Piparkakkufunikulaari

Teille joille matka merkitsee enemmän kuin päämäärä, suosittelen Turun tuoreinta nähtävyyttä, Kakolan funikulaaria eli kaupunkivinohissiä. Se on lunastanut nopeasti paikkansa turkulaisten sydämissä siinä missä Turun Linna, Tuomiokirkko ja Mantun Grilli.

Funikulaari on eräänlainen miehittämätön tuulikaappi, joka kuljettaa matkustajia Kakolanrinnettä ylös ja alas. Sen kulkema 130 metrin matka kestää noin minuutin ellei keskeydy tyypilliseen laitevikaan. Hissi on kuuluisa vikaherkkyydestään ja viikkojen mittaisista huoltokatkoista, joista on ansainnut lempinimen Jumikulaari. Matka sillä on elämys, perillepääsy jopa iloinen yllätys. Toisaalta, matka on ilmainen. Vinohissi osa Turun paikallisliikennejärjestelmää, Turussa kaiken julkisen liikenteen tunnistaa f-alkuisesta nimestään kuten Föli, Föri, Fölläri.

Myös funikulaarin kauneus jaksoi alussa puhuttaa. Panssariajoneuvoista tuttu estetiikka lyö siinä omintakeisella tavalla kättä italialaisen insinööritaidon ja oikuttelevan sensoritekniikan kanssa.

Kukaan ei ole täydellinen, kaikkeen tottuu ja kauneus on sielun orvasakesi (Victor Hugo). Silkasta paikallisylpeydestä teimme piparkakkutalon sijaan piparkakkufunikulaarin, ja onhan se kaunis, omalla tavallaan. Hellaan koskin -työryhmä toivottaa lukijoille oikein hyvää joulua. 

-arska- & -memmu-

Rosolli

Rosolli eli sallatti ei herätä meidän ruokakunnassa tunteita suuntaan tai toiseen, edes joulupöydässä.
Kuuleman mukaan rosolli tunnetaan suunnilleen samanlaisena koko Pohjois-Euroopassa Hollannista Venäjälle. Sana rosolli tulee venäjän sanasta 'rassol', joka merkitsee alkuaan suola- tai säilöntälientä. Venäjäksi rosolli on sen sijaan 'vinegret'. Mielenkiintoista. Sen sortin klassikko se on että meidän on sitä nyt ainakin kerran tehtävä itsekin.

Suuressa maailmassa rosolliin saatetaan laittaa herneitä, papuja ja jopa hapankaalia. Me aloitetaan tylsästi meille tutuilla aineksilla, mutta veitsien sijaan käytössä on palloraudat. Ihan kelpo alkupalahan tämä on.

Rosolli

2 etikkapunajuurta

2 keitettyä porkkanaa

2 keitettyä perunaa

1 omena

1 pieni herkkukurkku

1 pieni sipuli

suolaa

valkopippuria

(sillifileetä & keitettyä kananmunaa koristeeksi)

Kastike

1½ dl kuohukermaa (vegaaniversiossa vaikkapa kauravispiä)
1 rkl etikkapunajuurien lientä
ripaus suolaa ja sokeria


Pilko kaikki ainekset kuutioiksi, sekoita ne yhteen kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli et halua punajuurten värjäävän kaikkea punaiseksi, sekoita ainekset kukin omissa kulhoissaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sekaan etikkapunajuuriliemi ja mausteet.

Asettele ainekset tarjoiluvadille haluamallasi tavalla ja koristele tarvittaessa keitetyillä munilla ja sillillä. Tarjoa kastike erikseen.



-memmu-

Sienipiirakka

Etelä-Suomen leudot talvet pidentävät sienestyskautta, marraskuu on vielä oikein hyvä kuukausi suppilovahveroiden keräämiseen. Kunnollisten talvien puuttuminen lienee tätä positiivista seikkaa lukuunottamatta ennemmin uhka kuin mahdollisuus. 

Marraskuinen sienipiirakka on myös "kannellinen" ja vegaaninen. 

Sienipiirakka

Kaupan valmista, suolaista piirakkataikinaa (tähän meni n. 1,5 pakettia)

1 l      suppilovahveroita

1        sipuli

1 prk maustettua, kasvipohjaista ruokafraischea (tässä chilimaustettua)

suolaa

pippuria

Sulata piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaan. Ota taikinasta puolet, kauli sitä ohuemmaksi ja taputtele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jätä reunoille pari senttiä "saumavaraa" niin kannen kiinnittäminen on helpompaa. Pistele haarukalla pohjaan reikiä ja laita vuoka jääkaappiin.

