torstai 31. toukokuuta 2018

Minivoileipäkakku

Omista lakkiaisistani on kulunut aikaa jo jokunen vuosi(kymmen). Silloin elettiin vielä voileipäkakun kulta-aikaa vaikka mielikuva siitä oli jo vähän vanhahtava, sellainen setien ja tätien juttu. Mutta kas kas, nyt kun ollaan itse täti-ikäisiä niin voileipäkakku on taas trendikäs herkku.

Tänä vuonna olemme tiukasti kevätjuhlien hengessä mukana ja teimme voileipäkakun, tosin hyvin pienen sellaisen. Kuoharin ja kakun myötä toivotamme onnea ja menestystä kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuville! Kippis ja Skååål!













Minivoileipäkakku kahdelle suursyömärille

4      palaa  (monivilja) paahtoleipää
1/2   dl        maitoa (tai kasvislientä)


Punainen täyte

2  rkl  savukinkkua
1  rkl  punaista paprikaa
2  rkl  savuporotuorejuustoa
1  rkl  ranskankermaa
1  tl    paprikajauhetta

Vihreä täyte

2   rkl   maustekurkkua
1   rkl   tuorekurkkua
(1  rkl  ryöpättyä vuohenputkea tai pinaattia)
1   rkl  ruohosipulisilppua
2   rkl  maustamatonta tuorejuustoa
1   rkl  ranskankermaa

Keltainen täyte

2- 3 rkl  keltaista paprikaa
(2    rkl  voikukan keltaisia terälehtiä)
1     rkl  emmentaljuustoa
2     rkl  maustamatonta tuorejuustoa
1     rkl  ranskankermaa
1/2  tl   sokeria

Kuorrutus

1/3  pkt   Koskenlaskija- sulatejuustoa
loraus      maitoa tai kermaa
koristeeksi syötäviä kukkia



Leikkaa paahtoleivistä pyöreitä kiekkoja rengasmuottia apuna käyttäen. Voit toki tehdä neliskanttisenkin kakun, leikkaa tällöin leivistä vain kuoret pois.

Pilko kaikkien täytteiden ainekset pieneksi silpuksi ja sekoita omissa kulhoissaan tuorejuusto-ranskankermaan.

Kostuta leivät maidolla tai kasvisliemellä. Pullasuti on tähän paras väline ja kevyt sively nesteellä riittää, näin kakusta ei tule liian märkää.

Lado leivät ja täytteet kerroksittain, kiedo kakku tuorekelmuun ja aseta päälle kevyt paino, esim. pieni lautanen. Laita kakku jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Sulata kuorrutusta varten sulatejuusto kattilassa miedolla lämmöllä ja notkista sitä maidolla tai kermalla. Kuorrutteen tulee olla paksuhkoa mutta kuitenkin juoksevaa. Kaada kuorrute kakun päälle ja tasoita siten, että juustomassaa valuu hieman kakun reunoille. Ole ripeä sillä kuorrute jähmettyy nopeasti. Koristele kakku syötävillä kukilla.

Huom! Täytteiden määrä on vain ohjeellinen ja riippuu täysin käyttämiesi leipien koosta ja siitä, kuinka paksut täytekerrokset haluat.



-memmu-


maanantai 28. toukokuuta 2018

Parsahodarit

Olen kotoisin pesäpallopitäjästä jonka paikallisherkku on lihatsu kahel nakil. Nyt seuraa pieni aasinsilta. Amerikkalaiseen baseball-kulttuuriin yhdistyy läheisesti sikäläinen nakkisämpylä eli hot dog eli kuuma koira. Mielestäni hodari päihittää hampparin mennen tullen mitä tulee pikaruokaan. Hodarin hienous on sen muuntautumiskyky, variaatioden kirjo on valtaisa.

Kun näin lehdessä parsahodarin ja parmesaanimajoneesin ohjeen, oli itsestään selvää että se on testattavaksi. Aivan mahtavaa. Ja varmasti vielä mahtavampaa jos olisi edetty kunnolla slow foodin suuntaan ja leivottu sämpylätkin itse.


Parsahodarit ja parmesaanimajoneesi (4 hodaria)


4 hot dog -sämpylää
salaatinlehteä
yrttejä (esim. basilikaa tai rucolaa)


Parsat

8         vihreää tankoparsaa
0,5 dl  vehnäjauhoja
1          kananmuna
1 dl      emmentaljuustoraastetta
1 dl      korppujauhoja
1 tl      provencale-yrttiseosta
1 rkl    öljyä


Parmesaanimajoneesi

1,5 dl   majoneesia
0,5 dl   parmesaanijuustoraastetta
½         sitruunan mehu
2 tl      chilikastiketta


Poista parsoista kova puumainen tyvi. Jauhota parsat vehnäjauhoissa. Riko kananmuna lautaselle ja sekoita rakenne rikki. Raasta emmentaljuusto hyvin hienoksi raasteeksi. Sekoita korppujauhot ja yrttiseos juuston joukkoon.

