Saaristolaisleipä 2.0

Saaristolaisleipä on meillä joulun ja uudenvuoden ajan vakiintunut leivonnainen. Useimmiten maustettuna marjoilla: puolukoilla, karpaloilla tai mustikoilla. Leivän voi paistaa leipävuoan sijaan vaikka kuivakakkuvuokaan. Miksikö? No jotta näkisit vieraasi hämmentyneen ilmeen kun hän luuli maistavansa taatelikakkua.   

Puolukkaisen saaristolaisleivän ohje löytyy täältä...

-memmu-

 

Hyvää joulua!

Hellaan koskin-työryhmän joulukuusi on tänä vuonna nostettu seinälle ja on muutenkin hieman riisuttu versio. Mallia keppi ja risu mutta jouluinen tunnelma välittyy näinkin. Rauhallista joulua kaikille!











-memmu-

Sultsinat

Olemme molemmat Urho Kekkosen, Pikku Kakkosen sekä varsinkin Patakakkosen aikakauden lapsia. X-sukupolven edustajia tyypillisimmillään, etten sanoisi kauneimmillaan.

Kaksikymmentä ensimmäistä elinvuottamme TV:n ainoa kokkiohjelma oli Yleisradion legendaarinen Patakakkonen. 70-80 -luvuilla pyörinyt ohjelma oli suomalaisen ruokakulttuurin kivijalka ja kansanterveyden lipunkantaja jota seurattiin kesäkausilla myös nimellä Kesäkeittiö. Ohjelman merkitystä ei voi liioitella, lapsikin oppi ymmärtämään että ruisleipä, katajanmarja ja sultsina hyvä, vehnäpulla, suola ja pizza paha.

Valitettavasti ohjelman vetäjät, oman aikansa MasterChefit Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo ovat nyt molemmat siirtyneet lopullisesti terveellisten ruokapöytien ääreen joten Hellaan koskin -työryhmä haluaa kunnioittaa parivaljakon työtä ruokaperinteiden vaalijoina. Katsoimme kymmenennen kerran klassikkojakson "Sultsinoita ja pashaa" vuodelta 1988, tirautimme itkuvirren ja ryhdyimme paistamaan karjalaisia sultsinoita.

Niin ja se ohjelman tunnaribiisi, kaikkien korvamatojen äiti: "Roger Whittaker ja "Finnish Whistler". Kuunnelkaa kerran ja osaatte loppuelämän.

Kuva: Ruutukaappaus Yle Areena.

Ulkonäkö ok mutta paistoaika hieman liian pitkä, silloin kuori murtuu taitellessa.

Memmu ajelee sultsinan kuoria.

Kuoret paistetaan tulikuumalla hellan levyllä. Paistoaika muutamia sekunteja.

Kuorien voitelu...

...puuron lisääminen ja taittelu.

Sultsinat

Taikina:
2 dl       vettä
5-6 dl   ruisjauhoja
1 tl       suolaa
vehnäjauhoja kaulitsemiseen

Täyte:
1 litra      maitoa
1 1/4 dl   riisiryynejä
1 tl          suolaa
voita voiteluun

Ja ohjeen näittekin jo Yle Areenasta.


-arska- (taikina)
-memmu- (riisipuuro, kauliminen, tulityöt, voitelu, taittelu)

Västerbotten-perunaleivos

Peruna, tuo maailman neljänneksi tärkein ravintokasvi, taipuu moneksi. Kelpaa hyvin lisukkeeksi vaikka sen sekoittaisi voin, juuston ja kerman joukkoon ja näpräisi siitä tällaisen perunaleivoksen.

Miksi peruna itki junassa? – Se istui sipulin vieressä.

Västerbotten-perunaleivos 

600 g    kuorittuja kiinteitä perunoita
2 rkl     voita
2 dl      västerbotten-juustoa tai muuta kermajuustoa

1 dl      kermaa
suolaa

pippuria

Kuori perunat ja paloittele siivuiksi tai pieniksi kuutioiksi. Keitä perunat suolavedessä lähes pehmeiksi, kaada keitinvesi pois ja anna jäähtyä hetken ilman kantta jotta kosteus haihtuu. Lisää voi, kerma sekä raastettu juusto. Sekoita ainekset keskenään, mausta suolalla ja pippurilla. 

Levitä seos matalalle uunivuoalle ja kypsennä 160 asteisessa uunissa vielä vartin verran. 

