perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kukkaisvoi

Meidän kesävoimme on tällä kertaa varsin kukkaisa. Kävelyreitin varrelta löytyi jättipalsamin ja apilan kukkia ja omalta viljelypalstalta ruiskaunokkeja ja kehäkukkaa. Parvekelaatikosta vielä pelargoniaa ja asteria. Niistä, voista ja oliiviöljystä syntyi tämä värikäs levite.





Kukkaisvoi

voita
loraus öljyä (oliivi-, avokado-, rypsi-...)
syötäviä kukkia (esim. apila, asteri, orvokki, kehäkukka, samettikukka, ruiskaunokki, pelargonia, jättipalsami, voikukka, horsma, krassit...)
ripaus sormisuolaa

Sekoita huoneenlämmössä pehmennyt voi ja öljy sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Nypi kukista terälehdet ja sekoita joukkoon. Valmis. 


-memmu-




maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kukkia ja sidontaa

Kesäjuhlat tulossa ja pöytäkoristeet unohtui hankkia? Eipä hätää, läheiseltä ojanpenkalta, joutomaalta tai metsiköstä löytyy varmasti jos jonkinlaista luonnonkukkaa, joista voi sitoa pitopöydän katseenvangitsijaksi sievän kimpun.

Keruuretkelle lähtiessäsi varaa mukaasi pieni, terävä veitsi ja jos mahdollista, ämpäri jossa on hieman vettä pohjalla. Leikkaa kukat mahdollisimman pitkillä varsilla ja tee niihin imupinta leikkaamalla varren tyvestä viistosti pari senttiä pois. Laita kukat välittömästi veteen niin ne eivät nuupahda.

Luonnonkukat ovat usein varsin hentoisia ja pienikukkaisia, joten kerää niitä reilusti ja mitä useampaa sorttia, sen mielenkiintoisempi kimpusta tulee. Kukkien lisäksi voit poimia mukaan muutaman vihreän oksan, vaikkapa vadelmaa tai jotakin muuta pensasta. Jokamiehen oikeudet muistaen toki.





Kun saalis on kerätty, järjestä kasvit lajeittain nippuihin ja poista varsista melkein kaikki lehdet ja ylimääräiset oksanhaarat. Lehdet maljakkovedessä pilaantuvat nopeasti, pilaannuttavat myös veden eikä kimppu näin ollen kestä hyvänä kovin pitkään.



Kimppujen sitomiseen käytetään yleensä spiraalitekniikkaa. Valitse yksi kukka ns. keskuskukaksi ja aseta toinen kukka sen etupuolelle ristiin.



Ota sitten kolmas kukka ja laita se keskuskukan taakse ristiin. Tässä on spiraalin alku.



Jatka asettamalla kukkia keskuskukan etu- ja takapuolelle. Mitä enemmän kukkia on, sitä tukevammin spiraali pysyy kasassa. Pienikokoisia kukkia kannattaa laittaa useampi samaan nippuun, näin ne antavat vaikutelman isommasta kukkamassasta. Nykyään trendikkäitä ovat luonnollisesti rönsyilevät kimput, joten ei haittaa ollenkaan jos kimppu ei ole ihan justiinsa. Tässä lajissa ei voi tehdä väärin, kauneus on katsojan (ja tekijän) silmässä.



Kun kimppu on mielestäsi valmis, voit sitoa sen kiinni vaikkapa juuttinarulla siitä kohtaa, mistä pidit sitä kiinni kukkia asetellessasi. Voit toki jättää sen myös sitomatta niin voit tehdä hienosäätöä vielä sitten kun kimppu on maljakossa. Lyhennä varret leikkureilla tai saksilla sopivan mittaisiksi ja tee vielä kaikkiin varsiin uudet imupinnat terävällä veitsellä. Laita maljakkoon reilusti vettä (luonnonkukat juovat enemmän kuin viljellyt) ja vaihda vesi päivittäin. Näin kimppu kestää hyvänä viikonkin.



-memmu-



lauantai 30. kesäkuuta 2018

Jauhelihatäytteiset mykyt kiinalaisittain

Taannoisen Atria-päivän kiinalaisia kokkailuja piti tietysti päästä kokeilemaan mitä pikimmin myös kotioloissa. Lähikaupasta ei nyt ihan tähän hätään löytynyt possunkorvia tai -vatsoja pataan pistettäväksi joten teimme hieman vähemmän eksoottista ruokaa eli mykyjä eli dumplingeja. Suussasulavan ihania. Teemme toistekin.


