keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Puuhellaan koskin

Hellaan koskin -työryhmän keittiövarustus uudistuu ja tulemme jatkossa koskemaan myös puuhellaan. Kyseessä on noin satavuotiaan keittiön ties minkä ikäinen muurattu puuhella. Nokea ja ruostetta pitää vielä harjailla mutta ensilämmöt on otettu ja vankkumattomina pataruokien ystävinä oletan että tässä haudutellaan talvipakkasilla vielä monet pataruoat.

Itäsuomalaiseen ruokaperinteeseen kasvaneena joudumme tyytymään länsisuomalaisen puuhellan hieman vaatimattomaan suorituskykyyn. Uunia ei selvästi ole suunniteltu karjalanpiirakoiden paistamiseen tai muihin äärimmäisiä lämpötiloja vaativiin operaatioihin. Liesi kuvastaa hyvin itäisen ja läntisen ruokaperinteen eroja. Lännessä ruoanlaittoon käytettiin leivinuunia jota ei tavallisesti käytetty kodin lämmittämiseen. Idässä tyypillinen tapa oli rakentaa yksi suuri uuni joka hoiti sekä leivinuunin että kodin lämmitysjärjestelmän tehtävät varaten lämpöä ydintalvenkin varalle. Tästä seurasi se että lännessä on suosittu keitettyjä ruokia, idässä uuniruokia.

Idässä leipäkin on kuin helvetin tulessa karrelle paistettu, puukolla paloiteltava kivinen kiekko, lännessä taas on tyydytty haaleassa uunissa hyssyteltyyn saaristolaisleipään. Yhtä kaikki, herkullisia molemmat.

Uunin päällä olevissa keramiikkakuvissa isoisovanhempani tarkkailevat miten X-sukupolvelta sujuu aikalaistekniikan käyttö. Niin, itse asiassa Emil ja Edla olivat kotoisin keskisuomesta, Hilma eleli sentään tukevasti Pohjois-Karjalassa.





-arska-



perjantai 12. lokakuuta 2018

Lihatsu kahel nakil: Kolmannen nakin paluu!

Aktiiviset lukijamme muistavat totta kai parin vuoden takaisen artikkelimme jonka aiheena oli jo 80-luvulla kehitetty klassinen haminalainen toriherkku - lihatsu kahel nakil. Höyrytetty lihapiirakka, jonka täytteenä kaksi nakkia, mausteina suolakurkku, raaka sipuli, ketsuppi ja sinappi. Klassikon siitä teki kolmas nakki josta ei veloitettu erikseen. Saavutettu etu, kolmas nakki menetettiin vuonna 2013 ja samalla kuoli tärkeää osa suomalaista ruokaperinnettä. Ja jotakin särkyi monen paikkakuntalaisen sielussa.

Tuo kovin surullinen tarina on nyt saanut onnellisen käänteen. KOLMAS NAKKI ON PALANNUT! Haminan torilla tilattu lihatsu kahel nakil sisältää jälleen kolme nakkia! Pienen ympyräkaupungin elämä on palautunut ennalleen, synkät varjot ovat väistyneet ja torikauppias uskaltaa jälleen katsoa nälkäisiä asiakkaitaan silmiin.

Kun tieto tapahtuneesta kiiri kesällä Hellaankoskin -työryhmän korviin, oli siinä aihetta riittämiin tehdä nostalginen pyhiinvaellusmatka Haminan torille. Käykää nauttimassa klassikkoherkkua, juomasuositus on kylmä maito. Mutta olkaa tarkkana että ostatte siitä kojusta jossa käytetään ainoaa oikeaa piirakkaa eli Leipomoliike Aitolahden valmistamaa lihapiirakkaa. Tarjolla on valitettavasti myös huonohkoja kopioita.









-arska-



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tattipiiranen

Sienipiirakka for dummies. Paljon helpommaksi ei sienipiirakan teko voi enää mennä. Hyviä. 


Tattipiiranen

tuoreita ja kiinteitä herkkutatteja
voitaikinaa
ranskankermaa
ruohosipulia
kananmunaa
voita
suolaa

Nosta voitaikinalevyt leivinpaperin päälle pellille sulamaan ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi. Puhdista tuoreet herkkutatit ja viipaloi suuriksi siivuiksi. Paista siivut voissa ja mausta suolalla. Sekoita ranskankerman joukkoon ruohosipulia. Levitä ranskankermaa taikinaruutujen keskellä ja asettele tattisiivu sen päälle. Voitaikinan reunat saa nousemaan uunissa kun leikkaat taikinan reunoihin viillot mutta älä leikkaa aivan pohjaan asti. Tattipiirakoissa reunaviilto on leikattu tattisiivun muotoiseksi, luonnolliseesti. Voitele reunat kananmunalla ja paista 200- asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. 


-arska-




maanantai 24. syyskuuta 2018

Tattihampurilainen

Kuiva ja kuuma kesä ei ennakkopeloista huolimatta tuhonnut sienisatoa ja esimerkiksi herkkutattisato on ollut jopa oikein hyvä. Nuorten herkkutattien lakit ovat vähän samankaltaisia kuin ukonsienten lakit, joita yleisesti paistetaan ja käytetään pihvilihan tapaan. Erinomaista kasvisruokaa.