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota ne pannulla. Siirrä sipulit kulhoon. Paista puhdistetut, pilkotut sienet ensin omassa nesteessään, lisää sitten tilkka öljyä ja paista vielä hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita lopuksi, sienet, sipulit ja ruokafraiche kulhossa ja kaada seos piirakkavuokaan.

Kauli loppu taikina levyksi, aseta se piirakan päällä ja painele reunat tiukasti kiinni. Reunojen yli tulevan ylijäämätaikinan saa helposti leikattua pois saksilla. Pistele kanteen haarukalla reikiä ja paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pinta saa vähän väriä.

-memmu-

Juuresgratiini

Tämähän on vähän niin kuin hasselbackan perunat mutta perunoiden lisäksi voi käyttää vaikka mitä juureksia ja juustoja voi laittaa vaikka kuinka paljon ja lisäksi kermaa ja creme fraichea ja kaikkea. 

Ja jos käyttää erivärisiä juureksia, voi tehdä tällaisen värikkään ja raidallisen vuoan. Hyvää. Kun itse tekee niin saa mitä tulee.

Juuresgratiini

1 kg    juureksia (punajuurta, palsternakkaa, perunaa, porkkanaa)
2 dl     kuohukermaa
1 dl     creme fraiche
100 g  parmesaaniraastetta
1 dl     juustoraastetta (esim. emmental, gruyere)

timjamia (tuoretta tai kuivattua)
valkosipulijauhetta

suolaa myllystä

mustapippuria myllystä
nokare voita


Voitele vuoka. Levitä creme fraiche vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi ja ripottele sen päälle noin viidesosa (20g) parmesaaniraasteesta.

Pese ja kuori juurekset. Viipaloi ne hyvin ohuiksi siivuiksi, mandoliini on aika kätevä väline siihen. Jos haluat tehdä tuollaisen "raidallisen" gratiinin, siirrä kukin juures omaan kulhonsa. 

Lisää jokaiseen juureskulhoon noin ½ dl kuohukermaa, noin 20 grammaa parmesaanijauhetta ja mausta valkosipuliajauheella, timjamilla, suolaa ja mustapippurilla. Sekoita niin että juuresviipaleet maustuu kauttaaltaan.  

Asettele juurekset vuokaan, kukin juures omaan riviinsä. Peitä vuoka alumiinifoliolla ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Poista folio, ripottele juustoraaste juuresten päälle ja jatka kypsennystä uunissa (ilman foliota) vielä noin 30 minuuttia tai kunnes juurekset ovat aivan kypsiä ja juusto kauniisti gratinoitunut.    

-memmu-

Molekyyligastronomia osa 1: Crème brûlée

Meillä ei harrasteta jälkiruokia, kotona tehdään tuskin koskaan. Tämä lieneekin blogin ensimmäinen jälkiruoka-aiheinen postaus. Teimme klassisen crème brûléen eli paahtovanukkaan mutta hieman perinteisestä poikkeavalla tekniikalla.

Molekyyligastronomia on mielenkiintoinen osa ruokakulttuuria. Sanotaan että se on ruokaan liittyvän tieteen, taiteen ja käsityötaidon yhteensovittamista. Sen katsotaan syntyneen 1988 kun Oxfordin yliopiston professori Nicholas Kurti ja tohtori Hervé This aloittivat tutkimustyönsä. Sen pohjalta on syntynyt suuntauksia kuten molekyylikokkaus, kokeileva keittiö ja avantgardistinen keittiö. 

Molekyylikokkauksessa on ihan hyväksyttyä laittaa ropellihattu päähän ja sorkkia raaka-aineiden olomuotoa. Saa tehdä porkkanamehusta pieniä kuulia kuin oranssia kaviaaria tai paahtovanukkaasta isompia palleroita joita tässä asiayhteydessä ravioleiksi kutsutaan. Ne ovat noin 1-3 sentin kokoisia hyytelöpalloja joissa on nestemäinen sisus.

Perinteinen crème brûlée sekoitellaan kuohukermasta, sokerista ja kananmunankeltuaisista maustetaan vaniljalla ja kypsennetään uunissa pienissä annosvuoissa. Tässä versiossa ainesosat on samat mutta ne vatkataan vesihauteessa ja seoksen joukkoon lisätään hieman kalsiumlaktaattia ja myös ksantaanikumia. Lisäksi tarvitaan kulhollinen vettä johon on sekoitettu natriumalginaattia. 

