Valkosipulimajoneesi

Majoneesin valmistamista kotioloissa pidetään vaikeana. Majoneesi "leikkaa" eli juoksettuu herkästi eikä reaktiolle ole löydetty vuosisatojen varrella loogista selitystä. Syitä on haettu lähes kaikesta taivaan ja maan välillä, vallitsevasta säätilasta ja jopa naisten kuukautiskierrosta. Toki nykytiede tietää että munankeltuaisen lesitiini saa öljyn ja veden (jota on kananmunassa ja sitruunassa) sekoittumaan toivotunlaisesti, mutta epäonnistumisen pelko elää sitkeästi. 

Mutta, oikeasti majoneesin tekeminen ei ole vaikeaa. Ainakaan jos käytössäsi on sauvasekoitin ja kapeahko juomalasi tai vastaava jonka pohjalle sauvasekoittimen pää sopivasti mahtuu. Ja luet alla olevat ohjeet tai etsit vastaavat world wide webistä hakusanalla "majoneesi sauvasekoittimella". Kaiken lisäksi majoneesi syntyy hetkessä, kyse on vain minuuteista.

Itse tehty majoneesi on kertaluokkaa parempaa kuin tehdasvalmisteiset vastineet. Totta kai kaikki on parempaa kun itse tekee mutta majoneesin kohdalla ero korostuu. Johtuuko sitten tuoreista raaka-aineista tai hapettumisenestoaineen puuttumisesta vai mistä lie.

Kaiken lisäksi itse tehdyn majoneesin voi maustaa mieleisekseen tuhannella eri tavalla. Yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä on tietysti valkosipulimajoneesi eli aioli. Tässä siitä yksinkertainen versio.

Valkosipulimajoneesi (noin kaksi desilitraa)

3      valkosipulin kynttä

2 tl   sitruunamehua

2 tl   sinappia

suolaa

1      kananmuna

2 dl   rypsiöljyä (oliiviöljy tekee majoneesista karvasta)

Huolehdi että kaikki raaka-aineet ovat huoneenlämpöisiä. Lisää ainekset listan järjestyksessä kapeaan astiaan (esim. korkeaan juomalasiin). Vie sauvasekoittimen pää astian pohjalle ja käynnistä sekoitin vasta sitten. Nosta sekoitinta hitaasti ylöspäin, huomaat heti miten nopeasti seos muuttuu majoneesiksi. Valmis. 

-arska-

Pekonimarmeladi

Eläinperäisen ruuan osuus meidänkin ruokakunnassa tulee jatkuvasti pienenemään. Kunnes joskus loppuu kokonaan. Hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n viimeisimmän raportin perusteella asialla onkin jo kohtalainen hoppu ja kiirus. Oma arvioni on että lihatuote josta tulen viimeisenä luopumaan on pekoni. Pekoni on kuten kananmunat tai voi tai valo: niitä on aina oltava ruokakaapissa. Mukaudun tilanteeseen enkä halua että pekonipakettiin joudutaan lisäämään samanlaiset varoituskuvat kuten tupakkiaskeihin.

Kun olin nuori, en tiennyt että on olemassa pekonimarmeladia. Sain tiedon kovin myöhään ja nyt keittelen sitä vielä sen ajan kun se on laillista.

Pekonimarmeladi


50 g    pekonia
2-3     salottisipulia
1 dl    vahvaa kahvia
1 dl    vaahterasiirappia
3 rkl   punaviinietikkaa
1 rkl   sinappia
1        laakerinlehti
mustapippuria myllystä


Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja paista pannulla rapeaksi, siirrä sen jälkeen talouspaperin päälle niin ylimääräinen rasva imeytyy pois. Hienonna sipulit ja kuullota pekonirasvassa niin että saavat vähän väriä.

Siirrä pekonit ja sipulit pieneen kattilaan. Lisää joukkoon kaikki muut ainekset paitsi sinappi ja keittele seosta kokoon kunnes se muistuttaa marmeladia. Sekoita joukkoon sinappi ja ota pois liedeltä.

Tarjoa marmeladia lämpimänä esimerkiksi vaalean lihan kanssa tai vaikka hampurilaisen välissä.

-arska-

Saaristolaisleipä 2.0

Saaristolaisleipä on meillä joulun ja uudenvuoden ajan vakiintunut leivonnainen. Useimmiten maustettuna marjoilla: puolukoilla, karpaloilla tai mustikoilla. Leivän voi paistaa leipävuoan sijaan vaikka kuivakakkuvuokaan. Miksikö? No jotta näkisit vieraasi hämmentyneen ilmeen kun hän luuli maistavansa taatelikakkua.   

Puolukkaisen saaristolaisleivän ohje löytyy täältä...

-memmu-

 

Hyvää joulua!

Hellaan koskin-työryhmän joulukuusi on tänä vuonna nostettu seinälle ja on muutenkin hieman riisuttu versio. Mallia keppi ja risu mutta jouluinen tunnelma välittyy näinkin. Rauhallista joulua kaikille!











-memmu-

Sultsinat

Olemme molemmat Urho Kekkosen, Pikku Kakkosen sekä varsinkin Patakakkosen aikakauden lapsia. X-sukupolven edustajia tyypillisimmillään, etten sanoisi kauneimmillaan.