Jauhelihatäytteiset mykyt eli dumplingit Jing Liun tapaan (n. 10-12 hengelle)

Taikina

7,5  dl   vehnäjauhoja
2     dl   kädenlämpöistä vettä


Täyte

1         ruukku ruohosipulia
1         ruukku persiljaa
3-4      valkosipulin kynttä
2-3      cm pala inkivääriä
1 1/2   dl kylmää vettä

400    g     sika-nautajauhelihaa
1        rkl  vaaleaa soijakastiketta
1        rkl  osterikastiketta
1        rkl  suolaa
1/2     rkl  valkopippuria
1        rkl  seesamiöljyä
1               kananmuna
                 ripaus sokeria
                (persiljaa)

Paistamiseen

öljyä
kylmää vettä



Mittaa jauhot kulhoon ja lisää vettä pikkuhiljaa, koko ajan sekoittaen. Alusta taikina lopuksi käsin kunnes se on pehmeää. Kääri taikina muovikelmuun ja siirrä sivuun täytteen valmistamisen ajaksi.

Pilko ruohosipuli ja hienonna/raasta valkosipuli ja inkivääri. Lisää ainekset kylmään veteen ja anna seistä.

Lisää jauhelihan joukkoon loput ainekset sokeria lukuun ottamatta. Sekoita taikinaksi. Lisää seokseen ruohosipuli-valkosipuli-inkiväärivettä hitaasti. Lisää lopuksi ripaus sokeria.

Ota taikinaa pieni osa kerrallaan ja leivo siitä n. 3-4 cm paksu tanko. Leikkaa tangosta n. 1cm mittaisia paloja ja pyöritä palat palloiksi. Painele palloja hieman ja kaulitse pyöreiksi, n.8 cm halkaisijaltaan oleviksi kiekoiksi.

Laita n. 1 tl täytettä keskelle taikinakiekkoa, taita kiekko puolikuuksi ja painele reunat sormilla tiiviisti yhteen.

Kuumenna pannulla n. 1 rkl öljyä, laita mykyt pannulle ja paista n. 1/2 - 1 minuuttia. Lisää pannulle n. 2,5 dl kylmää vettä ja peitä kannella. Paista mykyjä kunnes vesi on haihtunut.

Tarjoile vaikka satay-kastikkeen kanssa. Jos mykyjä jää yli (no ei kyllä jää, kaikki tulee ahmittua kerralla) ne sopivat hyvin pakastettaviksi ja nopeaksi arkiruoaksi.




Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi. 



-memmu-








perjantai 29. kesäkuuta 2018

Possua Kiinaan


Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi.


Hyvä ystäväni Herra X, jo silloin vaikuttavan kokoinen herrasmies meni vuosikymmeniä sitten tunnetun kotimaisen nahkatakkivalmistajan myymälään mielessään ostaa itselleen tyylikäs ja laadukas nahkatakki. Hypisteli takkeja ja totesi myyjälle ääneen: "Miksi nahkatakit ommellaan aina näin pienistä "tilkoista", haluaisin linjakkaan nahkatakin, ilman turhia saumoja. "Tähän vaatehtimon sanavalmis myyjä totesi: "Eihän Suomesta niin isoa sikaa löydy että sinulle saumaton takki saataisiin."

Silloin oli nahkatakit nahkaa. Mutta kyllä riittävän isoja porsaita löytyisi Etelä-Pohjanmaalta. Itse asiassa kotimaisen lihanjalostuksen jättiläinen Atria kutsui meidät vierailulle juuri sinne. Seinäjoelle, tutustumiskäynnille yrityksen Nurmon tuotantolaitokselle sekä sopimustuottajalleen, Honkalan sikatilalle. Atria on ensimmäinen suomalaisyritys joka on saanut luvan viedä sianlihaa Kiinaan. Kiinassa syödään puolet maailman sianlihasta, 54 miljardia kiloa vuodessa. Päivän teema on siis puhtaan ja turvallisen suomalaisen sianlihan vienti Kiinan markkinoille, jossa porsaanlihaa tuotetaan ja myös käytetään hieman eri tavalla kuin Härmässä on totuttu. Tuotantolaitosvierailujen lisäksi meille järjestettiin myös kokkausilta teemalla "kiinalainen kotikokkaus". Kiinalaisten tapa käyttää sianlihaa on meikäläistä monipuolisempi joten illan kokkaustapahtuma oli elämys. Mukanamme mielenkiintoista päivää viettämässä olivat myös ruokabloggaajat Nanna (Kaikki äitini reseptit), Johanna (Hellan ja viinilasin välissä), Minna (Haarukkavatkain) ja Hannele (Kokit ja potit).