Homman juju on kalsiumlaktaatin ja natriumalginaatin tapa reagoida toisiinsa. Kun crème brûlée -seoksesta kauhotaan kahvimitallisen kokoinen pallero ja pudotetaan se vesi-natriumalginaattiliemeen, alkaa pallero heti reagoida niin että sen pinnalle muodostuu hyytelöitynyt pintakalvo. Kun odotellaan pari minuuttia, on palleron sisus vielä lähes nestemäistä mutta pinta riittävän hyytelöitynyt pitämään pallon koossa. Hieman samalla tavalla kuin kanamunan keltuainen pysyy ehjänä kun sitä varovasti käsittelee.   

Erittäin hauskaa kuin mikä mutta ei aivan helppoa. Kaikkia aineksia ei löydy lähikaupasta. Ainesosien määrä ja viskositeetti on tarkkaa, operaatio vaatii hieman harjoittelua ja näppituntumaa. Meidän tapauksessa edes kohtuullinen tulos syntyi vasta kolmannella yrittämällä.

  

Crème brûlée on tapana viimeistellä paahtamalla sen pinnalle ripoteltu sokerikerros kaasupolttimella rapean ruskeaksi. Koska ravioliversio ei kestä kaasupolttimella tohottamista, paahdoimme koristeeksi glukoosisiirapista pienet "pitsikiekot". Tuo marja, se on ihan tavallinen karhunvatukka, kaupan heviosastolta, siitä tuoreiden vadelmien vierestä. 

Täältä löytyy crème brûlée -raviolin ohje. 

-arska-

 

Musta valkosipulimajoneesi

Valkosipuli on parasta. Hyvin varustetuista ruokakaupoista saa mustaa valkosipulia johon meidän on luonnollisesti tutustuttava. Kyseessä on ikivanha valmistusmenetelmä, ei valkosipulilajike. Kun kokonaisia valkosipuleita kypsennetään 80-90% kosteudessa ja 60-90 asteen lämpötilassa 15-90 päivää, tapahtuu kemiallinen reaktio ja kynnet muuttuvat mustaksi. Ja muutakin tapahtuu: mausta katoaa sille ominainen kirpeys ja haju, tilalle nousee mieto ja täyteläinen umami. Maussa erottuu myös balsamico, tamarindi ja lakritsa. Kyllä vain, maku muistuttaa lakritsaa, samoin väri ja pehmeä koostumus. Jännä.

Valkosipulin ystävä voi joutua hetken makustelemaan ja pettymäänkin - eihän tämä muistuta mitenkään valkosipulia. Jakanee mielipiteitä mutta on maussa jotain koukuttavaa edelleen. Kokeneemmat vinkkaavat maustamaan mustalla valkosipulilla pastoja, mietoja keittoja, perunamuusia ja leipätaikinoita. Öljyjen ja majoneesien maustamiseen pitäisi myös sopia hyvin joten kokeillaan heti se tärkein eli musta valkosipulimajoneesi, tuttujen kesken "alioli de ajo negro". Minä tykkään. 

Musta valkosipulimajoneesi

8       mustaa valkosipulin kynttä

1 tl    sitruunamehua

suolaa

1       kananmuna

2 dl   rypsiöljyä (oliiviöljy tekee majoneesista karvasta)

P.S. Koska espanjalaisissa tapas-pöydissä halutaan mustan majoneesin olevan mustaa, siellä reseptiin lisätään mustekalan mustetta. Ilman sitä saat kuvien kaltaista cappuccinon väristä majoneesia.

Huolehdi että kaikki raaka-aineet ovat huoneenlämpöisiä. Lisää ainekset listan järjestyksessä kapeaan astiaan (esim. korkeaan juomalasiin). Vie sauvasekoittimen pää astian pohjalle ja käynnistä sekoitin vasta sitten. Nosta sekoitinta hitaasti ylöspäin, huomaat heti miten nopeasti seos muuttuu majoneesiksi. Jatka kunnes majoneesi on mukavan kuohkeaa. Tarjoa esim. uunijuuresten kanssa.

-arska-

Ketsuppi (tee se itse)

Maailmalla on mietitty liikalihavuutta ja todettu että sillä ja ruuanlaittoon käytetyllä ajalla on jonkinlainen suhde. Ruualla on rahallinen ja ajallinen hinta. Kun ruuanlaittoon käytetään vähän aikaa, syödään usein einesruokaa tai pikaruokaa joka on usein epäterveellistä, sitä syödään enemmän ja lopputulema on liikalihavuus. Kun ruoka tehdään itse, siihen kuluu enemmän aikaa, käytämme mieluusti laadukkaita aineksia ja teemme yksinkertaista ja terveellistä ruokaa. 