Pyörittele parsat seuraavaksi kananmunassa ja sen jälkeen korppujauho-, yrtti- juustoseoksessa. Laita parsat uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja paista 200 asteisessa uunissa rapeiksi (12–15 minuuttia).

Sekoita parmesaanimajoneesin ainekset kulhossa. Halkaise sämpylät ja lämmitä uunissa. Levitä majoneesia sämpylöiden väliin. Täytä yrteillä, salaateilla ja parsoilla.



-arska-




sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Reseptikortit: Nakkisiili

Tiedätte modernin ruokaklassikon nimeltä makkarasiili: Lenkkimakkara johon on omenaporalla kairattu reikiä ja reikiin työnnetty nakkeja. Kaunis asetelma kypsennetään uunissa ja nautitaan sinapin kanssa.

Jotain vastaavaa, ja mielestäni parempaa löytyy jo vanhasta Mestarikokki-ruokaohjekerhon reseptilaatikosta 1970- luvulta. Perunamuusi on nimittäin suosikkiruokaani ja näin vapun tienoona pöytään sopii hyvin tämä nakeista ja perunamuusista rakennettu "siili". Ja koska olen jo aikuinen, voin syödä tätä milloin haluan. 










-memmu-





-arska-









sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kuohuviinidrinkki III

Hellaan koskin -blogin ensimmäisestä postauksesta on kulunut tänään kolme vuotta jonka kunniaksi kohotamme kuohuviinidrinkin. Olen viime aikoina mielistynyt seljankukkamehun makuun ja sillähän voi drinkin maustaa. Kyseessä on siis klassikko, kesäisen raikas juoma nimeltään Hugo.






Hugo (4 annosta)


1 dl     seljankukkamehutiivistettä
2 dl     marjoja, mustikoita, vadelmia
4 dl     proseccoa tai valkoviiniä
2 dl    kivennäisvettä, mielellään sitruunalla maustettua
1        limetti viipaleina
minttua (unohtui)
jäitä


Täytä lasit jäillä tai jäämurskalla. Lisää mehutiiviste, marjat limentti ja viini. Kaada päälle kivennäisvettä.


-arska-



lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kanipata

Huh huh - nimittäin. Nyt tiukimmat vegaanit ja perheen pienimmät silmät kiinni - täällä ei ole mitään nähtävää.

Ystävämme on moniosaaja joka kaiken muun ohessa kasvattaa myös lihakaneja. Hänen farmiltaan on peräisin tämä 2,5 kiloinen vonkale joka on tiettävästi isän puolelta lihantuotantoon jalostettu kalifornialainen ja äidin puolelta ranskanluppakorvakanin ja belgianjättikanin risteytys. Geenit siis kohdallaan. Ja tämä on sekä lähiruokaa että luomuruokaa parhaimmillaan.

Mikä onkaan sopivampi hahmo pääsiäisaterian päätähdeksi kuin kani, tuo keväisen luonnon heräävän elämän vertauskuva. Tämä on laatuaan ensimmäinen kokkauskokemus mitä tulee kaneihin. Lihakanin liha on vaaleaa ja muistuttaa rakenteeltaan kanaa mutta maultaan enemmän porsaanlihaa. Jänispataa olen syönyt mutta tässä ei luonnollisesti ole sen tyyppistä riistanmakua ja rasvaprosentti on aivan eri luokkaa kuin luonnonvaraisella heimoveljellään.

Ruhon paloittelun suhteen jouduimme jälleen turvautumaan opetusvideoihin joista tässä hyvä esimerkki. Oksasakset on must! Myös reseptin suhteen noudattelimme tätä suositeltua ohjetta hitaasti kypsennetystä kanipadasta ja kyllä... kyllä kyllä.

Kanipata, lautasella etukäpälä.

Lähtötilanne.

Kanin ruhonosat.

Mauste- ja kasvisseos.

Kanipata lähdössä pariksi tunniksi uuniin.















Kanipata

1           kani
150 g     kuivattuja luumuja
½ dl      konjakkia
50 g      sokeria
140 g    pekonia
1½ dl    punaviiniä
3 dl       kanalientä
2          sipulia
2          porkkanaa
2          sellerin vartta

4          valkosipulinkynttä
2          laakerinlehteä
4          tuoretta timjaminoksaa
1 dl      tuoretta persiljaa koristeeksi
vehnäjauhoja leivittämiseen
öljyä paistamiseen


Sekoita sokeri ja konjakki kulhossa ja lisää kuivatut luumut, pyörittele ja jätä marinoitumaan. 

