Hyvää pääsiäistä!

-memmu- & -arska-

Dippipizza

Tehän tiesitte että pizzaa syötiin Napolissa jo 1700-luvulla. Mutta tiesittekö että pizzan syntyhistoria juontaa juurensa jo Espanjan maailmanvalloituksen alkuajoilta 1500-luvulta. Silloiset konsistadorit toivat tomaatin Etelä-Amerikasta Eurooppaan ja oppivat nopeasti tämän uuden marjan käytön. Kyllä, kasvitieteellisesti tomaatti on marja. Suurin osa konsistadoreista olivat kotoisin Andalusian ja Extremaduran provinsseista ja siellä tuli ensin älymystön ja myöhemmin kansan keskuudessa suosituksi ateriaksi oliiviöljyllä, ilmakuivatulla makkaralla ja erilaisilla juustoilla maustettu, pitkään haudutettu tomaattikastike joka nautittiin tuoreen leivän kanssa. Tapana oli jakaa yhteinen annos ruokaseurueen kesken dippaamalla leivänpaloja kastikkeessa. Tämän katsotaan olevan meidän tunteman pizzan alkumuoto, tavallaan siis pizza ilman taikinapohjaa. Kokeilimme alkuperäistä tapaa ja uskokaa pois, hyvin toimii.

No höpö höpö, aprillia. Tämä resepti on Hesarista ja vuodelta 2019 (resepti: pizzanmakuinen dippi, Sanna Kekäläinen 14.11.2019). Mutta on hyvää. Ja joo, kasvitieteellisesti tomaatti on marja.

Dippipizza

1 rkl                  oliiviöljyä
1 prk (200 g)    maustamatonta tuorejuustoa
1 dl                   majoneesia

2 tl                    pizzamaustetta

1 ps (150 g)      raastettua mozzarellaa
1 prk (280 g)    tomaattipastakastiketta
pepperonia viipaleina
jalapenoviipaleita
oliiveja

rucolaa tai basilikanlehtiä

suolaa

mustapippuria

patonkia tai muuta vaaleaa leipää

Voitele uuninkestävä pannu tai vuoka oliiviöljyllä. Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja pizzamauste keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita seon pannulle. Ripottele päälle puolet mozzarellasta. Lusikoi päälle tomaattipastakastike. Lisää loppu mozzarella, pepperonit, jalapenot ja oliivit.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes dippi on kuumaa ja juusto sulanut.
Lisää tuoretta basilikaa ja eikun pannu pöytään. 

-arska-

Paahdettu varsiselleri sinihomejuustolla

Moniin ruokiin on mukava lisätä mausteeksi muutama varsisellerin varsi. Ne myydään meillä usein puolen kilon pusseissa, mitä tehdä niille lopuille? Ongelmaan löytyi nyt ratkaisu elikkäs helppotekoinen lisuke jolla saa loput varret hyötykäytettyä. Löysin samankaltaisia ohjeita joissa sellerin haudutteluun käytettiin omenamehua, toimii mutta kokeilin toisella kerralla kasviliemellä ja tähän mielistyin suuresti.

Paahdettu varsiselleri sinihomejuustolla


Nippu varsielleriä (noin 500 g)
2 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaahterasiirappia (tai hunajaa)

2-3 dl mietoa kasvislientä
sinihomejuustoa
rouhittuja cashewpähkinöitä  

suolaa
pippuria


Kuumenna uuni 200 asteiseksi.

Valitse tuoreita varsisellereitä, vanhetessaan varsinkin tyviosat voivat olla puisevia. Leikkaa varret sopivan kokoisiksi paloiksi jotka mahtuvat kattilaan. Paksuimmat varret voi myös halkaista niin kypsyvät paremmin. Kiehauta kattilallinen suolattua vettä. Upota varret kolmeksi minuutiksi kiehuvaan veteen ja valuta. 

Siirrä varret laakeaan uunivuokaan, pirskota päälle oliiviöljy ja vaahterasiirappi. Kiehauta kasvisliemi ja

kaada sitä vuokaan sen verran että varret peittyvät noin puoliksi. Kypsennä uunissa noin 30 minuuttia kunnes neste on lähes haihtunut.

Ripottele päälle sinihomejuustoa ja rouhittuja saksanpähkinöitä. Mausta muutamalla rouhaisulla mustapippuria ja vielä lorauksella vaahterasiirappia. Sopii hyvin tarjottavaksi vaikka kokolihan kanssa.

-arska-

24.02.2022

Enkä se kesäkin vielä tulee, kaiken tämän jälkeen... kukkineen, kaikkineen.

#ukraina #ukraine #slavaukraini

-arska- & -memmu-

Kun pizza tuli Suomeen

9. helmikuuta vietettävän kansainvälisen pizzapäivän kunniaksi: Palatkaamme ajassa 1960-luvun alkuun ja synnyinkaupunkiini Haminaan, jolla on hieman yllättäen merkittävä rooli suomalaisessa pizzakulttuurissa.

1916 Lombardian maakunnassa syntyi muuan Giovanni ”Nino” Tedeschi jonka mieli halaji jo13- vuotiaana opiskelemaan ruoanlaittoa ensin Marseilleen ja sitten Pariisiin. 18-vuotiaana hän työskenteli Lausannessa jo keittiömestarina ja Milanossa hän jopa kerran tarjoili keittämänsä spagetit Mussolinille. Levoton sielu siirtyi pian kiertämään laivakokkina maailman meriä. Maailmansodan aikana oli mukava paistella pizzoja Yhdysvalloissa ja sodan jälkeen raunioituneessa Saksassa oli rahakasta bisnestä vaihtaa sillejä alkoholiin. Mutta unelma oman ravintolan perustamisesta ei toteutunut sielläkään.

