maanantai 24. syyskuuta 2018

Tattihampurilainen

Kuiva ja kuuma kesä ei ennakkopeloista huolimatta tuhonnut sienisatoa ja esimerkiksi herkkutattisato on ollut jopa oikein hyvä. Nuorten herkkutattien lakit ovat vähän samankaltaisia kuin ukonsienten lakit, joita yleisesti paistetaan ja käytetään pihvilihan tapaan. Erinomaista kasvisruokaa.

Nyt kokeilimme, mitä syntyy jos hampurilaisen jauhelihapihvin korvaa herkkutatin lakilla. Tuloksena mehevä, hieman rustiikki hamppari jollaisia oletan metsätonttujen syövän kun päivän työt on tehty ja syysilta hämärtyy.




Tattihampurilainen

1    maalaissämpylä
1    nuorehkon herkkutatin lakki
tuhti siivu juustoa, esimerkiksi kermajuustoa
paksu siivu tomaattia 
salaattia
marinoitua punasipulia
valkosipulimajoneesia 
sinappia

voita, suolaa ja mustapippuria "pihvin" paistamiseen

Valitse nuorehko ja madoton herkkutatti, putsaa ja poista jalka. Jos pillistö on kovin paksu, voi lakkia ohentaa leikkaamalla osa pillistöä pois. Paista lakit kuumalla pannulla voissa ja mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Paahda maalaissämpylän puolikkaat ja täytä mieleisillä mausteilla. Suosittelen maustekurkun vaihtoehdoksi marinoitua punasipulia, todella hyvää hampurilaisen välissä.


-arska-



keskiviikko 22. elokuuta 2018

Portviini ja suolainen juusto

Kulttuurimme on täynnä hekumallisen hienoja makupareja jotka toimivat keskenään aina, vuosikymmenistä toiseen, takuuvarmasti. Ruisleipä ja voi, uudet perunat ja silli, maksalaatikko ja puolukkahillo, pontikka ja järvivesi, Teuvo Tulio ja Regina Linnanheimo. Muutamia mainitakseni, tiedätte mistä on kyse.

Mutta Euroopan toiselta reunalta löytyy makupari joka vie jalat altani ja mieleni fadon ja löytöretkeilijöiden maahan: Väkevä, makeahko portviini sekä pitkään kypsytetty, kova, suolainen juusto. Sellainen juusto joka lohkeilee kuin suklaa ja jonka suolakiteet tanssivat kitalaessa kun kostutat sitä makealla viinillä. Täydellinen makupari. Olen puhunut.

Suolasta tulikin vielä mieleeni tanskalaisen kirjailijan, Karen Blixenin nerokas toteamus:
"Kaiken parantava lääke on suolavesi - hiki, kyyneleet tai meri."



-arska-



sunnuntai 12. elokuuta 2018

Juustoinen kesäkurpitsariisi

Kuluva kesä on tarjonnut palstaviljelijälle yllin kyllin haasteita. Kaikkea mahdollista säätä on koettu myrskytuulista pakkasten kautta tappohelteisiin ja saharamaiseen kuivuuteen. Kasvit eivät ole olleet kovinkaan mielissään moisesta ja se näkyy näin sadonkorjuun aikana viime vuotta huomattavasti vaatimattomammalla sadolla. Tai no jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin ihan riittävästi on tullut. Kesäkurpitsaa ainakin. Sen verran, että saa jo miettiä, mitä niille kaikille tekisi. Täytettyjä ja grillattuja kurppia on tehty jo tarpeeksi joten googlettelin vähän ja löytyi montakin hyvää ideaa, kuten tämä juustoinen kesäkurpitsariisi.






Juustoinen kesäkurpitsariisi

5    dl   kanalientä
2,5 dl   pitkäjyväistä riisiä
5    dl   raastettua kesäkurpitsaa
2    dl   juustoraastetta (cheddar, emmental, gouda...)
1    rkl  voita
suolaa ja pippuria

Keitä riisi kypsäksi kanaliemessä, n. 20 minuuttia. Lisää raastetut kesäkurpitsa ja juusto ja hauduttele vielä viitisen minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.


-memmu-


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Karjalaisia rimpsuja

Heinäkuisista kesäretkistämme yksi suuntautuu aina vanhoille kotiseuduilleni Etelä-Karjalaan, Imatralle. Sukulaisten tapaamisen ohella käymme joka kerta samat tutut paikat läpi ja Suomen vanhin (ja upein) matkailunähtävyys Imatrankoski kuuluu tietysti vakiokohteisiin.

