Paras perunamuusi

Nyt porukalla perunaa popsimaan!

Koronanpirulainen on aiheuttanut kaiken muun ikävän ohella senkin, että viljelijöiden perunalaarit pullistelevat viime vuoden perunaa koska suurimmat tilaajat, eli koulut, ravintolat, ruokalat ym. eivät tällä hetkellä tilaa juuri mitään. Näin ollen perunoita uhkaa joutuminen kompostiin. Sitä emme missään nimessä halua ja omalta osaltamme ryhdymme oitis perunansyöntitalkoisiin. Tässä taloudessa peruna on tosin aina ollut pop mutta jatkossa korvaamme kyllä useammin pastat ja riisit potuilla.

En ole aikoihin tehnyt perunamuusia niin että nytpä tein. Teen sitä aina aivan liikaa mutta ikinä ei ole tarvinnut heittää roskiin nokarettakaan. Muusinjämistä voi tehdä vaikka mitä; rieskoja, piirakoita, sämpylöitä taikka vaikka piiraspohjan. Pidän itseäni ehkä maailman parhaana muusintekijänä niin että tätä reseptiä kyllä kannattaa kokeilla. Päätelkää sitten itse, onko väitteissäni perää vai puhunko höpöhöpöä.

Perunamuusi

2 kg jauhoisia perunoita
maitoa
kermaa
voita
suolaa

Kuori ja viipaloi perunat. Keitä viipaleita kunnes ne ovat hiukan ylikypsiä ja alkavat hajoilla. Kaada vesi pois ja laita kattila vielä hetkeksi kuumalle levylle jotta jäljelle jäänyt vesi haihtuu. Sekoita etteivät perunat pala pohjaan. Kippaa potut isohkoon kulhoon ja lisää suolaa. Vatkaa sähkövatkaimella perunat karkeaksi mössöksi ja lisää sitten vähitellen (kuumennettua) maitoa sekaan loraus kerrallaan. Vatkaa, lisäile maitoa, loraus kermaa ja kimpale voita. Vatkaa muusia isoin, ylhäältä alas suuntautuvin, pyörivin liikkein niin että muusista tulee ilmavaa ja kuohkeaa. Tarvittavan nesteen määrä riippuu täysin perunoista, kokeilemalla selviää. Liikaa ei pidä laittaa ettei muusista tule vetelää. Maista ja lisää vielä suolaa jos on tarpeen.


-memmu-

Gnocci-lihapullapannu

Olen viime aikoina tykästynyt kovasti näihin yhden pannun/pellin/vuoan resepteihin kun aina nyt ei vaan jaksa ihmeemmin kokkailla. Vielä kun löytää hyviä eineksiä, mistä tehdä niin aina parempi. Tähän vuokaruokaan käytin valmiita perunagnocceja, Atrian Artesaani-sarjan lihapullia (ovat tosi hyviä!) ja säilöttyjä kirsikkatomaatteja. Juustoa vielä sekaan niin muuta ei tarvita ja tiskiä tuli ilahduttavan vähän.

Vinkki: Jos valmisgnocceja ei kaupasta löydy niin tuorepastaa käy myös hyvin.

Lihapullat on saatu tuotenäytteenä Atrialta.



Gnocci-lihapullavuoka

valmiita perunagnocceja (tai tuorepastaa)
1 pkt Atrian Artesaani-lihapullia
2 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (tai tomaattimurskaa)
tilkka vettä
juustoa (mozzarellaa, parmesaania tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään)
suolaa
pippuria
timjamia
ripaus sokeria
(basilikaa koristeluun)


Kaada säilötyt kirsikkatomaatit uunivuokaan. Huuhtaise tölkit vesitilkalla ja kaada myös vesi vuokaan. Lisää mausteita maun mukaan ja sekoita huolellisesti. Lisää gnoccit ja lihapullat ja sekoita. Ripottele pinnalle haluamasi juustot ja kypsennä uunissa niin kauan, että ruoka on kuumaa ja juusto sulanut.


Jos käytät tuorepastaa lisää hieman veden määrää.


-memmu-

Vegemite

Saimme tuliaisia kaukaiselta vankilamantereelta maapallon toiselta puolelta. Siellä tehdään oluen valmistuksen hiivajätteistä ruskeaa levitettä jota syödään Australiassa ja Uudessa-Seelannissa leivänpäällisenä. Itse asiassa tämän paljon B-vitamiinia ja suolaa sisältävän hiivauutteen keksi 1800-luvun lopulla saksalainen tiedemies Justus von Liebig mutta sitä innostuttiin toden teolla valmistamaan Iso-Britanniassa nimellä Marmite. Heidän toimitusketju entisiin alusmaihinsa takkuili ensimmäisen maailmansodan aikana niin pahasti että ilmeisesti huoltovarmuussyistä australialaiset aloittivat oman tuotannon Vegemite-nimellä.