Seuraava kuva kertoo oikeastaan kaiken olennaisen suomalaisen sianlihan viennistä Kiinaan: porsaan korvasta löytyvä vihreä korvanappi joka kertoo antibioottivapaasta lihasta sekä jopa 28 senttimetriä pitkä saparo joka kertoo hyvistä elinolosuhteista.






Antibioottien liiallinen käyttö eläimillä tarjoaa ihanteellisen kasvualustan bakteerien vastustuskyvyn kehittymiselle. Jossain vaiheessa vastustuskyky antibiooteille kasvaa niin vahvaksi, etteivät ne enää toimi. Valveutuneet lihantuottajat satsaavat antibioottivapaaseen kasvatukseen ja Atrian tuotteissa näin kasvatetun porsaanlihan tunnistaa Atria Perhetila -merkinnästä.

Sikojen hännät typistetään lähes kaikissa EU-maissa vaikka leikkaaminen on ollut kielletty iät ja ajat. Miksikö? Siksi etteivät siat purisi toistensa häntiä poikki. Ja toistensa häntiä siat pureskelevat jos niiden elinympäristö ei ole kunnossa. Tyypillisesti ahtaus ja virikkeiden puute aiheuttaa stressiä joka laukaisee puremisreaktion. Hyvän kasvuympäristön tunnistaa porsaista joilla on pitkä häntä ja jotka uskaltavat sitä myös saparolle kierrettynä esitellä.

Atrian robotisoitu lihanleikkaamo on totta kai maailman nykyaikaisin ja komioin. Omassa lajissaan myös pisimmälle automatisoitu. Uusimmat ratkaisut leikkaamon prosessinkulussa ja laitteistossa menee yrityssalaisuuksien puolelle joten ei niistä sen enempää tällä erää.

Mutta mielenkiintoista nähtävää on perinteinenkin osuus lihanleikkaamosta. Valtaosa työvaiheista tehdään edelleen perinteiseen tapaan käsityönä. Työnkulun kovan ytimen muodostaa ammattitaitoinen käsityöläinen kädessään terävä veitsi. Työ on vaativaa ja epäilemättä myös fyysisesti kuormittavaa. Atria kouluttaa itse jatkuvasti uusia työntekijöitä alalle. Vaatimukset työhön ovat niin kovat että kokelaiden on läpäistävä myös fyysiset kuntotestit.

Värikkäät henkselit paljastavat että tärkeä työvaruste eli teräsesiliina on asianmukaisesti puettu päällä. Kädessä on veitsi, veitsikädessä viiltohansikas, toisessa kädessä teräshansikas ja pöydässä kiinni teroitin jolla veitsen "kierre" poistetaan säännöllisesti. Leikkaamosalissa ammattilaisten työnteko näyttää helpolta ja sujuvalta. Ei haparointia, ei vatulointia. Työtä tehdään enimmäkseen itsenäisesti työpisteittäin ja työ on monien tehdastöiden tapaan tauotettu tunnin välein ja työtehtäviä vaihdetaan säännöllisesti. Hellaan koskin -työryhmä on tehnyt teollisuuden vaihetyötä 90-luvulla ja sen kokeman perusteella maailma on edennyt paljonkin ja oikeaan suuntaa.





Leikkaamon väki on hetken tauolla ja on tilaa kuvata... siistimpää kuin meidän keittiössä keskimäärin.









Pakkaamon puolella tämä vieraileva "hiippakunta" sai käsityksen tuotteista joita Atria erityisesti vie Kiinaan... korvia, saparoita, etusorkkia, takasorkkia, reisiluita... ruhonosia joita täällä ei arvosteta.





