perjantai 24. marraskuuta 2017

Munatesti II

Kaupan hyllyille putkahti tuote jota ei kaltaiseni kaavoihin kangistunut jääräkuluttaja osannut kaivatakaan. Munax Sinkku: valmiiksi keitetty, kuorittu ja yksittäispakattu vapaan kanan kananmuna. Kuluttajalle edut ovat ilmeiset, kätevä napata välipalaksi, lounasevään lisukkeeksi, retkimuonaksi. Ruokakuntia on monenlaisia ja kaiken järjen mukaan yksittäispakkaukselle on tarvetta, puolikaskin tiu on hulluutta jos tarvitsee vain yhden munan. Jos teini korvaa tällä Mars-patukkavälipalansa (kuten yrityksen markkinointivideossa annetaan ymmärtää) niin puhutaan jo kansanterveydellisesti merkittävästä lanseerauksesta.

Muovikääreeseen ja suojakaasuun yksittäispakattu kananmuna voi tuntua ekologisesti jopa kyseenalaiselta, onhan kananmunan alkuperäinen pakkaus yksi luomakunnan onnistuneimpia ja nerokkaimpia pakkauksia ikinä. Ekologisen jalanjäljen laskeskelu on silti monimutkaista ja tulokset ajoittain niin yllättäviä ettemme uskalla ampua tuotetta alas vain pakkauksensa perusteella. Ei kanoille jatkossakaan liene tarkoitus syöttää elmukelmua pakkausmateriaaliksi... toivottavasti.

Mutta ei hutkita ennenkuin tutkitaan minkälaisen makuelämyksen sinkkumuna meille tarjoaa. Ainoan oikean vastauksen asiaan antaa tietysti täysin riippumattoman Hellaankoskin-asiantuntijatyöryhmän puolueeton vertailutesti: Muna vai Munax? Hitti vai huti?







Kuvassa vasemmalla normimuna ja oikealla Munax.



Raati arvioi munien seuraavat ominaisuudet:

Käytettävyys:

Kuten ennakolta saattoi arvella, esikäsitellyn ja kuoritun Munaxin helppokäyttöisyys on sen valttikortti. Normi
muna tarvitsee noin 10 minuuttia kestävän esivalmistelun keittiöolosuhteissa. Repäisykannella varustettu Munax -pakkaus aukeaa sen sijaan kädenkäänteessä joten piste-ero Munaxin eduksi on selkeä. Tuomaristo silti kiittelee normimunan keittämisen elämyksellisyyttä. Se kiehuvan veden porina sekä kolina joka syntyy munien kolistessa kattilassa. Ja aina jännittävä nopea jäähdytysvaihe kylmässä vedessä... miten se onnistuu tällä kertaa? Jos se ei onnistu niin kuori on tiukassa...   


Seuraavat arviot tehtiin maistelemalla munia sekä "naturel" että klassisella munavoileipä -tarjoiluehdotuksella jossa ruisleivällä on myös voita, salaattia, majoneesia sekä ruohosipulia. Munaxin pakkaustiedot eivät kerro siinä käytettyä kypsennysaikaa mutta perinteinen kananmuna esivalmisteltiin keittämällä 8 minuuttia, jäähdytettiin jääkaappilämpötilaan sekä kuorittiin.


Ulkonäkö:

Pakkausten avaamisen jälkeen molempien munien pinta on sileä ja kostea. Siivutetun Munaxin ulkonäkö paljasti heti että se on merkittävästi ylikypsennetty, keittoaika arvioilta 12 minuuttia. Se antaa jo lähtökohtaisesti normimunalla tietyn etumatkan. Kotioloissa sekundaattorin valvonnassa keitetty muna on väriltään kauniin keltainen, hieman oranssin sävyinen. Munaxin ulkonäkö on kalpea ja valju.  

Suutuntuma:

Munaxin keltuainen on kuivahko ja valkuaisen suutuntuma on lievästi kumimainen muistuttaen edellisellä kerralla testatun ankanmunan koostumusta. Onko tämä seurausta ylipitkästä kypsennysvaiheesta tai jostain muusta teollisen prosessin vaikutuksesta, sitä emme tiedä mutta kosteahko ja mukavasti lohkeava normimuna voittaa selvästi.

Maku:
Munaxin pakkaamisessa käytetyt suojakaasut, typpi ja hiilidioksidi ovat käytännössä hajuttomia, mauttomia ja värittömiä. Makutesti kertoo toista: valistunut tuomaristo erotti Munaxissa sen saman hiuksenhienon taustamaun joka on havaittavissa lähes kaikissa suojakaasuun pakatuissa elintarvikkeissa. Sivumakua on vaikea luonnehtia, maku ei ole epämiellyttävä mutta siinä on jotain keinotekoista joka latistaa luonnollisia makuja. Retkiolosuhteissa, päivän patikoinnin jälkeen iltanuotion loimussa nautitusta Munaxista sitä tuskin edes huomaisi mutta vertailutesti osoittaa sen selvästi. Oikein keitetyn ja tuoreen normimunan maku on vivahteikas ja täyteläinen. 


Munaxin hyvästä käyttäjäkokemuksesta huolimatta aistinvaraisiin arvioihin perustuvat arvosanat nostivat normimunan selvään voittoon. 





-arska-





tiistai 14. marraskuuta 2017

Paahdettu paprikakeitto ja vuohenjuustovaahto

Aina kun paprikat ovat kaupassa kunnon tarjouksessa, ostan niitä ison kassillisen ja pidän itseni kanssa paprikanpaahtamistalkoot. Pakastan paprikat sopivan kokoisiin annospusseihin ja käytän tarpeen mukaan pitkin talvea. Erityisen hyvää on vuohenjuustolla maustettu paahdettu paprikasosekeitto, nyt keitto maustettiin vuohenjuusto-jogurttivaahdolla.





Paahdettu paprikakeitto

5oo g    paahdettuja paprikoita
2           sipulia
2           valkosipulinkynttä
tölkki    tomaattimurskaa
8 dl       kasvislientä
1 tl       timjamia
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
mustapippuria

Halkaise paprikat ja poista niistä siemenkodat. Asettele uunipellille ja valele oliiviöljyllä. Kuumenna uuni täysille (tai niin kuumaksi kuin leivinpaperi kestää), käytä ylävastuksia ja paahda paprikoita noin 20 minuuttia tai kunnes kuori mustuu. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti.

Paloittele sipulit kattilaan ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Lisää kattilaan kasvisliemi, tomaattimurska ja kuoritut paprikat ja anna kiehua hiljalleen. Lisää timjami ja maun mukaan sokeria, suolaa ja pippuria. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja tarjoile vuohenjuustovaahdon kanssa.


Vuohenjuustovaahto

1 dl    vuohenjuustoa
1 dl    jogurttirahkaa
1 rkl   oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Vatkaa kerma ja vuohenjuusto kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.


-memmu-