Tämä on kärjistetty seuraavan kaltaiseksi neuvoksi: tekeekö mieli omenapiirakkaa? Syö koko piirakka. Ja sen lisäksi vielä jäätelöä ja keksejä. Syö niin paljon kuin haluat. Mutta, valmista ne kaikki itse! Valmisruokiin verrattuna suhtaudut ruokaan eri tavalla. Niiden tekeminen vaatii aikaa enemmän etkä todennäköisesti ehdi edes valmistaa saatikka syödä niitä kaikkia tänään.

Me teimme kokeeksi ketsuppia itse. Parhaimman makuista ketsuppia jota olen koskaan syönyt. Aikaa toki ottaa enemmän kuin valmispurkin avaaminen. Itse asiassa nämä tuli syötyä hetkessä kaupan vastaavaan verrattuna joten onkohan tuossa edellä mainitussa neuvossa sittenkään mitään perää.

Teimme samalla kaksi versiota: punainen ketsuppi kaupan tomaattimurskasta ja keltainen tuoreista keltaisesti tomaateista. No, eipä se väriero juuri lopputuloksessa näy mutta hyviä molemmat.  

Ketsuppi

400 g    tomaattimurskaa tai 1 kg tuoreita keltaisia tomaatteja 

1 kpl     punainen paahdettu paprika tai keltainen paahdettu paprika

1 kpl     punasipuli tai keltainen sipuli

1 kpl     chilipalko, punainen tai keltainen

4 kpl     valkosipulinkynttä

2 rkl      oliiviöljyä

½ dl      punaviinietikkaa

½ dl      ruokosokeria

1/4 tl    cayennepippuria

1/4 tl    jauhettua neilikkaa

0,5 tl    jauhettua maustepippuria

0,5 tl    jauhettua kanelia

2 tl       suolaa

 

Paahdettu paprika sopii hyvin ketsupin joukkoon. Halkaise paprika pituussuunnassa ja poista kannat ja siemenet. Laita paprika uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Kuumenna uunissa 200 asteessa grillivastuksella 20–30 minuuttia, kunnes paprikoiden kuori mustuu ja kupruilee. Anna jäähtyä kannellisessa rasiassa ja kuori hiiltynyt pinta pois.

Jos käytät tuoreita tomaatteja, ne kannattaa kaltata jolloin kuori irtoaa helposti. Tee tomaatin pintaan ristiviillot ja upota kiehuvaan veteen minuutiksi. Nosta pois kattilasta ja anna vähän jäähtyä. Kuori tomaatit, paloittele ja poista kannat.

   

Paloittele paahdettu paprika, silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna kattilassa viinietikka ja sokeri. Lisää kaikki loput ainekset. Anna kiehua keskilämmöllä noin puoli tuntia ja aja seos sitten sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jatka keittämistä vielä toiset puoli tuntia tai kunnes ketsuppi on paksuuntunut sopivaksi. Tuoreita tomaatteja käytettäessä seosta voi joutua keittämään selvästi kauemmin kuin tomaattimurskaa käytettäessä koska tuoreissa tomaateissa on paljon enemmän vettä. Tomaattimurskahan on tehtaalla jo kertaalleen keitetty kokoon.

Kun ketsupin koostumus on sopivaa tarkista vielä maku ja lisää halutessasi mausteita. Purkita kuuma ketsuppi kuumiin purkkeihin ja sulje korkit tai kannet heti. Umpioidut purkit säilyvät huoneenlämmössä, avattuna jääkaapissa ainakin viikon.

-arska-

Teriyakibroilerivartaat ja avokadomajoneesi

Teriyaki (jap. 照り焼き) on japanilaisessa keittiössä käytetty ruoanvalmistusmenetelmä, jossa ruoan raaka-aineet marinoidaan soijapohjaisella kastikkeella ennen paistoa. Sana teriyaki on peräisin substantiivista teri (照り) joka viittaa kiiltoon joka muodostuu sokerin ansioista ruuan pintaa sekä yaki (焼き) joka viittaa grillaus- tai paistomenetelmään. Tällä tavoin ruuasta saadaan nimensä mukaisesti ’kiiltäväksi paistettua’. Perinteisesti liha kastetaan tai sivellään kastikkeella useita kertoja kypsennyksen aikana. 

