tiistai 28. helmikuuta 2017

Äidin mustatorvisienipata

Tämä ruokalaji on henkilökohtainen suosikkini ja ehdottomasti äitini bravuuri-resepti. Hän on tätä tehnyt niin kauan kuin muistan. Niin kauan ettei hänkään muista sen syntyhistoriaa tai että onko resepti muunnelma jostain muusta jo unohtuneesta. Reseptikirjoista ei vastaavaa löydy eikä kukaan haastattelemani ole tätä tunnistanut. Suomi on ratifioinut Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta - tämä resepti on liitettävä suojelukohteisiin.

Mustatorvisienipata on äärimmäisen yksinkertainen ja maukas pataruoka jonka juju on mustatorvisienen (Craterellus cornucopioides) poikkeuksellisen voimakas ja maanläheinen maku. Se maustaa ja myös värjää koko padan tomaattipyreen kanssa läpitunkevan mustanpunaiseksi. Pelkkä väri ja padasta nouseva höyry lämmittää helmikuisen pakkaspäivän plussan puolelle. Siksi mustatorvisieniä kannattaa syksyllä kuivattaa talven varalle.

Reseptin ainoa heikkous on ettei näitä vähäisiä ainesosia voi korvata muilla. Jos sinulla ei ole mustia torvisieniä, et voi korvata niitä herkkusienillä. Jos naudan paistiliha on loppu, et voi käyttää porsaan lihaa. Tee siinä tapauksessa vaikka unkarilainen pörkölt, sekin on hyvää mutta se on eri. Tämän ruuan lisukkeena tulee tarjota Hasselbackan perunoita. Piste.








Äidin mustatorvisienipata (á la Liisa Pöllänen)

800 g        naudan paistilihaa
4-5 prk     tomaattipyrettä (yhteensä 280-350g)
4-6 dl       vettä
3 dl          kuivattuja mustatorvisieniä
6              valkosipulin kynttä
5 tl           sokeria
voita lihan ruskistamiseen
suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan noin neljään desilitraan vettä, noin puoleksi tunniksi. Leikkaa liha ohueksi suikaleiksi, ruskista ne nopeasti voissa kuumalla pannulla ja mausta lopuksi suolalla. Laita lihat, sienet (myös liotusvesi), tomaattipyre ja sokeri kannelliseen uunipataan. Sekoita hyvin ja laita 200 asteiseen uuniin tunniksi. Laske uunin lämpötilaa 150-175 asteeseen ja jatka kypsennystä toinen tunti tai pari. Tarkkaile nesteen määrää kypsennyksen aikana ja lisää vettä jos koostumuksesta uhkaa tulla kuivaa.

Pitkä kypsennysaika vain parantaa lopputulosta. Laitan herkun usein valurautapadassa illalla pariksi tunniksi uuniin, sammutan uunin ja jätän sinne yön yli muhimaan.


-arska-



tiistai 21. helmikuuta 2017

61°19'6.69"N 22°51'52.07"E

Tämä ruokablogi ei sisällä varsinaisesti ravintola-arvosteluja, olemmehan hyviä ihmisiä emmekä halua pahoittaa yhdenkään huippukokin mieltä. Mutta silloin tällöin vastaan tulee ravitsemusliikkeitä joita mielellään suosittelee milloin mistäkin syystä. Kuten tällä kertaa, täysin ulkoisista.

Maamme pääteillä liikkuessa ja taukopaikkaa etsiessä on nykyisin nähtävä hieman vaivaa jos ja kun haluaa vaihtoehtoja aakkosilla nimetylle "liikennemyymäläketjulle". Tiedätte kyllä ne, niitä on sata ja kaikki samanlaisia. Jos on vaihtoehtoja - suosikaa niitä.

