.

Tässä siis ohje, jota jouduimme hieman mukailemaan. Meillä oli vain kaksi banaania ja tuoreiden tomaattien puuttuessa käytimme tomaattimurskaa. Kinkun ja juustoraasteen määrästä emme tinkineet.

Banaanien päälle kietaistaan dijon-sinapilla huolellisesti voidellut kinkkusiivut.

Banaanit siirretään uunivuokaan tomaattipedille ja koko komeus viimeistellään juustokuorrutteella.

Bon appétit!

-memmu-

-arska-

Äidin mustatorvisienipata

Tämä ruokalaji on henkilökohtainen suosikkini ja ehdottomasti äitini bravuuri-resepti. Hän on tätä tehnyt niin kauan kuin muistan. Niin kauan ettei hänkään muista sen syntyhistoriaa tai että onko resepti muunnelma jostain muusta jo unohtuneesta. Reseptikirjoista ei vastaavaa löydy eikä kukaan haastattelemani ole tätä tunnistanut. Suomi on ratifioinut Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta - tämä resepti on liitettävä suojelukohteisiin.

Mustatorvisienipata on äärimmäisen yksinkertainen ja maukas pataruoka jonka juju on mustatorvisienen (Craterellus cornucopioides) poikkeuksellisen voimakas ja maanläheinen maku. Se maustaa ja myös värjää koko padan tomaattipyreen kanssa läpitunkevan mustanpunaiseksi. Pelkkä väri ja padasta nouseva höyry lämmittää helmikuisen pakkaspäivän plussan puolelle. Siksi mustatorvisieniä kannattaa syksyllä kuivattaa talven varalle.

Reseptin ainoa heikkous on ettei näitä vähäisiä ainesosia voi korvata muilla. Jos sinulla ei ole mustia torvisieniä, et voi korvata niitä herkkusienillä. Jos naudan paistiliha on loppu, et voi käyttää porsaan lihaa. Tee siinä tapauksessa vaikka unkarilainen pörkölt, sekin on hyvää mutta se on eri. Tämän ruuan lisukkeena tulee tarjota Hasselbackan perunoita. Piste.

Äidin mustatorvisienipata (á la Liisa Pöllänen)

800 g        naudan paistilihaa

4-5 prk     tomaattipyrettä (yhteensä 280-350g)
4-6 dl       vettä

3 dl          kuivattuja mustatorvisieniä
6              valkosipulin kynttä

5 tl           sokeria
voita lihan ruskistamiseen

suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan noin neljään desilitraan vettä, noin puoleksi tunniksi. Leikkaa liha ohueksi suikaleiksi, ruskista ne nopeasti voissa kuumalla pannulla ja mausta lopuksi suolalla. Laita lihat, sienet (myös liotusvesi), tomaattipyre ja sokeri kannelliseen uunipataan. Sekoita hyvin ja laita 200 asteiseen uuniin tunniksi. Laske uunin lämpötilaa 150-175 asteeseen ja jatka kypsennystä toinen tunti tai pari. Tarkkaile nesteen määrää kypsennyksen aikana ja lisää vettä jos koostumuksesta uhkaa tulla kuivaa.

Pitkä kypsennysaika vain parantaa lopputulosta. Laitan herkun usein valurautapadassa illalla pariksi tunniksi uuniin, sammutan uunin ja jätän sinne yön yli muhimaan.

-arska-

61°19'6.69"N 22°51'52.07"E

Tämä ruokablogi ei sisällä varsinaisesti ravintola-arvosteluja, olemmehan hyviä ihmisiä emmekä halua pahoittaa yhdenkään huippukokin mieltä. Mutta silloin tällöin vastaan tulee ravitsemusliikkeitä joita mielellään suosittelee milloin mistäkin syystä. Kuten tällä kertaa, täysin ulkoisista.

Maamme pääteillä liikkuessa ja taukopaikkaa etsiessä on nykyisin nähtävä hieman vaivaa jos ja kun haluaa vaihtoehtoja aakkosilla nimetylle "liikennemyymäläketjulle". Tiedätte kyllä ne, niitä on sata ja kaikki samanlaisia. Jos on vaihtoehtoja - suosikaa niitä.

