Hyvää joulua!

Tämän joulun piparkakkutalon aiheena on Föri. Se 1903 rakennettu pieni lossi joka kuljettaa turkulaisia tält pual jokke tois pual jokke ja takaisin. Moni on viime aikoina hämmästellyt tekoälyn kehitystä kirjoittelemalla niitä näitä ChatGPT:n kanssa joten pyysin tuota älyn jättiläistä kirjoittamaan puolestani blogipostauksen aiheesta piparkakkuföri. Tuollainen tuli.

"Jos etsit hauskaa ja herkullista jouluherkkua, mikset kokeilisi piparkakku Föriä?

Föri on pieni lautta, joka liikennöi Turussa. Se on suosittu kulkuväline paikallisille ja turisteille, ja se on hauska ja erikoinen tapa tutustua kaupunkiin.

Piparkakku Förin tekeminen on hauska ja helppo aktiviteetti, johon koko perhe voi osallistua. Tarvitset vain piparkakkutaikinaa, kuorrutetta ja hieman luovuutta. Voit muotoilla taikinan Förin muotoiseksi, käyttäen veistä tai leivontamuottia yksityiskohtien leikkaamiseen. Kun se on paistettu ja jäähdytetty, voit käyttää kuorrutetta koristelemaan sitä, lisäämällä purjeita, ikkunoita ja muita yksityiskohtia, jotta se näyttäisi aidolta Föriltä.

Piparkakku Föri ei ole pelkästään maukas herkku, vaan se on myös hauska ja luova tapa juhlistaa joulua. Voit jopa tehdä koko laivaston piparkakku Förejä ja käyttää niitä koristamaan kotiasi tai joulukattauksesi.

Mikset siis kokeilisi? Ota piparkakkutaikinaa ja kuorrutetta ja aloita oman piparkakku Förisi luominen tänään!"

- OpenAI / ChatGPT

-arska- & -memmu- &  -ChatGPT-

Toisenlaiset joulutortut

Joulutorttu on joulutorttu mutta miksi ei tekisi tällaisia torttukulhoja jotka täytetäänkin kermavaahdon kepeällä luumurahkalla. Elikkäs kun käyttää torttutaikinan sijaan lehtitaikinaa ja tekee rengasmuotilla taikinarenkaita, saadaan kätevä kulho jonka voi täyttää mielensä mukaan. Niin kevyttä, kevyttäpä hyvinkin.

Toisenlaiset joulutortut

1  pkt   lehtitaikinalevyjä

2  dl     kuohukermaa

1  prk   maitorahkaa

            luumumarmeladia

1  tl      vaniljasokeria

Koristeeksi esim. marjoja

Tarvitset kaksi piparkakkumuottia, yhden isomman ja toisen vähän pienemmän. Minä käytin pyöreitä (halkaisijoitaan 6,5 ja 4,5 cm) mutta neliöt, sydämet, tähdet ym. käy yhtä hyvin. Ja jos omaat oikein vakaan käden niin voihan näitä tehdä ilman muotteja.

Sulata lehtitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan ja ota isommalla muotilla levyistä niin monta kiekkoa kuin saat. Puolet kiekoista rei'itetään pienemmällä muotilla, eli poista kiekkojen keskeltä pienempi kiekko ja saat aikaiseksi renkaita. Kostuta isompien kiekkojen reunat vedellä ja aseta rengas siihen päälle. Paina kevyesti niin että osat liimautuvat toisiinsa kiinni. Sivele renkaan sisällä oleva kolo ohuelti luumumarmeladilla. Paista torttuja 200 asteessa uunin keskitasolla n. 15 minuuttia niin että ne kohoavat hauskoiksi "torneiksi" ja saavat vähän väriä. Anna torttujen jäähtyä.

Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi ja yhdistä siihen rahka sekä maun mukaan luumumarmeladia. Itse tykkään vähemmän makeasta ja laitoin vain pari ruokalusikallista. Lusikoi tai pursota täyte taikinakulhoihin. Koristele halutessasi vaikkapa pensasmustikoilla tai kirpeillä karpaloilla.