Tehtaalla on 14 hehtaaria rakennettua tehdasaluetta, Etelä-Pohjanmaalla on katto korkealla ja seinät leveällä. Vakituisia työntekijöitä on 1400, kesän sesonkiaikaan 2000. Logistiikkakeskuskin on erittäin vaikuttava. Vähän kateellisen turkulaisvieraan mieli miettii miten ymmärtäisi mittakaavan... hetkonen... teilläkö ei ole yhden yhtä telakkaa täällä?

Atrian Kiinan vientiä johtava Markku Hirvijärvi esittelee meille logistiikkakeskuksen tiloja.



Pikaisesti meille näytettiin myös sitä kaikkein pyhintä eli makkaratehdasta. Vierailun aikaan juhannukseen oli viikko joten linjasto toimi täydellä teholla.





Kiersimme tuotantolaitosta useita tunteja ja olisimme mieluusti kiertäneet enemmänkin. Paljon jäi näkemättäkin. Kierroksen jälkeen meidät vietiin paikalliselle metsästysmajalle (lue: iso ja komea hirsihuvila), jossa illan ohjelmana oli siis kokata kiinalaista kotiruokaa alan asiantuntijan, kokki Jing Liun (eli Jingtsun, joksi hänet heti ristimme) johdolla. Jingtsu oli laatinut meille reseptit seitsemän ruokalajin illalliseen ja päivän teeman mukaisesti possu oli pääosassa. Valmistimme porukalla kiinalaista kurkkusalaattia, porsaankorvia chiliöljyssä, haudutettua porsaankylkeä, hapanimelää porsaankylkeä (ribsejä), jauhelihatäytteisiä mykyjä eli dumplingseja, sekä jokerina pohjalla porsaan vatsalaukkua kasviksilla. Jälkkärinä friteerattuja banaaneja.

Kiinalainen kurkkusalaatti valmistumassa...

Kiina-Karjala-turnaus... Memmu käyttää pulikkaa, Jing Liu rypyttää...
Porsaan korva on kypsää kun voit työntää syömäpuikon helposti sen läpi. 


Porsaankorvista syntyi poikkeuksellisen kaunis annos.

Tuoreita vatsalaukkuja.






Illallinen todella kruunasi upean päivän. Erinomaista ruokaa ja mahtavaa seuraa. Hauskoja tarinoita, naurua ja juttua riitti. Iltaa olisi voinut jatkaa paljon, paljon pidempäänkin mutta niinhän siinä aina käy, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Isot kiitokset atrialaisille kutsusta ja järjestelyistä. Vähintään yhtä isot kiitokset myös bloggaajakollegoille, oli hienoa tutustua ja kokkailla kanssanne :) Toivotaan, että tapaamme vielä. Atrialaisille taisimme hieman vihjaillakin, että meiltä jäi tosiaan aika iso osa tehtaasta näkemättä, joten... mutta siihen asti: hyvä ruoka, parempi mieli.



Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi.





-arska & memmu-




torstai 31. toukokuuta 2018

Minivoileipäkakku

Omista lakkiaisistani on kulunut aikaa jo jokunen vuosi(kymmen). Silloin elettiin vielä voileipäkakun kulta-aikaa vaikka mielikuva siitä oli jo vähän vanhahtava, sellainen setien ja tätien juttu. Mutta kas kas, nyt kun ollaan itse täti-ikäisiä niin voileipäkakku on taas trendikäs herkku.

Tänä vuonna olemme tiukasti kevätjuhlien hengessä mukana ja teimme voileipäkakun, tosin hyvin pienen sellaisen. Kuoharin ja kakun myötä toivotamme onnea ja menestystä kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuville! Kippis ja Skååål!













Minivoileipäkakku kahdelle suursyömärille

4      palaa  (monivilja) paahtoleipää
1/2   dl        maitoa (tai kasvislientä)


Punainen täyte

2  rkl  savukinkkua
1  rkl  punaista paprikaa
2  rkl  savuporotuorejuustoa
1  rkl  ranskankermaa
1  tl    paprikajauhetta

Vihreä täyte

2   rkl   maustekurkkua
1   rkl   tuorekurkkua
(1  rkl  ryöpättyä vuohenputkea tai pinaattia)
1   rkl  ruohosipulisilppua
2   rkl  maustamatonta tuorejuustoa
1   rkl  ranskankermaa

Keltainen täyte

2- 3 rkl  keltaista paprikaa
(2    rkl  voikukan keltaisia terälehtiä)
1     rkl  emmentaljuustoa
2     rkl  maustamatonta tuorejuustoa
1     rkl  ranskankermaa
1/2  tl   sokeria

Kuorrutus

1/3  pkt   Koskenlaskija- sulatejuustoa
loraus      maitoa tai kermaa
koristeeksi syötäviä kukkia



Leikkaa paahtoleivistä pyöreitä kiekkoja rengasmuottia apuna käyttäen. Voit toki tehdä neliskanttisenkin kakun, leikkaa tällöin leivistä vain kuoret pois.