Erinomaisen sopiva tekniikka grillaamiseen siis. Eikä se aina nyt niin nuukaa ole jos ei ole sakea tai miriniä tai muita ihan aitoja aineksia. Vähän on lupa soveltaa sillä niin hyvältä maistuu grillissä karamellisoitunut, soijan ja sokerin tahmainen liitto.

Teriyakibroilerivartaat

800 g  broilerin fileetä

Teriyakikastike

1 dl     soijakastiketta

½ dl   vettä
½ dl    ruokokide- tai fariinisokeria

2 rkl    omenaviinietikkaa
2 tl      raastettua inkivääriä
2 rkl   seesamiöljyä
2 tl     maissitärkkelystä

pinnalle...
seesaminsiemeniä
kevätsipulia silputtuna

Mittaa teriyakikastikkeen ainekset kattilaan, keittele sitä hetkinen ja anna jäähtyä. Paloittele broilerifilee ja pujota vartaisiin. Sivele vartaita kastikkeella ja anna maustua sillä aikaa kun grilli kuumenee. Grillaa sopivalla lämmöllä ja sivele välillä kastikkeella. Kannattaa varoa vähän, sokerinen kastike palaa herkästi. Koristele lopuksi silputulla kevätsipulilla ja seesaminsiemenillä. 

Avokadomajoneesi

2 kpl  avokadoa
2 dl    majoneesia
2 tl     wasabia
½ tl    suolaa

Soseuta avokadot. Lisää joukkoon muut ainekset. Tarjoa vartaiden kanssa.


-arska-

Rakkaudesta syömiseen: 100 vuotta!

Hellaankoskin-työryhmän yhteenlaskettua elämänkokemusta ja ruokahalua on nyt kertynyt 100 vuotta. Komea tasaluku. Samppanjan paikka.

Samppanjasta tulikin mieleeni: Useimmat meistä tietää että kilpuriautokilpailun jälkeen kolme nopeinta kilpailijaa nousee korokkeella ja jokainen avaa 1,5-litran samppanjapullon jota Magnum-pulloksi kutsutaan. Mutta tiesittekö miten siitä isommat samppanjapullokoot on nimetty? Suorastaan raamatullisesti. Ja se magnum-pullo, sehän on oikeastaan aika pieni.

0,187 tai 0,2 litraa: Piccolo
0,375 litraa: Puolikas pullo
0,75 litraa: Tavallinen pullo
1,5 litraa (2 pulloa): Magnum
3 litraa (4 pulloa): Jeroboam

6 litraa (8 pulloa): Methusalem

9 litraa (12 pulloa): Salmanazar

12 litraa (16 pulloa): Balthasar

15 litraa (20 pulloa): Nebukadnessar

18 litraa (24 pulloa): Salomon

26,25 litraa (35 pulloa): Sovereign

27 litraa (36 pulloa): Primat

30 litraa (40 pulloa): Melchizedek / Midas

"Juon sitä, kun olen iloinen ja myös ollessani surullinen. Joskus juon sitä yksinäni. Kun minulla on seuraa, samppanja on välttämättömyys. Siemailen sitä, jos minulla ei ole nälkä ja nälkäisenä juon sitä. Muuten en koske juomaan – ellen ole janoinen."

-Madame Lilly Bollinger-

-arska 50- & -memmu 50-

 

Mustikkapiirakka

Mustikkapiirakka, tai mikään muukaan mustikka-asia, on ollut pari viime vuotta harvinaisempi näky meidän ruokapöydässä. Luontoäiti kun on ainakin näillä nurkilla hieman kitsastellut marjan suhteen ja allekirjoittanut on niin niuho, että kynnys metsämustikoiden ostamiseen kaupasta on liian korkea. Riemulla ei siis ollut rajoja kun tänä vuonna mustikkaa on ollut paikoin paremmin kuin hyvin. Pakastin on saanut vihdoinkin täytettä ja päiväkahvipöytä myös.

Mustikkapiirakkareseptejä on maailma väärällään ja jokainen tuntee varmasti niistä ainakin yhden. Minä oikaisin mutkia sen verran, että käytin valmista pohjataikinaa kun kesällä on kiva päästä vähän helpommalla. Tämä piirakka on herkkua sellaisenaankin mutta mikään ei toki estä kattamasta pöytään vaniljakastiketta tai jäätelöä sen seuraksi.