Piparimuotilla saa leikattua mukavia perunakiekkoja ja sopii monen ruoan lisukkeeksi.  

-arska-

Puuhellaan koskin

Hellaan koskin -työryhmän keittiövarustus uudistuu ja tulemme jatkossa koskemaan myös puuhellaan. Kyseessä on noin satavuotiaan keittiön ties minkä ikäinen muurattu puuhella. Nokea ja ruostetta pitää vielä harjailla mutta ensilämmöt on otettu ja vankkumattomina pataruokien ystävinä oletan että tässä haudutellaan talvipakkasilla vielä monet pataruoat.

Itäsuomalaiseen ruokaperinteeseen kasvaneena joudumme tyytymään länsisuomalaisen puuhellan hieman vaatimattomaan suorituskykyyn. Uunia ei selvästi ole suunniteltu karjalanpiirakoiden paistamiseen tai muihin äärimmäisiä lämpötiloja vaativiin operaatioihin. Liesi kuvastaa hyvin itäisen ja läntisen ruokaperinteen eroja. Lännessä ruoanlaittoon käytettiin leivinuunia jota ei tavallisesti käytetty kodin lämmittämiseen. Idässä tyypillinen tapa oli rakentaa yksi suuri uuni joka hoiti sekä leivinuunin että kodin lämmitysjärjestelmän tehtävät varaten lämpöä ydintalvenkin varalle. Tästä seurasi se että lännessä on suosittu keitettyjä ruokia, idässä uuniruokia.

Idässä leipäkin on kuin helvetin tulessa karrelle paistettu, puukolla paloiteltava kivinen kiekko, lännessä taas on tyydytty haaleassa uunissa hyssyteltyyn saaristolaisleipään. Yhtä kaikki, herkullisia molemmat.

Uunin päällä olevissa keramiikkakuvissa isoisovanhempani tarkkailevat miten X-sukupolvelta sujuu aikalaistekniikan käyttö. Niin, itse asiassa Emil ja Edla olivat kotoisin keskisuomesta, Hilma eleli sentään tukevasti Pohjois-Karjalassa.

-arska-

Lihatsu kahel nakil: Kolmannen nakin paluu!

Aktiiviset lukijamme muistavat totta kai parin vuoden takaisen artikkelimme jonka aiheena oli jo 80-luvulla kehitetty klassinen haminalainen toriherkku - lihatsu kahel nakil. Höyrytetty lihapiirakka, jonka täytteenä kaksi nakkia, mausteina suolakurkku, raaka sipuli, ketsuppi ja sinappi. Klassikon siitä teki kolmas nakki josta ei veloitettu erikseen. Saavutettu etu, kolmas nakki menetettiin vuonna 2013 ja samalla kuoli tärkeää osa suomalaista ruokaperinnettä. Ja jotakin särkyi monen paikkakuntalaisen sielussa.

Tuo kovin surullinen tarina on nyt saanut onnellisen käänteen. KOLMAS NAKKI ON PALANNUT! Haminan torilla tilattu lihatsu kahel nakil sisältää jälleen kolme nakkia! Pienen ympyräkaupungin elämä on palautunut ennalleen, synkät varjot ovat väistyneet ja torikauppias uskaltaa jälleen katsoa nälkäisiä asiakkaitaan silmiin.

Kun tieto tapahtuneesta kiiri kesällä Hellaankoskin -työryhmän korviin, oli siinä aihetta riittämiin tehdä nostalginen pyhiinvaellusmatka Haminan torille. Käykää nauttimassa klassikkoherkkua, juomasuositus on kylmä maito. Mutta olkaa tarkkana että ostatte siitä kojusta jossa käytetään ainoaa oikeaa piirakkaa eli Leipomoliike Aitolahden valmistamaa lihapiirakkaa. Tarjolla on valitettavasti myös huonohkoja kopioita.

-arska-

Tattipiiranen

Sienipiirakka for dummies. Paljon helpommaksi ei sienipiirakan teko voi enää mennä. Hyviä. 