Pilko kaikkien täytteiden ainekset pieneksi silpuksi ja sekoita omissa kulhoissaan tuorejuusto-ranskankermaan.

Kostuta leivät maidolla tai kasvisliemellä. Pullasuti on tähän paras väline ja kevyt sively nesteellä riittää, näin kakusta ei tule liian märkää.

Lado leivät ja täytteet kerroksittain, kiedo kakku tuorekelmuun ja aseta päälle kevyt paino, esim. pieni lautanen. Laita kakku jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Sulata kuorrutusta varten sulatejuusto kattilassa miedolla lämmöllä ja notkista sitä maidolla tai kermalla. Kuorrutteen tulee olla paksuhkoa mutta kuitenkin juoksevaa. Kaada kuorrute kakun päälle ja tasoita siten, että juustomassaa valuu hieman kakun reunoille. Ole ripeä sillä kuorrute jähmettyy nopeasti. Koristele kakku syötävillä kukilla.

Huom! Täytteiden määrä on vain ohjeellinen ja riippuu täysin käyttämiesi leipien koosta ja siitä, kuinka paksut täytekerrokset haluat.



-memmu-


maanantai 28. toukokuuta 2018

Parsahodarit

Olen kotoisin pesäpallopitäjästä jonka paikallisherkku on lihatsu kahel nakil. Nyt seuraa pieni aasinsilta. Amerikkalaiseen baseball-kulttuuriin yhdistyy läheisesti sikäläinen nakkisämpylä eli hot dog eli kuuma koira. Mielestäni hodari päihittää hampparin mennen tullen mitä tulee pikaruokaan. Hodarin hienous on sen muuntautumiskyky, variaatioden kirjo on valtaisa.

Kun näin lehdessä parsahodarin ja parmesaanimajoneesin ohjeen, oli itsestään selvää että se on testattavaksi. Aivan mahtavaa. Ja varmasti vielä mahtavampaa jos olisi edetty kunnolla slow foodin suuntaan ja leivottu sämpylätkin itse.


Parsahodarit ja parmesaanimajoneesi (4 hodaria)


4 hot dog -sämpylää
salaatinlehteä
yrttejä (esim. basilikaa tai rucolaa)


Parsat

8         vihreää tankoparsaa
0,5 dl  vehnäjauhoja
1          kananmuna
1 dl      emmentaljuustoraastetta
1 dl      korppujauhoja
1 tl      provencale-yrttiseosta
1 rkl    öljyä


Parmesaanimajoneesi

1,5 dl   majoneesia
0,5 dl   parmesaanijuustoraastetta
½         sitruunan mehu
2 tl      chilikastiketta


Poista parsoista kova puumainen tyvi. Jauhota parsat vehnäjauhoissa. Riko kananmuna lautaselle ja sekoita rakenne rikki. Raasta emmentaljuusto hyvin hienoksi raasteeksi. Sekoita korppujauhot ja yrttiseos juuston joukkoon.

Pyörittele parsat seuraavaksi kananmunassa ja sen jälkeen korppujauho-, yrtti- juustoseoksessa. Laita parsat uunipellille, pirskottele päälle öljyä ja paista 200 asteisessa uunissa rapeiksi (12–15 minuuttia).

Sekoita parmesaanimajoneesin ainekset kulhossa. Halkaise sämpylät ja lämmitä uunissa. Levitä majoneesia sämpylöiden väliin. Täytä yrteillä, salaateilla ja parsoilla.



-arska-




sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Reseptikortit: Nakkisiili

Tiedätte modernin ruokaklassikon nimeltä makkarasiili: Lenkkimakkara johon on omenaporalla kairattu reikiä ja reikiin työnnetty nakkeja. Kaunis asetelma kypsennetään uunissa ja nautitaan sinapin kanssa.