Mustikkapiirakka (vuoan halkaisija 26 cm)

1 pkt valmista makeaa piirakkataikinaa (pakaste)
½ l mustikoita
300 g kermaviiliä
1 muna
½ dl sokeria (tai maun mukaan)
1 tl vaniljasokeria


Sulata piirakkapohja pakkauksen ohjeen mukaan ja taputtele se ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja esikypsennä sitä uunissa 200 asteessa n. 5 minuuttia. Sekoita kermaviili, muna ja sokerit kulhossa. Levitä esikypsennetyn pohjan päälle mustikat ja lusikoi kermaviiliseos päälle. Paista n. 30- 35 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja reunat saaneet väriä.


-memmu-

Jogurttijäätelö

Aamiaisena tykkään syödä turkkilaista jogurttia jonka joukossa on marjoja ja reilu loraus vaahterasiirappia. Iltapalana tykkään syödä sitä samaa mutta vaihtelun vuoksi jäädytettynä jäätelöpuikoiksi. Nyt jäätyi vadelmia ja mustikoita ja tikutkin on itse vuoltu.







Jogurttijäätelö (4 kpl)


3 dl turkkilaista jogurttia
1½ dl tuoreita marjoja soseutettuna (metsämansikoita, mustikoita, vadelmia)
2 rkl vaahterasiirappia
1 tkl vaniljasokeria
1 rkl ruokosokeria

jäätelömuotteja
jäätelötikkuja

Soseuta marjat kevyesti ja sekoita niiden joukkoon puolet vaahterasiirapista. Sekoita toisessa astiassa jogurtin joukkoon puolet vaahterasiirapista ja vaniljasokeri.

Täytä jäätelömuotit kerroksittain marjasoseella ja jogurtilla. Ripottele pinnalle vielä ruokosokeria.
Voit laittaa jäätelöt pakastimeen reiluksi puoleksi tunniksi ennen kuin painat tikut paikalleen. Silloin jäätelöt on jo sen verran kohmeessa että tikku pysyy varmasti pystyssä.


-arska-

Grillikasvikset

Pystyihminen oppi hallitsemaan tulta joskus 0,5–1,1 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen grillaaminen on ollut ruuanlaitossa kova juttu. Neandertalinihmisten grillisuosikki oli kokoliha mutta viimeistään nykyihminen oivalsi että grillaaminen sopii loistavasti myös kasvisten ja juuresten kypsentämiseen.

Pieni savun maku ja ruskistettu pinta sopii lähes kasvikseen kuin kasvikseen. Niitä voi kypsentää hitaasti loimuttamalla tai heittää suoraan hiillokseen. Mutta se on syytä huomioida että moni kasvis ja varsinkin juures kannattaa esikypsentää keittämällä ennen grillaamista ettei lopputulos ole sisältä raaka ja pinnalta palanut. Tällä kertaa pienet sipulit ja kesäkurpitsat meni grilliin raakana ja kukkakaalia ja porkkanoita esikypsennettiin keittämällä muutamia minuutteja niin että grillissä lähinnä viimeisteltiin kypsyys, väri ja aromit. 

Ja kuten useimmat grillilihatkin, myös kasvikset ja juurekset kannattaa marinoida.

Grillikasvikset

Kukkakaalia
kesäkurpitsaa
kevätsipuleita
porkkanoita


Kasvismarinadi

1 dl    öljyä
3 rkl   valkoviini- tai omenaviinietikkaa
3 rkl   soijakastiketta
1 rkl   hunajaa
2-3     valkosipulinkynttä
2-3 tl  Herbs de Provence - yrttimaustetta

tuoretta timjamia silputtuna

tuoretta persiljaa silputtuna


Leikkaa kukkakaalista "pihvit" halkaisemalla kukkakaali ensin keskeltä kahtia ja sitten varren reunasta parin sentin siivut jolloin varsi pitää kaalin rakenteen koossa. Kiehauta kukkakaalipihvejä ja porkkanoita n. 2-3 minuuttia.

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Sivele kasvispalat marinadissa ja anna marinoitua tunti-pari. Säästä osa marinadista grillausvaiheeseen.

Kuumenna grilli kuumaksi ja grillaa kasviksia aloittaen eniten aikaa vaativista aineksista, tässä tapauksessa sipuleista ja kesäkurpitsasta. Kukkakaali hajoaa helposti joten ainakin se kannattaa grillata parilalla. Sivele paistopintoja välillä marinadilla kunnes kaikki ainekset on sopivan kypsiä ja paistopinta kauneimmillaan.

Tarjoile vaikka sellaisenaan maustevoin kanssa.