Tattipiiranen

tuoreita ja kiinteitä herkkutatteja

voitaikinaa

ranskankermaa

ruohosipulia

kananmunaa

voita

suolaa

Nosta voitaikinalevyt leivinpaperin päälle pellille sulamaan ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Puhdista tuoreet herkkutatit ja viipaloi suuriksi siivuiksi. Paista siivut voissa ja mausta suolalla. Sekoita ranskankerman joukkoon ruohosipulia. Levitä ranskankermaa taikinaruutujen keskellä ja asettele tattisiivu sen päälle. Voitaikinan reunat saa nousemaan uunissa kun leikkaat taikinan reunoihin viillot mutta älä leikkaa aivan pohjaan asti. Tattipiirakoissa reunaviilto on leikattu tattisiivun muotoiseksi, luonnolliseesti. Voitele reunat kananmunalla ja paista 200- asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. 

-arska-

Tattihampurilainen

Kuiva ja kuuma kesä ei ennakkopeloista huolimatta tuhonnut sienisatoa ja esimerkiksi herkkutattisato on ollut jopa oikein hyvä. Nuorten herkkutattien lakit ovat vähän samankaltaisia kuin ukonsienten lakit, joita yleisesti paistetaan ja käytetään pihvilihan tapaan. Erinomaista kasvisruokaa.

Nyt kokeilimme, mitä syntyy jos hampurilaisen jauhelihapihvin korvaa herkkutatin lakilla. Tuloksena mehevä, hieman rustiikki hamppari jollaisia oletan metsätonttujen syövän kun päivän työt on tehty ja syysilta hämärtyy.

Tattihampurilainen

1    maalaissämpylä

1    nuorehkon herkkutatin lakki

tuhti siivu juustoa, esimerkiksi kermajuustoa

paksu siivu tomaattia 

salaattia

marinoitua punasipulia

valkosipulimajoneesia 

sinappia

voita, suolaa ja mustapippuria "pihvin" paistamiseen

Valitse nuorehko ja madoton herkkutatti, putsaa ja poista jalka. Jos pillistö on kovin paksu, voi lakkia ohentaa leikkaamalla osa pillistöä pois. Paista lakit kuumalla pannulla voissa ja mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Paahda maalaissämpylän puolikkaat ja täytä mieleisillä mausteilla. Suosittelen maustekurkun vaihtoehdoksi marinoitua punasipulia, todella hyvää hampurilaisen välissä.

-arska-

Portviini ja suolainen juusto

Kulttuurimme on täynnä hekumallisen hienoja makupareja jotka toimivat keskenään aina, vuosikymmenistä toiseen, takuuvarmasti. Ruisleipä ja voi, uudet perunat ja silli, maksalaatikko ja puolukkahillo, pontikka ja järvivesi, Teuvo Tulio ja Regina Linnanheimo. Muutamia mainitakseni, tiedätte mistä on kyse.

Mutta Euroopan toiselta reunalta löytyy makupari joka vie jalat altani ja mieleni fadon ja löytöretkeilijöiden maahan: Väkevä, makeahko portviini sekä pitkään kypsytetty, kova, suolainen juusto. Sellainen juusto joka lohkeilee kuin suklaa ja jonka suolakiteet tanssivat kitalaessa kun kostutat sitä makealla viinillä. Täydellinen makupari. Olen puhunut.

Suolasta tulikin vielä mieleeni tanskalaisen kirjailijan, Karen Blixenin nerokas toteamus:
"Kaiken parantava lääke on suolavesi - hiki, kyyneleet tai meri."

-arska-

Juustoinen kesäkurpitsariisi

Kuluva kesä on tarjonnut palstaviljelijälle yllin kyllin haasteita. Kaikkea mahdollista säätä on koettu myrskytuulista pakkasten kautta tappohelteisiin ja saharamaiseen kuivuuteen. Kasvit eivät ole olleet kovinkaan mielissään moisesta ja se näkyy näin sadonkorjuun aikana viime vuotta huomattavasti vaatimattomammalla sadolla. Tai no jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin ihan riittävästi on tullut. Kesäkurpitsaa ainakin. Sen verran, että saa jo miettiä, mitä niille kaikille tekisi. Täytettyjä ja grillattuja kurppia on tehty jo tarpeeksi joten googlettelin vähän ja löytyi montakin hyvää ideaa, kuten tämä juustoinen kesäkurpitsariisi.

Juustoinen kesäkurpitsariisi

5    dl   kanalientä
2,5 dl   pitkäjyväistä riisiä
5    dl   raastettua kesäkurpitsaa
2    dl   juustoraastetta (cheddar, emmental, gouda...)
1    rkl  voita
suolaa ja pippuria

Keitä riisi kypsäksi kanaliemessä, n. 20 minuuttia. Lisää raastetut kesäkurpitsa ja juusto ja hauduttele vielä viitisen minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.