Jotain vastaavaa, ja mielestäni parempaa löytyy jo vanhasta Mestarikokki-ruokaohjekerhon reseptilaatikosta 1970- luvulta. Perunamuusi on nimittäin suosikkiruokaani ja näin vapun tienoona pöytään sopii hyvin tämä nakeista ja perunamuusista rakennettu "siili". Ja koska olen jo aikuinen, voin syödä tätä milloin haluan. 










-memmu-





-arska-









sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kuohuviinidrinkki III

Hellaan koskin -blogin ensimmäisestä postauksesta on kulunut tänään kolme vuotta jonka kunniaksi kohotamme kuohuviinidrinkin. Olen viime aikoina mielistynyt seljankukkamehun makuun ja sillähän voi drinkin maustaa. Kyseessä on siis klassikko, kesäisen raikas juoma nimeltään Hugo.






Hugo (4 annosta)


1 dl     seljankukkamehutiivistettä
2 dl     marjoja, mustikoita, vadelmia
4 dl     proseccoa tai valkoviiniä
2 dl    kivennäisvettä, mielellään sitruunalla maustettua
1        limetti viipaleina
minttua (unohtui)
jäitä


Täytä lasit jäillä tai jäämurskalla. Lisää mehutiiviste, marjat limentti ja viini. Kaada päälle kivennäisvettä.


-arska-



lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kanipata

Huh huh - nimittäin. Nyt tiukimmat vegaanit ja perheen pienimmät silmät kiinni - täällä ei ole mitään nähtävää.

Ystävämme on moniosaaja joka kaiken muun ohessa kasvattaa myös lihakaneja. Hänen farmiltaan on peräisin tämä 2,5 kiloinen vonkale joka on tiettävästi isän puolelta lihantuotantoon jalostettu kalifornialainen ja äidin puolelta ranskanluppakorvakanin ja belgianjättikanin risteytys. Geenit siis kohdallaan. Ja tämä on sekä lähiruokaa että luomuruokaa parhaimmillaan.

Mikä onkaan sopivampi hahmo pääsiäisaterian päätähdeksi kuin kani, tuo keväisen luonnon heräävän elämän vertauskuva. Tämä on laatuaan ensimmäinen kokkauskokemus mitä tulee kaneihin. Lihakanin liha on vaaleaa ja muistuttaa rakenteeltaan kanaa mutta maultaan enemmän porsaanlihaa. Jänispataa olen syönyt mutta tässä ei luonnollisesti ole sen tyyppistä riistanmakua ja rasvaprosentti on aivan eri luokkaa kuin luonnonvaraisella heimoveljellään.

Ruhon paloittelun suhteen jouduimme jälleen turvautumaan opetusvideoihin joista tässä hyvä esimerkki. Oksasakset on must! Myös reseptin suhteen noudattelimme tätä suositeltua ohjetta hitaasti kypsennetystä kanipadasta ja kyllä... kyllä kyllä.

Kanipata, lautasella etukäpälä.

Lähtötilanne.

Kanin ruhonosat.

Mauste- ja kasvisseos.

Kanipata lähdössä pariksi tunniksi uuniin.















Kanipata

1           kani
150 g     kuivattuja luumuja
½ dl      konjakkia
50 g      sokeria
140 g    pekonia
1½ dl    punaviiniä
3 dl       kanalientä
2          sipulia
2          porkkanaa
2          sellerin vartta

4          valkosipulinkynttä
2          laakerinlehteä
4          tuoretta timjaminoksaa
1 dl      tuoretta persiljaa koristeeksi
vehnäjauhoja leivittämiseen
öljyä paistamiseen


Sekoita sokeri ja konjakki kulhossa ja lisää kuivatut luumut, pyörittele ja jätä marinoitumaan. 

Paloittele kaniini, pyörittele palat vehnäjauhoissa ja ruskista öljyssä kuumalla pannulla. Siirrä lihapalat pataan ja ruskistele pannulla seuraavaksi paloitellut pekonit ja kasvikset niin että vähän pehmenevät ja saavat väriä. Lisää punaviini sekä mausteet ja kiehauta. Lisää kanaliemi sekä konjakissa marinoituneet luumut. Siirrä kaikki ainekset uunipataan ja kypsennä kannen alla 2-3 tuntia 150 asteisessa uunissa. Koristele valmis kanipata silputulla persiljalla ja tarjoa esimerkiksi riisin kanssa.


-arska-