Syksyllä 1953 Giovanni seilasi rahtihöyry S/S Savonian kokkistuerttina Haminaan, tapasi syysmarkkinoilla paikallisen naisen Eva Strömin ja rakkaus leimahti. Lopulta 1961 hän perusti Haminaan maamme ensimmäisen pizzaravintolan Bar Giovannin, joka siellä menestyikin paljolti merimiesten ja Reserviupseerikoulun oppilaiden ansioista. Toki tiedämme että Italiassa olut on se perinteinen ruokajuoma pizzan kanssa mutta silti kuvaavaa että tuon kahdenkymmenen vuoden aikana Giovanni ei saanut kovasta yrityksestä huolimatta ravintolaansa koskaan viinioikeuksia. Sen sijaan hänestä tuli innokas Haminan Palloilijoiden (pesäpallojoukkue) fani niin kuin minustakin.

Ehkä Giovannin vaikutuksesta lapsuudenkodissani vietettiin 70-luvulla säännöllisesti pizzalauantaita. Äitini bravuuri, makkarapizza oli noihin aikoihin parasta ruokaa mitä tiesin. Muistin virkistämiseksi testasin kyseisen reseptin ja paljastan sen lukijoille. Helppotekoisen ja edullisen klassikkopizzan täytteet ovat: tomaattipyre, HK Sininen lenkkimakkara, emmental-juustoraaste sekä mäkimeirami eli oregano. Kuulin kyllä että vähän tirskahtelit siellä! Mutta hyvää tämä on edelleen.

P.S. Giovannin tarinasta voit lukea lisää tästä artikkelista.

Kuva mainospostikortista.

Makkarapizza

pizzapohjia

HK Sininen lenkkimakkara

emmental-juustoraastetta

tomaattipyrettä

kuivattua oreganoa

Pizzapohja tulee tietysti tehdä itse mutta hätätapauksessa valmispohjiakin voi käyttää. Levitä pizzapohjalle tasainen kerros tomaattipyrettä. Poista makkarasta tekokuori ja viipaloi siitä 8-10 millimetrin paksuisia siivuja. Levitä makkaraviipaleet, ripottele niiden päälle kuivattua oreganoa ja lopuksi reilusti emmental-raastetta. Paista 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Nauti kuumana saunan jälkeen.

-arska-

Paimenen piiras (vegaaninen)

Shepherd's pie eli lammaspaimenen piiras on perinteisesti tehty lampaan lihasta. Jos lampaanliha pääsi loppumaan, voit korvata alkuperäisen reseptin tällä vegaanisella versiolla. Metsäsienistä ja juureksista ja linsseistä syntyy vallan muheva piiras.

Minkä nimiset ovat savolaiset lammasjuhlat?
-Kilipailut

Paimenen piiras (vegaaninen)

500 g perunasosetta (omatekoisen puuttuessa pakaste- tai pussimuusi käy hyvin)


Kastike

1    sipuli
2    valkosipulinkynttä
2    porkkanaa
1    lehtisellerin varsi
200 g  sieniä (herkku- tai metsäsieniä)
1 prk  vihreitä linssejä (käyttövalmiita)

3 rkl   tomaattipyrettä

3 dl    kasvislientä

2 rkl   balsamiviinietikkaa

1    laakerinlehti

2 tl timjamia
öljyä
(suolaa ja pippuria)


Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Kuutioi porkkanat, selleri ja sienet pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuleita öljyssä hetken aikaa ja lisää sitten kasvikset sekä sienet ja hauduttele seosta kymmenisen minuuttia. Lisää tomaattipyre kasvisten sekaan ja kuumenna hetki. Huuhtele linssit ja lisää ne, mausteet, kasvisliemi ja balsamiviinietikka seokseen. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Levitä linssi-kasvisseos uunivuoan pohjalle ja lusikoi tai pursota päälle perunasose. Paista uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman väriä.



-memmu-

Temari sushi

Sushiin liittyy sellainen ylevä tavoite että sushipala tulisi syödä yhtenä suupalana. Monessa paikassa vonkaleet on kasvaneet niin suuriksi että eivät tahdo mahtua suuhun kerralla. Mitäpä jos muuten niin mainion nigirin koon vaikka puolittaisi ja tekisi sellaisia Ikean lihapullan kokoisen palleroita? Sellainen onkin kyllä jo keksitty ja sen nimi on temari sushi. Temari on sitten taas… no joku pallo… näitä japanilaisten perinnejuttuja sekin.

Juuri sopivan kokoisia suupaloja. Kun pallon halkaisija on alle 30mm, näitä voi mättää kitusiin kuin konvehteja.













Temari sushi

Sushiriisin maustaminen on tärkeimpiä juttuja tässä hommassa mutta siihen löytyy hyvät ohjeet useimpien sushiriisipakettien kyljistä joten ei siitä sen enempää.

Leikkaa tuorekelmusta neliön muotoisia paloja, noin 15x15 cm on sopiva koko. Kun riisi on jäähtynyt ja maustettu, pyörittele käsissä pieni riisipallo, asettele käyttämäsi täyte tuorekelmun päälle ja sen päälle riisipallo. Kääri kelmu pallon ympärille ja kiristä sushi tiukaksi palloksi kelmua kiertämällä. Me käytimme näissä lohta raakana ja pintapaistettuna, jättikatkarapuja, retiisiä, kurkkua ja avokadoa. Koristeluun sitruunalla maustettua majoneesia, merileväkaviaaria, ruohosipulia, seesaminsiemeniä ja niin edelleen. Sipaisu soijakastiketta tai wasabitahnaa ja ai että.


-memmu- & -arska-