-memmu-

Karjalaisia rimpsuja

Heinäkuisista kesäretkistämme yksi suuntautuu aina vanhoille kotiseuduilleni Etelä-Karjalaan, Imatralle. Sukulaisten tapaamisen ohella käymme joka kerta samat tutut paikat läpi ja Suomen vanhin (ja upein) matkailunähtävyys Imatrankoski kuuluu tietysti vakiokohteisiin.

Kosken partaalla, Imatran Valtionhotellin edustalla on Inkerinaukio -niminen entinen parkkipaikka, nykyinen suihkulähdepuisto ja toripaikka. Aukion reunasta bongasimme pienen kojun, jossa myydään rimpsuja eli tuunattuja karjalanpiirakoita. Niitähän piti tietysti heti kokeilla! Piirakat on tehty paikallisen mummon perinteisellä reseptillä ja niitä saa sekä suolaisilla että makeilla täytteillä. Kotvan listaa pähkäiltyämme valitsimme maistelulautasen, johon kuuluu kaksi vapaavalintaista cocktail-rimpsua (otimme kantarelli- ja lohitäytteet), juuressipsejä ja yrttidippiä. Jessus miten hyviä! Piirakoiden kuoritaikina oli täydellinen. Täysrukiinen, rasvainen ja just sellainen, jollaista en koskaan itse osaa tehdä vaikka kuinka yritän. Riisipuurotäytettä sopivasti ja päällysteet mahtavan maukkaita. Kylkiäisenä voi nauttia vaikkapa viereisestä terassiravintolasta napattua skumppaa.

Iso peukku Rimpsu-Reetalle ideasta ja sen toteuttamisesta! Käykäähän testaamassa jos siellä päin matkailette.

P.S. Tiesittekö, että vanhalla karjalan kielellä sana rimpsu tarkoittaa rypytettyä hameenhelmaa?














-memmu-

Kukkaisvoi

Meidän kesävoimme on tällä kertaa varsin kukkaisa. Kävelyreitin varrelta löytyi jättipalsamin ja apilan kukkia ja omalta viljelypalstalta ruiskaunokkeja ja kehäkukkaa. Parvekelaatikosta vielä pelargoniaa ja asteria. Niistä, voista ja oliiviöljystä syntyi tämä värikäs levite.

Kukkaisvoi

voita

loraus öljyä (oliivi-, avokado-, rypsi-...)

syötäviä kukkia (esim. apila, asteri, orvokki, kehäkukka, samettikukka, ruiskaunokki, pelargonia, jättipalsami, voikukka, horsma, krassit...)
ripaus sormisuolaa

Sekoita huoneenlämmössä pehmennyt voi ja öljy sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Nypi kukista terälehdet ja sekoita joukkoon. Valmis. 

-memmu-

Kukkia ja sidontaa

Kesäjuhlat tulossa ja pöytäkoristeet unohtui hankkia? Eipä hätää, läheiseltä ojanpenkalta, joutomaalta tai metsiköstä löytyy varmasti jos jonkinlaista luonnonkukkaa, joista voi sitoa pitopöydän katseenvangitsijaksi sievän kimpun.

Keruuretkelle lähtiessäsi varaa mukaasi pieni, terävä veitsi ja jos mahdollista, ämpäri jossa on hieman vettä pohjalla. Leikkaa kukat mahdollisimman pitkillä varsilla ja tee niihin imupinta leikkaamalla varren tyvestä viistosti pari senttiä pois. Laita kukat välittömästi veteen niin ne eivät nuupahda.

Luonnonkukat ovat usein varsin hentoisia ja pienikukkaisia, joten kerää niitä reilusti ja mitä useampaa sorttia, sen mielenkiintoisempi kimpusta tulee. Kukkien lisäksi voit poimia mukaan muutaman vihreän oksan, vaikkapa vadelmaa tai jotakin muuta pensasta. Jokamiehen oikeudet muistaen toki.





Kun saalis on kerätty, järjestä kasvit lajeittain nippuihin ja poista varsista melkein kaikki lehdet ja ylimääräiset oksanhaarat. Lehdet maljakkovedessä pilaantuvat nopeasti, pilaannuttavat myös veden eikä kimppu näin ollen kestä hyvänä kovin pitkään.