 
Viime vuosisadalla levitettä on pidetty myös hyvänä apuna anemian ja aliravitsemuksen hoitoon. Toisaalta vielä viime vuosikymmenellä on Australiassa on vaadittu Vegemiten myynnin rajoittamista, sillä sitä on käytetty syrjäseuduilla pontikan valmistamiseen.

Levitteellä on hyvin erottuva, voimakkaan suolainen, maltainen ja hiukan hapan maku. Marmiteä markkinoitiin aikanaan osuvasti sloganilla "Love it or hate it" joka kyllä sopii myös Vegemiteen. Hellaankoskin-työryhmä tutustuu mielellään itselleen vieraisiin tuotteisiin. Kokeilkaa tekin, mutta vastuu on teidän. Onnea matkaan.

Vegemite paahtoleivällä

1       paahtoleipä
10 g  vegemiteä

Paahda paahtoleipä. Levitä Vegemite leivälle. 

 -arska- 

-memmu-

Karitsan potkaa Aurajuustossa

Potka on aliarvostettu ruhonosa. Luut ovat ylipäätään aliarvostettuja ruuanlaitossa mutta pataruokaan luinen potka sopii on kuin luunappi otsaan.

Kun karitsan potkaa hauduttelee nelisen tuntia padassa Aurajuustokimpaleen kanssa, ei villasukkakaan enää tuoksu. Lopputulos on mehevä ja muheva pääsiäisherkku.

Karitsan potkaa Aurajuustossa

4 kpl    karitsan potkaa

½ dl     oliiviöljyä

2 kpl    sipulia

100 g   varsiselleriä

2 kpl    porkkanaa

4 kpl    valkosipulinkynttä

2 dl     valkoviiniä tai punaviiniä

400 g   tomaattimurskaa

70 g     tomaattipyreetä

100 g   Aurajuustoa tai muuta sinihomejuustoa

2 tl     oreganoa

1 tl     valkopippuria

1 tl     suolaa


Ruskista karitsan potkat öljytyssä padassa niin että syyt sulkeutuvat ja pinta saa vähän väriä. Nosta potkat pois padasta. Pilko sipulit, varsisellerit, porkkana ja valkosipulit. Ruskista myös niitä öljyn kanssa padassa niin että vähän pehmenevät. Lisää pataan viini, tomaattimurska, tomaattipyree ja anna kiehahtaa. Lisää sekaan mausteet ja sinihomejuusto, sekoittele ja nosta ruskistetut potkat takaisin pataan.

Siirrä pata 150 asteiseen uuniin ja anna hautua kansi päällä 3-4 tuntia. Sen jälkeen lihan pitäisi jo irrota luistaan helposti.



-arska-

Foccacia

Muumimammakin tiesi että kaikki hauska on hyvää vatsalle. Itse paistettu, uunituore Foccacia-leipäkin on entistä parempaa jos sen koristelee kuten sen koristelisi viisivuotias Van Gogh.

Leipä on superherkkua ja superhelppo tehdä. Tätä ei tarvitse edes vaivata.

Focaccia

3    dl              vettä
1    pss (11 g)  kuivahiivaa
1    tl               suolaa
½   dl              öljyä
5-6 dl             vehnäjauhoja     


Koristeluun:
kirsikkatomaatteja, punasipulia, yrttejä...

Voiteluun:
oliiviöljyä

Pinnalle:
sormi- tai merisuolaa


Sekoita kuivat aineet yhteen. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi (+42 astetta), lisää öljy ja kuivat aineet. Sekoita taikinaksi mutta älä vaivaa liikaa. Anna taikinan kohota peitettynä noin puoli tuntia ja kumoa se leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Taputtele taikina jauhoitetuin käsin parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele siihen haluamasi koristeet. Voitele leivän pinta oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes leipä on kauniin ruskea.



-memmu-

Maidossa keitetyt valkosipulit

Valkosipuli - tuo intellektuellien ketsuppi - omaa uskomusten mukaan myyttiset voimat joilla se nujertaa flunssat ja tulehdukset, suonikohjut, vampyyrit ja peräpukamat. Mutta kyllä sen jo tietää kapitalistinenkin tiedemies että ehdottomasti suositeltavinta on käyttää valkosipuli ruuanlaitossa. Se on jokaisen kotikokinkin paras kaveri ja ansaitsee paikkansa kasvikunnan kaapin päällä.

Valkosipulin voi tarjoilla lisukkeena myös keittämällä maidossa ja maustamalla hunajalla ja timjamilla. Sopii kalan tai lampaan kanssa, hyvää sellaisenaan.