-memmu-

Uunikuivatut tomaatit

Suomen kesä on liian lyhyt kypsentämään tomaatteja kypsäksi asti. Meilläkin joudutaan siis tuomaan ne puoliraakoina syksyllä sisälle ja hokkus pokkus -konstein houkutella tomaatteja kypsymään. Hokkus pokkus -konsti on nuo omenat joiden hönkäilemä etyleenikaasu kypsentää raavaimmankin tomaatin.

Tänä vuonna kasvatimme uutta lajiketta, viinimarjatomaatteja. Tomaatit ovat nimensä mukaisesti pieniä, viinimarjan kokoisia ja niitä tuli valtavasti. Hyviäkin ovat, oikein makeita. Pienet tomaatit sopii hyvin aurinkokuivattavaksi. Koska syysaurinko ei kuivata edes lehtikasoja, käytämme taas kikkakolmosta eli air fryeriä eli kiertoilmakypsennintä. Näin saadaan pieniä makupommeja. 

Uunikuivatut tomaatit

tomaatteja

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

sokeria

Näitä voi maustaa oreganolla, basilikalla, timjamilla, laakerinlehdillä, kapriksilla, miten vaan, mutta pelkkä suola ja pippuri antaa tomaatin maistua.

Lohko tomaatit (riittää että näin pienet puolittaa) ja sekoita joukkoon hieman öljyä ja mausteet. Kuivata 125 asteisessa kiertoilmakypsentimessä. Näin pienet tomaatit ottivat aikaa puoli tuntia, suuremmat vaatii enemmän. Säilö oliiviöljyyn ja säilytä jääkaapissa. En tiedä kuinka kauan nämä säilyy, jää nähtäväksi.  

-arska-

Sinappinen kesäkurpitsapikkelssi

Viljelypalstalta tulee aikalailla (lue: liikaa) kesäkurpitsaa heinäkuun jälkipuoliskolla. Ylituotantoa voi jakaa kavereille mutta hienoisista vihjeistä päätellen lahjoituskurpitsaa ei toivota enää enempää joten jotain muuta on taas keksittävä. Sinappinen kurkkupikkelssi on meidän talouden suosikkeja ja herkkua hodarin välissä joten täytyyhän sen olla hyvää vaikka kurkut korvaisi kesäkurpitsalla. Näin tehtiin ja tulos on oikein bueno. Eka satsi vedeltiin jo parempiin suihin mutta onneksi tuota raaka-ainetta riittää.









Sinappinen kesäkurpitsapikkelssi

1 kg       kesäkurpitsaa
3 isoa    sipulia
2-3        punaista paprikaa

2           valkosipulin kynttä
2 dl       väkiviinaetikkaa
4 dl       vettä
2 tl        suolaa
3 dl       sokeria

3 tl        sinappijauhetta

2 rkl      sinapinsiemeniä
2-3 rkl  maissitärkkelystä

Kuutioi kesäkurpitsat, sipulit ja paprikat pieniksi kuutioiksi. Murskaa tai raasta valkosipulin kynnet.

Mittaa kattilaan vesi, väkiviinaetikka, suola ja sokeri ja kiehauta. Lisää kasvikset ja sinapinsiemenet ja keitä seosta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Sekoita maissitärkkelys ja sinappijauhe pieneen määrään vettä ja kaada seos kattilaan. Keitä vielä miedolla lämmöllä toiset 10 minuuttia koko ajan sekoittaen kunnes seos on suurustunut.

Tölkitä pikkelsi kuumana kuumiin lasitölkkeihin. Keitä myös kannet ja sulje tölkit välittömästi. Säilytä viileässä.

-memmu-

Isoäidin salaatti

Isoäidin salaatti tuo mieleen mummolan kesät. Vain isoäidit voivat keksiä sekoittaa salaatin kermavaahtoon. Sillä konstilla nirsoimmankin lapsen tai lapsenlapsen saa syömään salaattia. Ravitsevaa ja terveellistä. 

Aikuisiällä tätä ei ole tullut juuri nautittua mutta yhdistelmä on lyömätön. Salaattia, sinapilla ja etikalla maustettua kermavaahtoa, kananmunaa. Miksei voisi lisätä krutonkejakin niin vielä ruokaisampaa. 