-arska-

Leivitetyt turskapuikot ja friteeratut kaprikset

Pakastealtaan kalapuikkojen merkitystä ei voi vähätellä, kalapuikko on iso hitti. Euroopan suurin pakasteruokayhtiö tuottaa vuodessa noin kaksi miljardia tonnia kalapuikkoja. Britanniassa on arvioitu, että 75 prosenttia lapsista maistaa kalaa ensimmäisen kerran kalapuikon muodossa.

Mutta kalapuikkojenkin suhteen pätee sama vanha laulu - nekin ovat parempia kun tekee itse. Tuplaleivitimme turskafileen, kypsensimme kiertoilmakypsentimessä ja sen kaveriksi friteerasimme kapriksia. Itse tehdyt maustetut majoneesit on hyviä kyytipoikia totta kai.

Leivitetyt turskapuikot ja friteeratut kaprikset (kahdelle + santsikierros)

500 g   turskafileetä
1-2       kananmunaa
1 dl      vehnäjauhoja
2 dl      panko- tai korppujauhoja

½ tl   suolaa myllystä
½ tl   valkopippuria
hieman rypsiöljyä paistamiseen

Riko kananmuna pienehköön astiaan ja vatkaa munien rakenne rikki. Levitä vehnäjauhot ja pankojauhot omille lautasilleen. Japanilainen pankojauho antaa karkeutensa vuoksi erityisen rapean kuoren, mutta meikäläinen korppujauhokin ajaa asiansa.

Poista turskafileestä mahdolliset ruodot. Halkaise filee pituussuunnassa kahteen osaan ja leikkaa suikaleet sopivan pituisiksi paloiksi. Kuivaa palat paperilla ja mausta valkopippurilla ja suolalla.

Pyörittele kalapalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi panko- tai korppujauhoissa. 

Kypsennä palat kiertoilmakypsentimessä 180-190 asteen lämpötilassa noin 4 minuuttia, käännä palat ja kypsennä vielä noin 4 minuuttia. Kiertoilmakypsentimessä riittää kevyt suihkaus sprayöljyä. 

Vaihtoehtoisesti paista palat pannussa runsaassa öljyssä kullanruskeiksi, 2-3 minuuttia molemmin puolin. Valuta talouspaperin päällä.

Tarjoile friteerattujen kapristen ja majoneesien kanssa, ranskalaisilla tai ilman.

Friteeratut kaprikset

½ dl  kapriksia

1 dl   rypsiöljyä

Huuhtele ja valuta kaprismarjat ja kuivaa ne huolellisesti talouspaperilla. Lämmitä öljy 180 asteiseksi ja friteeraa kapriksia öljyssä noin minuutin. Siivilöi kaprikset, anna niiden hetki jäähtyä ja toista toimenpide vielä pari kertaa niin kapriksista tulee mukavan rapeita. Anna jäähtyä paperin päällä. 

-arska-

Kesäpizza

Mikä kesäpizza? No sehän on pizza joka on tehty kesällä. Siinä voi käyttää vaikka mansikoita ja mustikoita. Meidän tapauksessa se on myös pizza bianco jossa tomaattikastike on korvattu smetanalla joten pohja on valkoinen kuin kumuluspilvi. Niin ja kesäpizza on tietysti paistettu tulisilla hiilillä, grillissä, pizzakiven päällä. Ei saavutettu ihan muuratun pizzauunin lämpötiloja, vähän kalpeaksi jäi tällä kertaa mutta hyvää tuli.

Kesäpizza (2 pizzaa)

Taikina

Pizzapohjareseptejä on paljon, pohja syntyy vaikka tällä ohjeella.  

Kastike

60 g   smetanaa

60 g   pehmeää vuohenjuustoa
rkl     sitruunamehua
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä


Täyte

1         mozzarella viipaloituna
100 g  ilmakuivattua kinkkua
mansikoita
pensasmustikoita

balsamicokastiketta
oliiviöljyä


Laita grilli kuumenemaan, pöhinää saa olla niin paljon kuin pöntöstä lähtee. Laita myös pizzakivi hyvissä ajoin grilliin kuumenemaan. 

Tee taikina ohjeen mukaan ja kauli kaksi pyöreää pizzapohjaa. Siirrä pizza grilliin pizzakivelle, anna paistua kannen alla grillin lämpötilasta riippuen 8-10 minuuttia. Sekoita odotellessa kastikkeen ainekset.

Avaa kansi ja levitä pohjalle kastike ja mozzarellaviipaleet. Sulje kansi ja jatka kypsennystä vielä pari minuuttia kunnes juusto on sulanut kunnolla. 