Kosken partaalla, Imatran Valtionhotellin edustalla on Inkerinaukio -niminen entinen parkkipaikka, nykyinen suihkulähdepuisto ja toripaikka. Aukion reunasta bongasimme pienen kojun, jossa myydään rimpsuja eli tuunattuja karjalanpiirakoita. Niitähän piti tietysti heti kokeilla! Piirakat on tehty paikallisen mummon perinteisellä reseptillä ja niitä saa sekä suolaisilla että makeilla täytteillä. Kotvan listaa pähkäiltyämme valitsimme maistelulautasen, johon kuuluu kaksi vapaavalintaista cocktail-rimpsua (otimme kantarelli- ja lohitäytteet), juuressipsejä ja yrttidippiä. Jessus miten hyviä! Piirakoiden kuoritaikina oli täydellinen. Täysrukiinen, rasvainen ja just sellainen, jollaista en koskaan itse osaa tehdä vaikka kuinka yritän. Riisipuurotäytettä sopivasti ja päällysteet mahtavan maukkaita. Kylkiäisenä voi nauttia vaikkapa viereisestä terassiravintolasta napattua skumppaa.

Iso peukku Rimpsu-Reetalle ideasta ja sen toteuttamisesta! Käykäähän testaamassa jos siellä päin matkailette.

P.S. Tiesittekö, että vanhalla karjalan kielellä sana rimpsu tarkoittaa rypytettyä hameenhelmaa?














-memmu-



perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kukkaisvoi

Meidän kesävoimme on tällä kertaa varsin kukkaisa. Kävelyreitin varrelta löytyi jättipalsamin ja apilan kukkia ja omalta viljelypalstalta ruiskaunokkeja ja kehäkukkaa. Parvekelaatikosta vielä pelargoniaa ja asteria. Niistä, voista ja oliiviöljystä syntyi tämä värikäs levite.





Kukkaisvoi

voita
loraus öljyä (oliivi-, avokado-, rypsi-...)
syötäviä kukkia (esim. apila, asteri, orvokki, kehäkukka, samettikukka, ruiskaunokki, pelargonia, jättipalsami, voikukka, horsma, krassit...)
ripaus sormisuolaa

Sekoita huoneenlämmössä pehmennyt voi ja öljy sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Nypi kukista terälehdet ja sekoita joukkoon. Valmis. 


-memmu-




maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kukkia ja sidontaa

Kesäjuhlat tulossa ja pöytäkoristeet unohtui hankkia? Eipä hätää, läheiseltä ojanpenkalta, joutomaalta tai metsiköstä löytyy varmasti jos jonkinlaista luonnonkukkaa, joista voi sitoa pitopöydän katseenvangitsijaksi sievän kimpun.

Keruuretkelle lähtiessäsi varaa mukaasi pieni, terävä veitsi ja jos mahdollista, ämpäri jossa on hieman vettä pohjalla. Leikkaa kukat mahdollisimman pitkillä varsilla ja tee niihin imupinta leikkaamalla varren tyvestä viistosti pari senttiä pois. Laita kukat välittömästi veteen niin ne eivät nuupahda.

Luonnonkukat ovat usein varsin hentoisia ja pienikukkaisia, joten kerää niitä reilusti ja mitä useampaa sorttia, sen mielenkiintoisempi kimpusta tulee. Kukkien lisäksi voit poimia mukaan muutaman vihreän oksan, vaikkapa vadelmaa tai jotakin muuta pensasta. Jokamiehen oikeudet muistaen toki.





Kun saalis on kerätty, järjestä kasvit lajeittain nippuihin ja poista varsista melkein kaikki lehdet ja ylimääräiset oksanhaarat. Lehdet maljakkovedessä pilaantuvat nopeasti, pilaannuttavat myös veden eikä kimppu näin ollen kestä hyvänä kovin pitkään.



Kimppujen sitomiseen käytetään yleensä spiraalitekniikkaa. Valitse yksi kukka ns. keskuskukaksi ja aseta toinen kukka sen etupuolelle ristiin.



Ota sitten kolmas kukka ja laita se keskuskukan taakse ristiin. Tässä on spiraalin alku.