Kaksikymmentä ensimmäistä elinvuottamme TV:n ainoa kokkiohjelma oli Yleisradion legendaarinen Patakakkonen. 70-80 -luvuilla pyörinyt ohjelma oli suomalaisen ruokakulttuurin kivijalka ja kansanterveyden lipunkantaja jota seurattiin kesäkausilla myös nimellä Kesäkeittiö. Ohjelman merkitystä ei voi liioitella, lapsikin oppi ymmärtämään että ruisleipä, katajanmarja ja sultsina hyvä, vehnäpulla, suola ja pizza paha.

Valitettavasti ohjelman vetäjät, oman aikansa MasterChefit Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo ovat nyt molemmat siirtyneet lopullisesti terveellisten ruokapöytien ääreen joten Hellaan koskin -työryhmä haluaa kunnioittaa parivaljakon työtä ruokaperinteiden vaalijoina. Katsoimme kymmenennen kerran klassikkojakson "Sultsinoita ja pashaa" vuodelta 1988, tirautimme itkuvirren ja ryhdyimme paistamaan karjalaisia sultsinoita.

Niin ja se ohjelman tunnaribiisi, kaikkien korvamatojen äiti: "Roger Whittaker ja "Finnish Whistler". Kuunnelkaa kerran ja osaatte loppuelämän.

Kuva: Ruutukaappaus Yle Areena.

Ulkonäkö ok mutta paistoaika hieman liian pitkä, silloin kuori murtuu taitellessa.

Memmu ajelee sultsinan kuoria.

Kuoret paistetaan tulikuumalla hellan levyllä. Paistoaika muutamia sekunteja.

Kuorien voitelu...

...puuron lisääminen ja taittelu.

Sultsinat

Taikina:
2 dl       vettä
5-6 dl   ruisjauhoja
1 tl       suolaa
vehnäjauhoja kaulitsemiseen

Täyte:
1 litra      maitoa
1 1/4 dl   riisiryynejä
1 tl          suolaa
voita voiteluun

Ja ohjeen näittekin jo Yle Areenasta.


-arska- (taikina)
-memmu- (riisipuuro, kauliminen, tulityöt, voitelu, taittelu)

Västerbotten-perunaleivos

Peruna, tuo maailman neljänneksi tärkein ravintokasvi, taipuu moneksi. Kelpaa hyvin lisukkeeksi vaikka sen sekoittaisi voin, juuston ja kerman joukkoon ja näpräisi siitä tällaisen perunaleivoksen.

Miksi peruna itki junassa? – Se istui sipulin vieressä.

Västerbotten-perunaleivos 

600 g    kuorittuja kiinteitä perunoita
2 rkl     voita
2 dl      västerbotten-juustoa tai muuta kermajuustoa

1 dl      kermaa
suolaa

pippuria

Kuori perunat ja paloittele siivuiksi tai pieniksi kuutioiksi. Keitä perunat suolavedessä lähes pehmeiksi, kaada keitinvesi pois ja anna jäähtyä hetken ilman kantta jotta kosteus haihtuu. Lisää voi, kerma sekä raastettu juusto. Sekoita ainekset keskenään, mausta suolalla ja pippurilla. 

Levitä seos matalalle uunivuoalle ja kypsennä 160 asteisessa uunissa vielä vartin verran. 

Piparimuotilla saa leikattua mukavia perunakiekkoja ja sopii monen ruoan lisukkeeksi.  

-arska-

Puuhellaan koskin

Hellaan koskin -työryhmän keittiövarustus uudistuu ja tulemme jatkossa koskemaan myös puuhellaan. Kyseessä on noin satavuotiaan keittiön ties minkä ikäinen muurattu puuhella. Nokea ja ruostetta pitää vielä harjailla mutta ensilämmöt on otettu ja vankkumattomina pataruokien ystävinä oletan että tässä haudutellaan talvipakkasilla vielä monet pataruoat.

Itäsuomalaiseen ruokaperinteeseen kasvaneena joudumme tyytymään länsisuomalaisen puuhellan hieman vaatimattomaan suorituskykyyn. Uunia ei selvästi ole suunniteltu karjalanpiirakoiden paistamiseen tai muihin äärimmäisiä lämpötiloja vaativiin operaatioihin. Liesi kuvastaa hyvin itäisen ja läntisen ruokaperinteen eroja. Lännessä ruoanlaittoon käytettiin leivinuunia jota ei tavallisesti käytetty kodin lämmittämiseen. Idässä tyypillinen tapa oli rakentaa yksi suuri uuni joka hoiti sekä leivinuunin että kodin lämmitysjärjestelmän tehtävät varaten lämpöä ydintalvenkin varalle. Tästä seurasi se että lännessä on suosittu keitettyjä ruokia, idässä uuniruokia.

Idässä leipäkin on kuin helvetin tulessa karrelle paistettu, puukolla paloiteltava kivinen kiekko, lännessä taas on tyydytty haaleassa uunissa hyssyteltyyn saaristolaisleipään. Yhtä kaikki, herkullisia molemmat.

Uunin päällä olevissa keramiikkakuvissa isoisovanhempani tarkkailevat miten X-sukupolvelta sujuu aikalaistekniikan käyttö. Niin, itse asiassa Emil ja Edla olivat kotoisin keskisuomesta, Hilma eleli sentään tukevasti Pohjois-Karjalassa.

-arska-