Säilötyt kesäkurpitsat

Meidän viljelypalsta tuotti sen verran kesäkurpitsaa, että kyllästymispiste niiden syömiseen saavutettiin ja jokin aika sitten. Jotain piti kuitenkin lopuille kurpille keksiä ja ajattelimme kokeilla, kävisivätkö ne avomaankurkkujen tapaan mausteliemeen säilöttäviksi. No toki kävivät! Näistä tuli hyviä ja purkkeja on nyt varastossa sen verran paljon, ettei varmasti tartte koko talvena kaupan kurkkuja ostella.

Säilötyt kesäkurpitsat

2 kg kesäkurpitsaa

Liemi

6 dl vettä
2 ½ dl väkiviinaetikkaa
1½ dl sokeria
2 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
1 tl sambal oelek- chilitahnaa
1 tl wasabia (tai piparjuurilastuja)
kokonaisia musta- ja maustepippureita
valkosipulinkynsiä ohuina lastuina

Pese säilykepurkit, laita ne kyljelleen uuniin ja uuni päälle n. 130 asteeseen. Kiehauta purkkien kannet pienessä määrässä vettä.

Pese kurpitsat ja pilko ne ohuiksi siivuiksi. Mandoliini on oiva apuväline siivutukseen kunhan muistaa ehdottomasti käyttää KOKO AJAN sitä sormisuojaa (meillä siivuttaja ei tehnyt niin ja jälki oli rumaa).

Keitä liemi ja laske kurpitsasiivut erissä siihen hetkeksi kiehahtamaan. Kun ne ovat hieman pehmenneet, ota yksi kuuma purkki kerrallaan uunista ja täytä se siivuilla. Ohutteräiset grilli/paistopihdit ovat osoittautuneet käteviksi siivujen siirtämiseksi purkkiin, etikkaliemi ei sotke silloin joka paikkaa.

Kun kaikki purkit ovat täynnä, kuumenna vielä liemi ja kaada purkkeihin, niin että ne täyttyvät piripintaan. Kierrä korkit tiiviisti kiinni. Jäähtyessään purkit umpioituvat ja tuote säilyy hyvin ties miten pitkään. Maustekurpitsat ovat valmiita noin kahden viikon kuluttua.

-memmu-

Sienipiirakka

Tänä vuonna sienisato ei näillä nurkilla päässyt häikäisemään runsaudellaan mutta jotain sentään löytyi. Minusta sieniretken jälkeen kuuluu melkeinpä asiaan tehdä sienipiirakka, joten sellaisen väsäsin eilisen metsäreissun saaliista. Tällä kertaa löytyi enimmäkseen lampaankääpää ja suppilovahveroita niin että niistä sitten. Piirakkapohjan voi tehdä monella tapaa, itse käytin valmiita lehti/ torttutaikinalevyjä ohueksi kaulittuina (en tykkää paksuista pohjista).

Sienipiirakka (n. 26cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan)

2-3     ohueksi kaulittua lehtitaikinalevyä
5  dl   puhdistettuja, pilkottuja sekasieniä
3        (puna)sipulia

2-3 dl ruokakermaa tai kermaviiliä
2        munaa
2 dl    juustoraastetta

1 tl    sokeria
suolaa
pippuria (sekä valko että musta)
kirveliä
voita ja öljyä paistamiseen

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi ja kuullota niitä pannulla voi- öljyseoksessa kunnes pehmenevät ja saavat väriä. Lisää lopuksi teelusikallinen sokeria ja lämmitä vielä niin että sokeri sulaa.

Paista toisella pannulla pilkottuja sieniä niin, että nistä irtoaa neste ja jatka, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää joukkoon nokare voita ja mausta ripauksella suolaa

Voitele uunivuoka ja vuoraa se kaulituilla taikinalevyillä. Kaada sienet ja sipulit vuokaan ja ripottele päälle juustoraaste.

Vatkaa munien rakenne rikki haarukalla. Lisää kerma(viili), suola, pippurit sekä kirveli ja sekoita. Kaada seos vuokaan ja koristele pinta vaikkapa kokonaisilla, pienillä suppiksilla. Paista 200 asteessa puolisen tuntia tai vähän yli.


-memmu-

Kuusenkerkkäsnapsi

Kuusen nuoria versoja eli kuusenkerkkiä voi käyttää hyödyksi monin tavoin. Säilöminen talven varalle onnistuu esimerkiksi pakastamalla. Tai sitten säilömällä kerkät viinaan.

Toukokuussa purkitimme nämä ja nyt meillä on valmiina kuusenkerkkäsnapsi josta huokuu jylhien ikimetsien humina ja tervaskantojen kitkeränsuloinen pihka.

Kuusenkerkkäsnapsi (noin ½ litraa)

noin 2 litraa nuoria kuusenkerkkiä
noin 5 dl kirkasta viinaa

Laita kuusenkerkät kannelliseen lasipurkkiin ja kaada viina joukkoon. Jätä juoma kypsymään noin kolmeksi kuukaudeksi mutta kääntele ja ravistele purkkia silloin tällöin. Siivilöi ja pullota.

P.S. Moni tätä kokeillut neuvoo käyttämään max. 32 prosenttista viinaa jotta snapsista ei tule kitkerää. Me käytimme 40 prosenttista. Ja saimmekin melko kitkerää kuusenkerkkäsnapsia. Toisaalta voihan tällä maustaa tavallista viinaa - ikään kuin lantrinkina.


-memmu-



Aaro Hellaakoski: Kuutamo metsässä

Alla unisen oksiston
valoa kummallista on,

metsän sisällä taikatie
ei mistään tule, ei mihinkään vie.

Varjoni karkasi. Vailla oon
ruumista. Liuonnut kuutamoon.

Askel jää ilmaan irralleen.
Käteni koskee tyhjyyteen.



-arska-