Maidossa keitetyt valkosipulit

2          kokonaista valkosipulia
1½ dl   maitoa 
½   dl   kermaa
2 tl      hinajaa (hunajaa)
tuoretta timjamia
suolaa


Kuori valkosipuli kynnet. Laita kynnet kattilaan ja peitä ne vedellä. Kuumenna kiehuvaksi, kaada sitten vesi pois ja toista sama kolme kertaa. Lisää joukkoon muut ainekset ja keitä 10 minuuttia ja mausta lopuksi suolalla. 


-arska-

Graavatut keltuaiset

Se on kuulkaas niin että jotta koska kun minä pidän paljon kananmunista niin tiesin jo pelkän nimen perusteella pitäväni tästä reseptistä. Ensimmäisen kerran taisin huomata reseptin Kokit ja Potit -blogissa, sen jälkeen oli tutkittava lisää ja todettava että näitähän on tehty jo pidemmän aikaa.

Raaka-aine on kaikille tuttu, samoin valmistustekniikka mutta silti ainakin minulle ensivaikutelma oli lähinnä: Voiko näinkin tehdä? Saako näin tehdä? Entä haittavero? Vaikuttaako elinajanodotteeseen?

Keltuaiset graavataan suola-sokeriseoksessa jonka voi maustaa mieleisekseen yrteillä ja muilla mausteilla. Graavausaika on noin 4-7 vuorokautta jonka jälkeen hieman kutistuneet keltuaiset huuhdellaan ja kuivataan miedossa lämmössä uunissa tai kasvikuivurissa. Tuloksena kauniin oranssina hehkuva umami-pallero jota voi raastaa tai vuolla salaatin päälle, voileivälle, pastan joukkoon, mihin vain joka kaipaa hieman suolaista, pehmeän täyteläistä lisämakua.
   
Graavattu keltuainen on väriltään vähän kuin cheddaria, koostumukseltaan kuin parmesaania, maultaan sulaa kultaa.

Graavattu keltuainen sopii raastettavaksi lohileivän päälle. 

Keltuaiset aseteltu maustepedille.

Mitä hienommaksi jauhettu mausteseos, sitä parempi.

Peitellään ja siirretään viileään.

Vajaan viikon kuluttua kaivetaan esiin.

Pestään ja kuivataan uunissa, kasvikuivurissa tai kiertoilmakypsentimessä.

Graavatut keltuaiset


6 kananmunan keltuaista
2 dl  sokeria
2 dl  merisuolaa

Sekä valinnaisia mausteita, meidän tapaukessa:
1 dl   kuivattuja herkkutatteja

1 rkl  mustapippuria

2       lakerinlehteä

Hienonna sokeri, merisuola ja mausteet huhmaressa tai tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Jauhamisen tarkoitus on helpottaa mausteseoksen imeytymistä keltuaiseen.

Levitä reilu puolet mausteseoksesta laakeaan kulhoon tai rasiaan. Kaiva keltuaisille pienet kolot lusikalla tai vaikka painamalla ehjällä kanamunalla. Pudota keltuaiset varovasti koloihin. Maku ei mene pilalle vaikka keltuainen sattuisi hajoamaankin. Hautaa keltuaiset lopulla jäljelle jääneellä mausteseoksella. Sulje rasia kannella tai tuorekelmulla ja siirrä jääkappiin graavaantumaan.

Sopiva graavausaika on noin 4-7 vuorokautta. Ensimmäisten kokeilujeni perusteella seitsemän vuorokauden munat olivat jopa liian suolaisia, viiden vuorokauden munat jäi ehkä pliisuiksi joten seuraavalla kerralla aion tehdä kuuden vuorokauden munia. Maailmalla liikkuvien ohjeiden perusteella muutamankin tunnin graavaus riittää, silloin koostumus on varmasti herkullisen valuva mutta säilyvyys vastaavasti lyhenee.

Graavauksen jälkeen kaiva keltuaiset mausteseoksesta ja huuhtele niistä juoksevan veden alla pintasuola pois. Kuivaa keltuaiset 50 asteisessa uunissa tai kasvikuivurissa noin kaksi tuntia välillä käännellen. Kuivatusaikakin lienee hieman makuasia, sisältä parmesaanin kaltainen kiinteä keltuainen on helpompi raastaa mutta hyvää on myös sisältä kostea täyteläinen keltuainen. Kokeilin kuivaamiseen kiertoilmakypsennintä (1½tuntia) ja tulos oli oikein sopiva raastimella raastettavaksi.   

Näin pitkään graavattujen ja hyvin kuivattujen keltuaisten kertovat säilyvän tiiviissä rasiassa huoneenlämmössäkin mutta olen säilyttänyt niitä silti jääkaapissa. Säilynevät hyvin kuukauden päivät mutta paha mennä varmuudella sanomaan, syön ne viikossa.

-arska-