Valtatie 12 varrella, Sastamalan kohdalla ohikulkijan kohtaa näky joka pakottaa tekemään U-käännöksen ja tarkistamaan oliko kangastus vain Kaurismäkeläistä päiväunta. Ei ollut. Tämä pikantti "bensis" on Tyrväänkylän AD-autokorjaamo ja Kahvila joka saa nostalgikon sydämessä jotain läikkymään.

Baarin puolella aika on pysähtynyt. Tuoretta kahvia ja meetvurstileipää mutustellessa voi lähes kuulla korjaamon puolelta tutut äänet. Aivan... rovastin mopedia siellä taas poljetaan käyntiin.



Kaiken lisäksi juuri tuo ikkunalaudalla oleva peltilelumotskari oli myös allekirjoittaneen lapsuuden suosikkilelu. 


-arska-



tiistai 14. helmikuuta 2017

Pizza bianco

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: pizza bianco, tarte flambée, flammkuchen, valkoinen pizza, liekkipiirakka. Kun ensi kerran kokeiltiin ei paluuta ollut, tomaattikastiketta ei ole sen koommin käytetty. Hyvä taikinapohja, ranskankermaa tai smetanaa ja maukkaita täytteitä, tulos on parhaimmillaan parempaa kuin mikään ikinä, missään. Koskaan. Vähän oliiviöljyä, balsamicoa, uh, suoraan pizzakiveltä... taivaallista. Seis. Ylisanoja suoltava ihminen antaa itsestään äärimäisen epäilyttävän vaikutelman, pysykäämme faktoissa.


P.S. Jos artesaanipizzan väsää kaksi artenomia, onko se artenomipizza?







Pizza bianco (kaksi pizzaa, tässä tapauksessa kahdella eri täytteellä)



Taikina (kaksi pizzaa)

Lukemattomia pizzapohjareseptejä on kokeiltu ja parhaiten ovat onnistuneet ne, joiden taikinan annetaan kohota pitkään kylmässä. Tällä kertaa testasimme tämän. Tosin taikinamme ehti kohota vain reilun vuorokauden mutta hyvin onnistui näinkin. Huom! Taikinaa ei kaulita vaan se venytetään, vanutetaan ja taputellaan käsin muotoonsa.


Kastike

120g   smetanaa
rkl      sitruunamehua
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä

Sekoita ainekset.


Kinkkutäyte

1         mozzarellapallo viipaloituna
2-3      viikunaa paloiteltuna

120 g  ilmakuivattua kinkkua
salviaa
oliiviöljyä
balsamicoa


Lohitäyte

1         mozzarellapallo viipaloituna
1         pienehkö punasipuli viipaloituna ohuiksi siivuiksi

120 g  kylmäsavulohta
rucolaa
oliiviöljyä
balsamicoa


Pizzakivi on tässä puuhassa suositeltava varuste ja sitä käytämme mekin. Voi tulkita hifistelyksi mutta pieni vaaramomentti tulikuuman kivilevyn käsittelyssä tuo hien otsalle ja saa lopputuloksen maistumaan entistä paremmalta. "Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi" - Jumala. Jos käytössä ei ole pizzakiveä, toinen konsti on asettaa kaksi uunipeltiä päällekkäin.
   
Laita pizzakivi (tai uunipellit) kylmään uuniin ja kuumenna uusi 230 asteeseen. Nosta kivi uunista, siirrä pizzapohja kivelle ja siirrä uuniin 10 minuutiksi. Uuniin tässä vaiheessa siis pelkkä pohja, ei täytteitä.

Ota taas pizza pois uunista ja levitä esipaistuneen pohjan päälle smetanakastike sekä viikunat tai punasipulit. Siirrä jälleen uuniin, nyt kolmeksi minuutiksi.

Ota pizza pois uunista ja lisää loput täytteet, ilmakuivattu kinkku ja salvia tai savulohi ja rucola.
Koko komeuden päälle vielä oliiviöljyä ja balsamicoa. Sitten pizza bianco syödään.



-arska-  (täytteet ja tulityöt)
-memmu-  (pohjatyöt)