Kimppujen sitomiseen käytetään yleensä spiraalitekniikkaa. Valitse yksi kukka ns. keskuskukaksi ja aseta toinen kukka sen etupuolelle ristiin.



Ota sitten kolmas kukka ja laita se keskuskukan taakse ristiin. Tässä on spiraalin alku.



Jatka asettamalla kukkia keskuskukan etu- ja takapuolelle. Mitä enemmän kukkia on, sitä tukevammin spiraali pysyy kasassa. Pienikokoisia kukkia kannattaa laittaa useampi samaan nippuun, näin ne antavat vaikutelman isommasta kukkamassasta. Nykyään trendikkäitä ovat luonnollisesti rönsyilevät kimput, joten ei haittaa ollenkaan jos kimppu ei ole ihan justiinsa. Tässä lajissa ei voi tehdä väärin, kauneus on katsojan (ja tekijän) silmässä.



Kun kimppu on mielestäsi valmis, voit sitoa sen kiinni vaikkapa juuttinarulla siitä kohtaa, mistä pidit sitä kiinni kukkia asetellessasi. Voit toki jättää sen myös sitomatta niin voit tehdä hienosäätöä vielä sitten kun kimppu on maljakossa. Lyhennä varret leikkureilla tai saksilla sopivan mittaisiksi ja tee vielä kaikkiin varsiin uudet imupinnat terävällä veitsellä. Laita maljakkoon reilusti vettä (luonnonkukat juovat enemmän kuin viljellyt) ja vaihda vesi päivittäin. Näin kimppu kestää hyvänä viikonkin.



-memmu-

Jauhelihatäytteiset mykyt kiinalaisittain

Taannoisen Atria-päivän kiinalaisia kokkailuja piti tietysti päästä kokeilemaan mitä pikimmin myös kotioloissa. Lähikaupasta ei nyt ihan tähän hätään löytynyt possunkorvia tai -vatsoja pataan pistettäväksi joten teimme hieman vähemmän eksoottista ruokaa eli mykyjä eli dumplingeja. Suussasulavan ihania. Teemme toistekin.

Jauhelihatäytteiset mykyt eli dumplingit Jing Liun tapaan (n. 10-12 hengelle)

Taikina

7,5  dl   vehnäjauhoja
2     dl   kädenlämpöistä vettä


Täyte

1         ruukku ruohosipulia
1         ruukku persiljaa
3-4      valkosipulin kynttä
2-3      cm pala inkivääriä
1 1/2   dl kylmää vettä

400    g     sika-nautajauhelihaa
1        rkl  vaaleaa soijakastiketta
1        rkl  osterikastiketta
1        rkl  suolaa
1/2     rkl  valkopippuria
1        rkl  seesamiöljyä
1               kananmuna
                 ripaus sokeria
                (persiljaa)

Paistamiseen

öljyä
kylmää vettä



Mittaa jauhot kulhoon ja lisää vettä pikkuhiljaa, koko ajan sekoittaen. Alusta taikina lopuksi käsin kunnes se on pehmeää. Kääri taikina muovikelmuun ja siirrä sivuun täytteen valmistamisen ajaksi.

Pilko ruohosipuli ja hienonna/raasta valkosipuli ja inkivääri. Lisää ainekset kylmään veteen ja anna seistä.

Lisää jauhelihan joukkoon loput ainekset sokeria lukuun ottamatta. Sekoita taikinaksi. Lisää seokseen ruohosipuli-valkosipuli-inkiväärivettä hitaasti. Lisää lopuksi ripaus sokeria.

Ota taikinaa pieni osa kerrallaan ja leivo siitä n. 3-4 cm paksu tanko. Leikkaa tangosta n. 1cm mittaisia paloja ja pyöritä palat palloiksi. Painele palloja hieman ja kaulitse pyöreiksi, n.8 cm halkaisijaltaan oleviksi kiekoiksi.

Laita n. 1 tl täytettä keskelle taikinakiekkoa, taita kiekko puolikuuksi ja painele reunat sormilla tiiviisti yhteen.

Kuumenna pannulla n. 1 rkl öljyä, laita mykyt pannulle ja paista n. 1/2 - 1 minuuttia. Lisää pannulle n. 2,5 dl kylmää vettä ja peitä kannella. Paista mykyjä kunnes vesi on haihtunut.

Tarjoile vaikka satay-kastikkeen kanssa. Jos mykyjä jää yli (no ei kyllä jää, kaikki tulee ahmittua kerralla) ne sopivat hyvin pakastettaviksi ja nopeaksi arkiruoaksi.




Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi. 



-memmu-

Possua Kiinaan

Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi.


Hyvä ystäväni Herra X, jo silloin vaikuttavan kokoinen herrasmies meni vuosikymmeniä sitten tunnetun kotimaisen nahkatakkivalmistajan myymälään mielessään ostaa itselleen tyylikäs ja laadukas nahkatakki. Hypisteli takkeja ja totesi myyjälle ääneen: "Miksi nahkatakit ommellaan aina näin pienistä "tilkoista", haluaisin linjakkaan nahkatakin, ilman turhia saumoja. "Tähän vaatehtimon sanavalmis myyjä totesi: "Eihän Suomesta niin isoa sikaa löydy että sinulle saumaton takki saataisiin."

Silloin oli nahkatakit nahkaa. Mutta kyllä riittävän isoja porsaita löytyisi Etelä-Pohjanmaalta. Itse asiassa kotimaisen lihanjalostuksen jättiläinen Atria kutsui meidät vierailulle juuri sinne. Seinäjoelle, tutustumiskäynnille yrityksen Nurmon tuotantolaitokselle sekä sopimustuottajalleen, Honkalan sikatilalle. Atria on ensimmäinen suomalaisyritys joka on saanut luvan viedä sianlihaa Kiinaan. Kiinassa syödään puolet maailman sianlihasta, 54 miljardia kiloa vuodessa. Päivän teema on siis puhtaan ja turvallisen suomalaisen sianlihan vienti Kiinan markkinoille, jossa porsaanlihaa tuotetaan ja myös käytetään hieman eri tavalla kuin Härmässä on totuttu. Tuotantolaitosvierailujen lisäksi meille järjestettiin myös kokkausilta teemalla "kiinalainen kotikokkaus". Kiinalaisten tapa käyttää sianlihaa on meikäläistä monipuolisempi joten illan kokkaustapahtuma oli elämys. Mukanamme mielenkiintoista päivää viettämässä olivat myös ruokabloggaajat Nanna (Kaikki äitini reseptit), Johanna (Hellan ja viinilasin välissä), Minna (Haarukkavatkain) ja Hannele (Kokit ja potit).

Seuraava kuva kertoo oikeastaan kaiken olennaisen suomalaisen sianlihan viennistä Kiinaan: porsaan korvasta löytyvä vihreä korvanappi joka kertoo antibioottivapaasta lihasta sekä jopa 28 senttimetriä pitkä saparo joka kertoo hyvistä elinolosuhteista.

Antibioottien liiallinen käyttö eläimillä tarjoaa ihanteellisen kasvualustan bakteerien vastustuskyvyn kehittymiselle. Jossain vaiheessa vastustuskyky antibiooteille kasvaa niin vahvaksi, etteivät ne enää toimi. Valveutuneet lihantuottajat satsaavat antibioottivapaaseen kasvatukseen ja Atrian tuotteissa näin kasvatetun porsaanlihan tunnistaa Atria Perhetila -merkinnästä.

Sikojen hännät typistetään lähes kaikissa EU-maissa vaikka leikkaaminen on ollut kielletty iät ja ajat. Miksikö? Siksi etteivät siat purisi toistensa häntiä poikki. Ja toistensa häntiä siat pureskelevat jos niiden elinympäristö ei ole kunnossa. Tyypillisesti ahtaus ja virikkeiden puute aiheuttaa stressiä joka laukaisee puremisreaktion. Hyvän kasvuympäristön tunnistaa porsaista joilla on pitkä häntä ja jotka uskaltavat sitä myös saparolle kierrettynä esitellä.

Atrian robotisoitu lihanleikkaamo on totta kai maailman nykyaikaisin ja komioin. Omassa lajissaan myös pisimmälle automatisoitu. Uusimmat ratkaisut leikkaamon prosessinkulussa ja laitteistossa menee yrityssalaisuuksien puolelle joten ei niistä sen enempää tällä erää.

Mutta mielenkiintoista nähtävää on perinteinenkin osuus lihanleikkaamosta. Valtaosa työvaiheista tehdään edelleen perinteiseen tapaan käsityönä. Työnkulun kovan ytimen muodostaa ammattitaitoinen käsityöläinen kädessään terävä veitsi. Työ on vaativaa ja epäilemättä myös fyysisesti kuormittavaa. Atria kouluttaa itse jatkuvasti uusia työntekijöitä alalle. Vaatimukset työhön ovat niin kovat että kokelaiden on läpäistävä myös fyysiset kuntotestit.