Isoäidin salaatti

1-2 ruukkua lehtisalaattia 

kanan- tai viiriäisenmunia

Kastike:

2 dl    kuohukermaa

2 rkl  etikkaa

2 rkl  sinappia

2 rkl  sokeria

1 tl    suolaa

ripaus valkopippuria

Lisäksi:

esim. leipäkrutonkeja, ruohosipulisilppua, syötäviä kukkia 

Keitä kanan- tai viiriäisenmunat koviksi, jäähdytä ja kuori ne. Valmista kastike. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää mausteet ja sekoita. Revi salaatinlehdet ja asettele ne tarjoiluvadille. Puolita tai hienonna munat ja asettele ne salaatin päälle. Lisää myös kastike nokareina salaattiin. Kastikkeen voi myös tarjoilla erillisestä kulhosta. Koristele halutessasi salaatti esimerkiksi syötävillä kukilla ja leipäkrutongeilla.

    

 

Salvialla täytetyt munakoisot

Strömsöstäkin tuttu ruotsalaiskokki Paul Svensson on tehnyt reseptikirjan "Grillaa vegeä". Sieltä kokeiluun löytyi salvialla täytetty munakoiso jossa ei raaka-aineiden lukumäärässä mällätä mutta on minusta munakoisoresepti parhaimmillaan. Munakoiso on itsessään pliisun makuista jota taas salvia ei ole joten yhdessä toimii kun vielä voin kanssa grillataan. Meillä oli jääkaapissa sopivasti ruskistettua voita niin vielä parempi. Salvia maustaa munakoison aika voimakkaasti, kaikkia ei ehkä miellytä mutta täältä iso peukku.

Salvialla täytetyt munakoisot


1 munakoiso (kaksi annosta)
suolaa

salvian lehtiä

rypsiöljyä
noin 20 g voita
mustapippuria myllystä

Halkaise munakoiso pituussuuntaisesti kahteen osaan. Tee hedelmälihaan viiltoja niin ettet puhkaise kuorta. Ripottele halkaisupinnalle suolaa ja anna hikoilla puolisen tuntia halkaisupinta ylöspäin. Käännä sen jälkeen halkaisupinta alaspäin jolloin suolan imemä ylimääräinen neste valuu pois. Paina salvian lehtiä viiltoihin ja voitele halkaisupinta öljyllä. Grillaa munakoisoja suoralla lämmöllä halkaisupinta alaspäin niin kauan että pinta saa hyvän värin mutta ei pahasti pala. Käännä munakoisot, levitä pinnalle voinokareita ja mausta mustapippurilla. Kypsennä kypsäksi suoralla tai epäsuoralla lämmöllä kunnes munakoiso on aivan pehmeä.   


-arska-

Nokisipulit

Sipuli on siitä kätevää grillattavaa että niissä on suojakuoret luonnostaan eli ei haittaa vaikka pääsisi vähän palamaan. Tukevakuorinen kelta- tai punasipuli kypsyy kuoren suojassa mehukkaan pehmeäksi vaikka hiilloksen seassa. Sen jälkeen kuorikin lähtee itkemättä irti ja tuoksu on mahtava. Sama koskee purjosipulia, uloin kuorikerros vain pois ja vaikka yrttivoita päälle. Nami nami.

Tiesitkö että jos sukka häviää pesukoneeseen, se ilmestyy myöhemmin tiskikoneesta muovikantena joka ei sovi mihinkään rasiaan.

Nokisipulit

Sipuleita, purjosipulia


Yrttivoi

150 g    huoneenlämmintä voita
1-2 dl   vapaavalintaisia tuoreita yrttejä silputtuna (tilliä, persiljaa, lipstikkaa, ruohosipulia)

1 rkl     sitruunamehua

muutama ripsaus suolaa myllystä

muutama ripsaus mustapippuria myllystä

Grilli kuumaksi. Leikkaa purjosipulin valkoisesta osasta sopivat pätkät, kelta- ja punasipuleille ei tarvitse tehdä mitään. Grillaa sipuleita suoralla ja epäsuoralla lämmöllä kunnes ne ovat kauttaaltaan pehmeitä. Ei haittaa vaikka pinta mustuu täysin, päinvastoin.  Aikaa kannattaa varata 30-40 minuuttia. 

Hienonna yrtit ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita jääkaappiin kylmenemään. Jos hifistelet niin pyöritä voipaperin kanssa tangoksi ja laita vasta sitten jääkaappiin kylmenemään.

