Puuhellaan koskin

Hellaan koskin -työryhmän keittiövarustus uudistuu ja tulemme jatkossa koskemaan myös puuhellaan. Kyseessä on noin satavuotiaan keittiön ties minkä ikäinen muurattu puuhella. Nokea ja ruostetta pitää vielä harjailla mutta ensilämmöt on otettu ja vankkumattomina pataruokien ystävinä oletan että tässä haudutellaan talvipakkasilla vielä monet pataruoat.

Itäsuomalaiseen ruokaperinteeseen kasvaneena joudumme tyytymään länsisuomalaisen puuhellan hieman vaatimattomaan suorituskykyyn. Uunia ei selvästi ole suunniteltu karjalanpiirakoiden paistamiseen tai muihin äärimmäisiä lämpötiloja vaativiin operaatioihin. Liesi kuvastaa hyvin itäisen ja läntisen ruokaperinteen eroja. Lännessä ruoanlaittoon käytettiin leivinuunia jota ei tavallisesti käytetty kodin lämmittämiseen. Idässä tyypillinen tapa oli rakentaa yksi suuri uuni joka hoiti sekä leivinuunin että kodin lämmitysjärjestelmän tehtävät varaten lämpöä ydintalvenkin varalle. Tästä seurasi se että lännessä on suosittu keitettyjä ruokia, idässä uuniruokia.

Idässä leipäkin on kuin helvetin tulessa karrelle paistettu, puukolla paloiteltava kivinen kiekko, lännessä taas on tyydytty haaleassa uunissa hyssyteltyyn saaristolaisleipään. Yhtä kaikki, herkullisia molemmat.

Uunin päällä olevissa keramiikkakuvissa isoisovanhempani tarkkailevat miten X-sukupolvelta sujuu aikalaistekniikan käyttö. Niin, itse asiassa Emil ja Edla olivat kotoisin keskisuomesta, Hilma eleli sentään tukevasti Pohjois-Karjalassa.

-arska-