Paloittele kaniini, pyörittele palat vehnäjauhoissa ja ruskista öljyssä kuumalla pannulla. Siirrä lihapalat pataan ja ruskistele pannulla seuraavaksi paloitellut pekonit ja kasvikset niin että vähän pehmenevät ja saavat väriä. Lisää punaviini sekä mausteet ja kiehauta. Lisää kanaliemi sekä konjakissa marinoituneet luumut. Siirrä kaikki ainekset uunipataan ja kypsennä kannen alla 2-3 tuntia 150 asteisessa uunissa. Koristele valmis kanipata silputulla persiljalla ja tarjoa esimerkiksi riisin kanssa.


-arska-



torstai 29. maaliskuuta 2018

Syötävät pääsiäisruohot

Koska hyötyviljely on hauskaa ja nimensä mukaisesti hyödyllistä, kasvatamme pääsiäiskoristeetkin syötävistä lajikkeista. Rairuoho tuntuu näiden rinnalla turhakkeelta. Kasvamassa on nytkin hernettä, härkäpapua, parsakaalia, punajuurta ja rucolaa.

Kylvä siemenet multaan, peitä kylvös ohuella multakerroksella, suihkuttele vedellä ja pidä kylvös kosteana. Herneet ja pavut kannattaa liottaa yön yli, näin itäminen nopeutuu. Muut siemenet voi kylvää sellaisenaan. Jotkut versot, kuten parsakaali ovat syömäkelpoisia n. viikon kuluttua kylvöstä, toisissa menee pidempään.

Versopurkit on kierrätystavaraa parhaassa tee se itse -hengessä eli tuunattuja säilykepurkkeja. Pestyt purkit on päällystetty mm. erivärisillä serveteillä. Ohje löytyy mistäpä muualtakaan kuin ehtymättömästä ideapankista Stömsöstä.




-memmu-































perjantai 23. maaliskuuta 2018

Köyhän miehen okonomiyaki

Okonomiyaki on japanilainen ruokalaji joka valmistetaan paistamalla sekoitetut ainekset pannulla tai paistolevyllä molemmilta puolilta. Sen kanssa tarjoillaan okonomiyaki-kastiketta, merilevää, kuivattua kalaa, inkivääriä, melkein mitä vain. Nimi okonomiyaki tarkoittaa suurin piirtein "se mitä haluat kypsennettynä", okonomi tarkoittaa "mistä pidät" ja yaki tarkoittaa "paistettu" tai "keitetty".

Oikeaoppisen okonomiyakin taikinaan laitetaan vehnäjauhoja sekä leivinjauhetta. Pannukakkumainen munakas maistui ensimmäisillä kerroilla nerokkaalta mutta tuhdilta ja kokeilimme pian riisuttua köyhän miehen muunnelmaa jossa jauhot ja enimmät lisukkeetkin on jätetty pois. Kaali, kanamuna sekä okonomiyaki-kastike on sellaisenaan niin toimiva yhdistelmä että se antaa katetta väitteelle "vähemmän on enemmän". Helppo ja nopea aamiainen.


Okonomiyaki-kastikkeen reseptiin kuuluu muutama ainesosa (sake, mirin) joita omassa ruokakaapissa harvoin on, mutta japanilaisillekin ruoka-aineille löytyy kelvollisia korvikkeita. Tietoa löytyy vaikka täältä.














Köyhän miehen okonomiyaki  (1 kpl)

200g    raastettua kaalia
2 kpl    kananmunia
½ dl     kermaa
1 rkl     seesamiöljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Pinnalle:
okonomiyaki-kastiketta
seesaminsiemeniä
majoneesia
ruohosipulia


Okonomiyaki-kastike

¾ dl     ketsuppia
½ dl     worcesterkastiketta
½ dl     sakea (voi korvata makeahkolla valkoviinillä)
½ dl     miriniä (voi korvata sherryllä)
½ rkl    inkivääriä raastettuna
1 kpl    valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 rkl     sokeria



Yhdistä okinomiyaki-kastikkeen ainekset kattilaan, sekoita ja keittele kastiketta kokoon miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia.


Pilko kaali karkeaksi raasteeksi ja kypsennä pannulla seesamiöljyssä välillä sekoitellen. Kun kaali on mukavan pehmeää, tasoittele paistolastalla kaaleista lettumainen lätty, ja pudota lämpötila melko miedolla. 


Tee tässä vaiheessa muna-kermaseos: riko kanamunat kulhoon ja lisää joukkoon kerma ja mausteet. Riko haarukalla munien rakenne ja sekoita seosta mutta älä vatkaa. Kaada seos paistinpannulle kaalien päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kypsyttele miedolla lämpötilalla kunnes muna-kermaseos on hyytynyt. Aito okonomiyaki paistetaan molemmin puolin mutta laiskan miehen versiossa yksi puoli riittää.


Ujuta kypsä paistos lautaselle, ripottele pinnalle seesaminsiemeniä, okonomiyaki-kastiketta, majoneesia ja ruohosipulia. Ujuta paistos suuhun.     




P.S. Sanomattakin on selvää että tämä on vielä vähän maukkaampaa jos kaalin joukkoon pilkkoo myös pekonia.




-arska-