Jatka asettamalla kukkia keskuskukan etu- ja takapuolelle. Mitä enemmän kukkia on, sitä tukevammin spiraali pysyy kasassa. Pienikokoisia kukkia kannattaa laittaa useampi samaan nippuun, näin ne antavat vaikutelman isommasta kukkamassasta. Nykyään trendikkäitä ovat luonnollisesti rönsyilevät kimput, joten ei haittaa ollenkaan jos kimppu ei ole ihan justiinsa. Tässä lajissa ei voi tehdä väärin, kauneus on katsojan (ja tekijän) silmässä.



Kun kimppu on mielestäsi valmis, voit sitoa sen kiinni vaikkapa juuttinarulla siitä kohtaa, mistä pidit sitä kiinni kukkia asetellessasi. Voit toki jättää sen myös sitomatta niin voit tehdä hienosäätöä vielä sitten kun kimppu on maljakossa. Lyhennä varret leikkureilla tai saksilla sopivan mittaisiksi ja tee vielä kaikkiin varsiin uudet imupinnat terävällä veitsellä. Laita maljakkoon reilusti vettä (luonnonkukat juovat enemmän kuin viljellyt) ja vaihda vesi päivittäin. Näin kimppu kestää hyvänä viikonkin.



-memmu-



lauantai 30. kesäkuuta 2018

Jauhelihatäytteiset mykyt kiinalaisittain

Taannoisen Atria-päivän kiinalaisia kokkailuja piti tietysti päästä kokeilemaan mitä pikimmin myös kotioloissa. Lähikaupasta ei nyt ihan tähän hätään löytynyt possunkorvia tai -vatsoja pataan pistettäväksi joten teimme hieman vähemmän eksoottista ruokaa eli mykyjä eli dumplingeja. Suussasulavan ihania. Teemme toistekin.


Jauhelihatäytteiset mykyt eli dumplingit Jing Liun tapaan (n. 10-12 hengelle)

Taikina

7,5  dl   vehnäjauhoja
2     dl   kädenlämpöistä vettä


Täyte

1         ruukku ruohosipulia
1         ruukku persiljaa
3-4      valkosipulin kynttä
2-3      cm pala inkivääriä
1 1/2   dl kylmää vettä

400    g     sika-nautajauhelihaa
1        rkl  vaaleaa soijakastiketta
1        rkl  osterikastiketta
1        rkl  suolaa
1/2     rkl  valkopippuria
1        rkl  seesamiöljyä
1               kananmuna
                 ripaus sokeria
                (persiljaa)

Paistamiseen

öljyä
kylmää vettä



Mittaa jauhot kulhoon ja lisää vettä pikkuhiljaa, koko ajan sekoittaen. Alusta taikina lopuksi käsin kunnes se on pehmeää. Kääri taikina muovikelmuun ja siirrä sivuun täytteen valmistamisen ajaksi.

Pilko ruohosipuli ja hienonna/raasta valkosipuli ja inkivääri. Lisää ainekset kylmään veteen ja anna seistä.

Lisää jauhelihan joukkoon loput ainekset sokeria lukuun ottamatta. Sekoita taikinaksi. Lisää seokseen ruohosipuli-valkosipuli-inkiväärivettä hitaasti. Lisää lopuksi ripaus sokeria.

Ota taikinaa pieni osa kerrallaan ja leivo siitä n. 3-4 cm paksu tanko. Leikkaa tangosta n. 1cm mittaisia paloja ja pyöritä palat palloiksi. Painele palloja hieman ja kaulitse pyöreiksi, n.8 cm halkaisijaltaan oleviksi kiekoiksi.

Laita n. 1 tl täytettä keskelle taikinakiekkoa, taita kiekko puolikuuksi ja painele reunat sormilla tiiviisti yhteen.

Kuumenna pannulla n. 1 rkl öljyä, laita mykyt pannulle ja paista n. 1/2 - 1 minuuttia. Lisää pannulle n. 2,5 dl kylmää vettä ja peitä kannella. Paista mykyjä kunnes vesi on haihtunut.

Tarjoile vaikka satay-kastikkeen kanssa. Jos mykyjä jää yli (no ei kyllä jää, kaikki tulee ahmittua kerralla) ne sopivat hyvin pakastettaviksi ja nopeaksi arkiruoaksi.




Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi. 



-memmu-