Värikkäät henkselit paljastavat että tärkeä työvaruste eli teräsesiliina on asianmukaisesti puettu päällä. Kädessä on veitsi, veitsikädessä viiltohansikas, toisessa kädessä teräshansikas ja pöydässä kiinni teroitin jolla veitsen "kierre" poistetaan säännöllisesti. Leikkaamosalissa ammattilaisten työnteko näyttää helpolta ja sujuvalta. Ei haparointia, ei vatulointia. Työtä tehdään enimmäkseen itsenäisesti työpisteittäin ja työ on monien tehdastöiden tapaan tauotettu tunnin välein ja työtehtäviä vaihdetaan säännöllisesti. Hellaan koskin -työryhmä on tehnyt teollisuuden vaihetyötä 90-luvulla ja sen kokeman perusteella maailma on edennyt paljonkin ja oikeaan suuntaa.





Leikkaamon väki on hetken tauolla ja on tilaa kuvata... siistimpää kuin meidän keittiössä keskimäärin.

Pakkaamon puolella tämä vieraileva "hiippakunta" sai käsityksen tuotteista joita Atria erityisesti vie Kiinaan... korvia, saparoita, etusorkkia, takasorkkia, reisiluita... ruhonosia joita täällä ei arvosteta.





Tehtaalla on 14 hehtaaria rakennettua tehdasaluetta, Etelä-Pohjanmaalla on katto korkealla ja seinät leveällä. Vakituisia työntekijöitä on 1400, kesän sesonkiaikaan 2000. Logistiikkakeskuskin on erittäin vaikuttava. Vähän kateellisen turkulaisvieraan mieli miettii miten ymmärtäisi mittakaavan... hetkonen... teilläkö ei ole yhden yhtä telakkaa täällä?

Atrian Kiinan vientiä johtava Markku Hirvijärvi esittelee meille logistiikkakeskuksen tiloja.

Pikaisesti meille näytettiin myös sitä kaikkein pyhintä eli makkaratehdasta. Vierailun aikaan juhannukseen oli viikko joten linjasto toimi täydellä teholla.





Kiersimme tuotantolaitosta useita tunteja ja olisimme mieluusti kiertäneet enemmänkin. Paljon jäi näkemättäkin. Kierroksen jälkeen meidät vietiin paikalliselle metsästysmajalle (lue: iso ja komea hirsihuvila), jossa illan ohjelmana oli siis kokata kiinalaista kotiruokaa alan asiantuntijan, kokki Jing Liun (eli Jingtsun, joksi hänet heti ristimme) johdolla. Jingtsu oli laatinut meille reseptit seitsemän ruokalajin illalliseen ja päivän teeman mukaisesti possu oli pääosassa. Valmistimme porukalla kiinalaista kurkkusalaattia, porsaankorvia chiliöljyssä, haudutettua porsaankylkeä, hapanimelää porsaankylkeä (ribsejä), jauhelihatäytteisiä mykyjä eli dumplingseja, sekä jokerina pohjalla porsaan vatsalaukkua kasviksilla. Jälkkärinä friteerattuja banaaneja.

Kiinalainen kurkkusalaatti valmistumassa...

Kiina-Karjala-turnaus... Memmu käyttää pulikkaa, Jing Liu rypyttää...

Porsaan korva on kypsää kun voit työntää syömäpuikon helposti sen läpi. 

Porsaankorvista syntyi poikkeuksellisen kaunis annos.

Tuoreita vatsalaukkuja.

Illallinen todella kruunasi upean päivän. Erinomaista ruokaa ja mahtavaa seuraa. Hauskoja tarinoita, naurua ja juttua riitti. Iltaa olisi voinut jatkaa paljon, paljon pidempäänkin mutta niinhän siinä aina käy, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Isot kiitokset atrialaisille kutsusta ja järjestelyistä. Vähintään yhtä isot kiitokset myös bloggaajakollegoille, oli hienoa tutustua ja kokkailla kanssanne :) Toivotaan, että tapaamme vielä. Atrialaisille taisimme hieman vihjaillakin, että meiltä jäi tosiaan aika iso osa tehtaasta näkemättä, joten... mutta siihen asti: hyvä ruoka, parempi mieli.

Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi.

-arska & memmu-