Valtatie 12 varrella, Sastamalan kohdalla ohikulkijan kohtaa näky joka pakottaa tekemään U-käännöksen ja tarkistamaan oliko kangastus vain Kaurismäkeläistä päiväunta. Ei ollut. Tämä pikantti "bensis" on Tyrväänkylän AD-autokorjaamo ja Kahvila joka saa nostalgikon sydämessä jotain läikkymään.

Baarin puolella aika on pysähtynyt. Tuoretta kahvia ja meetvurstileipää mutustellessa voi lähes kuulla korjaamon puolelta tutut äänet. Aivan... rovastin mopedia siellä taas poljetaan käyntiin.

Kaiken lisäksi juuri tuo ikkunalaudalla oleva peltilelumotskari oli myös allekirjoittaneen lapsuuden suosikkilelu. 

-arska-

Pizza bianco

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: pizza bianco, tarte flambée, flammkuchen, valkoinen pizza, liekkipiirakka. Kun ensi kerran kokeiltiin ei paluuta ollut, tomaattikastiketta ei ole sen koommin käytetty. Hyvä taikinapohja, ranskankermaa tai smetanaa ja maukkaita täytteitä, tulos on parhaimmillaan parempaa kuin mikään ikinä, missään. Koskaan. Vähän oliiviöljyä, balsamicoa, uh, suoraan pizzakiveltä... taivaallista. Seis. Ylisanoja suoltava ihminen antaa itsestään äärimäisen epäilyttävän vaikutelman, pysykäämme faktoissa.


P.S. Jos artesaanipizzan väsää kaksi artenomia, onko se artenomipizza?

Pizza bianco (kaksi pizzaa, tässä tapauksessa kahdella eri täytteellä)

Taikina (kaksi pizzaa)

Lukemattomia pizzapohjareseptejä on kokeiltu ja parhaiten ovat onnistuneet ne, joiden taikinan annetaan kohota pitkään kylmässä. Tällä kertaa testasimme tämän. Tosin taikinamme ehti kohota vain reilun vuorokauden mutta hyvin onnistui näinkin. Huom! Taikinaa ei kaulita vaan se venytetään, vanutetaan ja taputellaan käsin muotoonsa.

Kastike

120g   smetanaa

rkl      sitruunamehua
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä

Sekoita ainekset.

Kinkkutäyte

1         mozzarellapallo viipaloituna

2-3      viikunaa paloiteltuna

120 g  ilmakuivattua kinkkua

salviaa
oliiviöljyä
balsamicoa

Lohitäyte

1         mozzarellapallo viipaloituna
1         pienehkö punasipuli viipaloituna ohuiksi siivuiksi

120 g  kylmäsavulohta

rucolaa
oliiviöljyä
balsamicoa


Pizzakivi on tässä puuhassa suositeltava varuste ja sitä käytämme mekin. Voi tulkita hifistelyksi mutta pieni vaaramomentti tulikuuman kivilevyn käsittelyssä tuo hien otsalle ja saa lopputuloksen maistumaan entistä paremmalta. "Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi" - Jumala. Jos käytössä ei ole pizzakiveä, toinen konsti on asettaa kaksi uunipeltiä päällekkäin.
   

Laita pizzakivi (tai uunipellit) kylmään uuniin ja kuumenna uusi 230 asteeseen. Nosta kivi uunista, siirrä pizzapohja kivelle ja siirrä uuniin 10 minuutiksi. Uuniin tässä vaiheessa siis pelkkä pohja, ei täytteitä.

Ota taas pizza pois uunista ja levitä esipaistuneen pohjan päälle smetanakastike sekä viikunat tai punasipulit. Siirrä jälleen uuniin, nyt kolmeksi minuutiksi.

Ota pizza pois uunista ja lisää loput täytteet, ilmakuivattu kinkku ja salvia tai savulohi ja rucola.
Koko komeuden päälle vielä oliiviöljyä ja balsamicoa. Sitten pizza bianco syödään.

-arska-  (täytteet ja tulityöt)
-memmu-  (pohjatyöt)

Tyrnivoi

Tuntuu että saaristolaisleipä esiintyy sivuillamme jatkuvasti. Voi olla, mutta kun kirpeä, tyrnimarjoilla maustettu voi maistuu niin hyvältä makean saaristolaisleivän päällä.

Tyrnivoi

200 g  voita
100 g  tyrnimarjoja

Soseuta marjat ja huonelämpöinen voi keskenään sauvasekoittimella. Jäähdytä jääkaapissa ja tarjoile saaristolaisleivän päällä.


-arska-