tiistai 28. helmikuuta 2017

Äidin mustatorvisienipata

Tämä ruokalaji on henkilökohtainen suosikkini ja ehdottomasti äitini bravuuri-resepti. Hän on tätä tehnyt niin kauan kuin muistan. Niin kauan ettei hänkään muista sen syntyhistoriaa tai että onko resepti muunnelma jostain muusta jo unohtuneesta. Reseptikirjoista ei vastaavaa löydy eikä kukaan haastattelemani ole tätä tunnistanut. Suomi on ratifioinut Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta - tämä resepti on liitettävä suojelukohteisiin.

Mustatorvisienipata on äärimmäisen yksinkertainen ja maukas pataruoka jonka juju on mustatorvisienen (Craterellus cornucopioides) poikkeuksellisen voimakas ja maanläheinen maku. Se maustaa ja myös värjää koko padan tomaattipyreen kanssa läpitunkevan mustanpunaiseksi. Pelkkä väri ja padasta nouseva höyry lämmittää helmikuisen pakkaspäivän plussan puolelle. Siksi mustatorvisieniä kannattaa syksyllä kuivattaa talven varalle.

Reseptin ainoa heikkous on ettei näitä vähäisiä ainesosia voi korvata muilla. Jos sinulla ei ole mustia torvisieniä, et voi korvata niitä herkkusienillä. Jos naudan paistiliha on loppu, et voi käyttää porsaan lihaa. Tee siinä tapauksessa vaikka unkarilainen pörkölt, sekin on hyvää mutta se on eri. Tämän ruuan lisukkeena tulee tarjota Hasselbackan perunoita. Piste.








Äidin mustatorvisienipata (á la Liisa Pöllänen)

800 g        naudan paistilihaa
4-5 prk     tomaattipyrettä (yhteensä 280-350g)
4-6 dl       vettä
3 dl          kuivattuja mustatorvisieniä
6              valkosipulin kynttä
5 tl           sokeria
voita lihan ruskistamiseen
suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan noin neljään desilitraan vettä, noin puoleksi tunniksi. Leikkaa liha ohueksi suikaleiksi, ruskista ne nopeasti voissa kuumalla pannulla ja mausta lopuksi suolalla. Laita lihat, sienet (myös liotusvesi), tomaattipyre ja sokeri kannelliseen uunipataan. Sekoita hyvin ja laita 200 asteiseen uuniin tunniksi. Laske uunin lämpötilaa 150-175 asteeseen ja jatka kypsennystä toinen tunti tai pari. Tarkkaile nesteen määrää kypsennyksen aikana ja lisää vettä jos koostumuksesta uhkaa tulla kuivaa.

Pitkä kypsennysaika vain parantaa lopputulosta. Laitan herkun usein valurautapadassa illalla pariksi tunniksi uuniin, sammutan uunin ja jätän sinne yön yli muhimaan.


-arska-



9 kommenttia:

  1. näyttää hyvältä! ajattelin kokeilla. minkäkokoinen pata sulla?

    VastaaPoista
  2. Käytössä kolmelitrainen pata, johon mahtuisi paljon isompikin määrä kuin reseptissä.

    VastaaPoista
  3. ruskistatko lihat ilman rasvaa? ja jos rasvalla, niin millä? kiitos!

    VastaaPoista
  4. No voihan, voihan oli unohtunut reseptistä kokonaan. Margariinilla korvaan jos voi on joskus lopussa.

    VastaaPoista
  5. mä oon varsinainen riesa ;) valkosipulia ei enää varsinaisessa reseptissä mainittu, pistin kokonaisina kynsinä, miten sinä? eihän tarvii enää paiston aikana sekoittaa? vaiko silloin jos vettä lisäilee? hasselbackan perunoihin en enää kykene, mut jos joskus teen, mitä perunaa kannattaa käyttää? niissä ohjeissa mitä katsoin ei puhuta lajikkeesta mitään, koosta vaan, yleis vai jauhoinen? kiitos!

    VastaaPoista
  6. Valkosipulin kynnet minäkin olen laittanut kokonaisina (tai kevyesti veitsen syrjällä murskattuna). Pataa on hyvä vähän sekoitella ainakin silloin jos lisää vettä.
    Toivottavasti maistuu!

    Hasselbackan perunoina kannattaa käyttää kiinteitä perunalajikkeita, esim. siikli, nicola, anna belle. Ja nekin on minusta parhaimmillaan maustettuna valkosipulimausteella.

    VastaaPoista
  7. hyvää oli! alkuun maistui turhan tomaattiselta (yllätys, yllätys), vähän aurinkokuivatulta tomaatilta, mutta siihen äkkiä tottui. Alkumaistelujen jälkeen laitoin sitten yöksi muhimaan ja aamulla, kun nostin padan uunista, vajaa 2v oli kärkkymässä ja söi muutaman lusikallisen saatesanoilla "nam" :)

    VastaaPoista
  8. niin ja anteeksi pyhäinhäväistys, mutta maistui hyvältä myös ihan ruisleivän päällä hasselbackan perunoiden puuttuessa ;)

    VastaaPoista
  9. Tomaatin happamuus voi vähän yllättää ja vaatia totuttelua (sokerin määrää lisäämällä pehmenee) ;-)

    VastaaPoista