Nyt kokeilimme, mitä syntyy jos hampurilaisen jauhelihapihvin korvaa herkkutatin lakilla. Tuloksena mehevä, hieman rustiikki hamppari jollaisia oletan metsätonttujen syövän kun päivän työt on tehty ja syysilta hämärtyy.




Tattihampurilainen

1    maalaissämpylä
1    nuorehkon herkkutatin lakki
tuhti siivu juustoa, esimerkiksi kermajuustoa
paksu siivu tomaattia 
salaattia
marinoitua punasipulia
valkosipulimajoneesia 
sinappia

voita, suolaa ja mustapippuria "pihvin" paistamiseen

Valitse nuorehko ja madoton herkkutatti, putsaa ja poista jalka. Jos pillistö on kovin paksu, voi lakkia ohentaa leikkaamalla osa pillistöä pois. Paista lakit kuumalla pannulla voissa ja mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Paahda maalaissämpylän puolikkaat ja täytä mieleisillä mausteilla. Suosittelen maustekurkun vaihtoehdoksi marinoitua punasipulia, todella hyvää hampurilaisen välissä.


-arska-



keskiviikko 22. elokuuta 2018

Portviini ja suolainen juusto

Kulttuurimme on täynnä hekumallisen hienoja makupareja jotka toimivat keskenään aina, vuosikymmenistä toiseen, takuuvarmasti. Ruisleipä ja voi, uudet perunat ja silli, maksalaatikko ja puolukkahillo, pontikka ja järvivesi, Teuvo Tulio ja Regina Linnanheimo. Muutamia mainitakseni, tiedätte mistä on kyse.

Mutta Euroopan toiselta reunalta löytyy makupari joka vie jalat altani ja mieleni fadon ja löytöretkeilijöiden maahan: Väkevä, makeahko portviini sekä pitkään kypsytetty, kova, suolainen juusto. Sellainen juusto joka lohkeilee kuin suklaa ja jonka suolakiteet tanssivat kitalaessa kun kostutat sitä makealla viinillä. Täydellinen makupari. Olen puhunut.

Suolasta tulikin vielä mieleeni tanskalaisen kirjailijan, Karen Blixenin nerokas toteamus:
"Kaiken parantava lääke on suolavesi - hiki, kyyneleet tai meri."



-arska-



sunnuntai 12. elokuuta 2018

Juustoinen kesäkurpitsariisi

Kuluva kesä on tarjonnut palstaviljelijälle yllin kyllin haasteita. Kaikkea mahdollista säätä on koettu myrskytuulista pakkasten kautta tappohelteisiin ja saharamaiseen kuivuuteen. Kasvit eivät ole olleet kovinkaan mielissään moisesta ja se näkyy näin sadonkorjuun aikana viime vuotta huomattavasti vaatimattomammalla sadolla. Tai no jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin ihan riittävästi on tullut. Kesäkurpitsaa ainakin. Sen verran, että saa jo miettiä, mitä niille kaikille tekisi. Täytettyjä ja grillattuja kurppia on tehty jo tarpeeksi joten googlettelin vähän ja löytyi montakin hyvää ideaa, kuten tämä juustoinen kesäkurpitsariisi.






Juustoinen kesäkurpitsariisi

5    dl   kanalientä
2,5 dl   pitkäjyväistä riisiä
5    dl   raastettua kesäkurpitsaa
2    dl   juustoraastetta (cheddar, emmental, gouda...)
1    rkl  voita
suolaa ja pippuria

Keitä riisi kypsäksi kanaliemessä, n. 20 minuuttia. Lisää raastetut kesäkurpitsa ja juusto ja hauduttele vielä viitisen minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.


-memmu-


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Karjalaisia rimpsuja

Heinäkuisista kesäretkistämme yksi suuntautuu aina vanhoille kotiseuduilleni Etelä-Karjalaan, Imatralle. Sukulaisten tapaamisen ohella käymme joka kerta samat tutut paikat läpi ja Suomen vanhin (ja upein) matkailunähtävyys Imatrankoski kuuluu tietysti vakiokohteisiin.

Kosken partaalla, Imatran Valtionhotellin edustalla on Inkerinaukio -niminen entinen parkkipaikka, nykyinen suihkulähdepuisto ja toripaikka. Aukion reunasta bongasimme pienen kojun, jossa myydään rimpsuja eli tuunattuja karjalanpiirakoita. Niitähän piti tietysti heti kokeilla! Piirakat on tehty paikallisen mummon perinteisellä reseptillä ja niitä saa sekä suolaisilla että makeilla täytteillä. Kotvan listaa pähkäiltyämme valitsimme maistelulautasen, johon kuuluu kaksi vapaavalintaista cocktail-rimpsua (otimme kantarelli- ja lohitäytteet), juuressipsejä ja yrttidippiä. Jessus miten hyviä! Piirakoiden kuoritaikina oli täydellinen. Täysrukiinen, rasvainen ja just sellainen, jollaista en koskaan itse osaa tehdä vaikka kuinka yritän. Riisipuurotäytettä sopivasti ja päällysteet mahtavan maukkaita. Kylkiäisenä voi nauttia vaikkapa viereisestä terassiravintolasta napattua skumppaa.

Iso peukku Rimpsu-Reetalle ideasta ja sen toteuttamisesta! Käykäähän testaamassa jos siellä päin matkailette.

P.S. Tiesittekö, että vanhalla karjalan kielellä sana rimpsu tarkoittaa rypytettyä hameenhelmaa?














-memmu-