Avaa kansi ja lisää pizzan päälle ilmakuivattuja kinkkuviipaleita ja balsamikokastikkeella valeltuja mustikoita ja mansikoita. Pizza on periaatteessa jo valmis mutta jos haluat, voit sulkea grillin kannen vielä minuutiksi pariksi mutta varo ettei marjat lätsähdä.

Valuta valmiiden pizzojen päälle vielä oliiviöljyä ja balsamicokastiketta. Ja koska on kesä, koristele pizza syötävillä kukilla ja villiyrteillä.



-memmu- (pohjatyöt)
-arska- (täytteet ja tulityöt)

Glaseeratut sipulit

Ruotsalaiskokki Tommy Myllymäellä on sellainen kirja kuin "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana" (Tammi 2015). Kirja on erinomainen. Paljon hyviä ja ihailtavan yksinkertaisia kasvispohjaisia reseptejä. Kirjasta löytyy tämä sipuliresepti joka on ehdoton lisuke kaikille sipulinystäville. Oma mielipiteeni on, että sipuli on keittiön tärkein raaka-aine.

Kerrataanpa vielä mitä mieltä Ludvig XV:n keittiömestari oli sipulista kirjassaan "Keittotaidon kannettava käsikirja" (Dictionare Portatif de Cuisine, D´Office, et de Distillation) vuodelta 1767.

"Sipuli on terveellinen höyste, vatsan toimintaa edistävä, jonkin verran ravitseva, ruokahalua antava, hikoilua lisäävä ja joitakin humoraalisten huonojen virtausten aiheuttamia vaivoja parantava. Näistä ihosauraudet, keripukki ja risatauti ovat sellaisia. Herkkien ihmisten ei tule nauttia sipulia, ainoastaan sipulimehu on heille sopivaa."





Glaseeratut sipulit (á la Tommy Myllymäki)


4        keltasipulia
50 g    voita
4 tl     sokeria
2 tl     väkiviinaetikkaa
4 dl    vasikanfondia
6        timjamin oksaa
suolaa


Kuori ja halkaise sipulit. Paista puolikkaat paistinpannulla voissa kullanruskeiksi. Lisää sokeri ja anna sipuleiden karamellisoitua. Lisää väkiviinaetikka, vasikanfondi ja timjami. Hauduta 5-10 minuuttia.

Käännä sipulit. Anna nesteen keittyä kokoon (tarvittaessa kannen alla), jottei se kiehu kuiviin. Sipulit ovat valmiita, kun ne tuntuvat pehmeiltä. Valele niitä paistinliemellä silloin tällöin kypsentämisen aikana, jotta niistä tulee ihanan tahmeita. Mausta suolalla.

Sipulit sopivat lisukkeeksi sianlihalle, mutta sopivat hyvin myös ankan tai muun rasvaisen siipikarjan tai lihan kanssa.



-arska-

Paahtoleipä

Tilasin taannoin maailmalta hienon, kannellisen leipävuoan. Pullman loaf pan viralliselta nimeltään. Nimi tulee amerikkalaisista junavaunuista mutta ei hajuakaan, miten nämä kaksi toisiinsa liittyvät. Kannen ansiosta leivästä tulee neliskanttinen eli oikea sandwich-paahtoleipä. Tokihan paahtoleivän voi tehdä tavallisessakin leipävuoassa mutta ei se sitten ole sama asia.

Paahtoleipä (vuoan koko 19 x 10 x 10cm eli n. pari litraa)

8-9  dl   vehnäjauhoja
4-5  dl   vesi-maitoseosta (50/50)
50    g    pehmeää voita
15    g    hiivaa
1    rkl   sokeria
1    rkl   suolaa
(siemeniä, leseitä ym.)



Liuota kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva, sokeri ja suola. Lisää jauhot vähitellen ja vaivaa taikinaa muutama minuutti. Lisää pehmeä voi ja jatka vaivaamista kunnes taikinasta tulee kiinteä pallo. Anna taikinan kohota liinalla peitetyssä kulhossa n. tunnin ajan tai kunnes se on kaksinkertainen.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja painele se levyksi siten, että saat mahdollisimman tarkkaan ilmakuplat pois. Näin leivän koostumuksesta tulee tasaisen tiheä. Voitele vuoka ja kansi. Taittele taikinasta pötkö ja aseta se vuokaan. Sulje kansi ja anna taikinan kohota vielä puolisen tuntia. Paista leipää himpun verran alle 200 asteessa n. 40 minuuttia. Kumoa kypsä leipä ritilälle ja jäähdytä.



-memmu-