-arska-

Arancinit sienitäytteellä

Memmu on innokas euroviisufani ja tämä viikko on euroviisufanin joulu, vappu ja juhannus. Eurovision Song Contest - populaarimusiikin olympialaiset - järjestetään tänä vuonna Italiassa ja täten Memmu edellyttää italialaista ruokaa. Koska Memmulla on joulu, vappu ja juhannus, Arska kokkaa ja tiskaa.

Arancini on risottoriisipallero jonka täytteeksi laitetaan perinteisesti ragu-kastiketta ja mozzarellaa. Pallerot leivitetään ja uppopaistetaan öljyssä. Meidän suosikkirisotto on herkkutattirisotto joten luonnollisesti kokeillaan millaiset pallerot syntyy herkkutattitäytteellä.

Italialaiset taitavat tehdä arancinit mielellään niin että valmiit pallerot tekeytyvät jääkaapissa seuraavaan päivään jotta rakenne kiinteytyy ja pysyy ehjänä paistovaiheessa. Vatulointiin ei ollut aikaa joten käytimme Epätrendikkäästä ruokablogista bongattua kikkaa, jossa jo risottomassan joukkoon sekoitetaan yksi kananmuna.

Toden totta, tämä on kyllä hyvä ja kuuma resepti. Mitä olen joidenkin euroviisufanien kanssa keskustellut niin ilmeisesti vähän samalla tavalla kuuma kuin viime vuoden voittajabändin solisti.

Arancinit sienitäytteellä (noin 8 biljardipallon kokoista palleroa)

Risotto

3 dl      risottoriisiä
2 dl      valkoviiniä
1 litra   kana- tai kasvislientä
voita
öljyä
ripaus sahramia
50 g    raastettua parmesaania
1         kananmuna

Sienitäyte

1 dl      herkkutatteja pieneksi pilkottuna
1          hienonnettu salottisipuli
1          mozzarellapallo hienonnettuna (125g)
1 dl      emmentaljuustoraastetta
1 dl      ranskankermaa
mustapippuria
suolaa


Friteeraamiseen

½-1 l     rypsiöljyä
2           munaa kevyesti vatkattuna
2 dl       korppujauhoja



Risotto tehdään tuttuun tyyliin. Kuumenna kasarissa reilusti voita ja öljyä. Lisää riisit ja kuullottele niitä niin että riisit alkavat näyttää hieman läpikuultavilta. Lisää valkoviini ja sahrami ja sekoittele kunnes viini on imeytynyt. Kuumenna samaan aikaan omassa kattilassaan kana- tai kasvisliemi kiehuvaksi. Aloita kuuman kana- tai kasvisliemen lisääminen. Lisää lähes kiehuvaa lientä kauhallinen kerrallaan ja anna sen imeytyä miedolla lämmöllä riisiin lähes täysin. Lisää vasta sitten seuraava kauhallinen ja jatka näin hämmennellen seosta säännöllisesti. Lisättävän liemen on hyvä olla kiehuvaa jotta riisin kypsyminen jatkuu tasaisesti. Sekoittele aina varsinkin nesteen lisäämisen jälkeen, sen ansioista riisin tärkkelys tuo risotolle kermaisen kostean koostumuksen. Ota kasari liedeltä kun riisi on kypsää mutta seos vielä hyvin kosteaa. Levitä risotto vaikka leivinpaperin päälle jäähtymään. Vispaa kulhossa kanamuna ja parmesaani ja kun risotto on täysin jäähtynyt, sekoita risotto siihen. Siirrä pariksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään.

Tee sillä aikaa sienitäyte. Jos käytät kuivattuja herkkitatteja, liota sieniä vedessä ainakin 15 minuuttia. Hienonna sillä aikaa salottisipuli ja kuullota se voin kanssa pannulla. Hienonna mozzarella ja basilika. Yhdistä sienet, sipulit, mozzarella ja basilika sekä ranskan kerma ja sekoita hyvin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Seuravaksi tehdään pallerot. Ota risotto jääkaapista. Varaa vesikulho jossa voit kostuttaa käsiäsi, risotto ei tartu silloin niin pahasti käsiin. Ota möykky risottoa toiselle kämmenelle ja painele se ohueksi kupiksi kämmenpohjaasi vasten. Lusikka voi olla kätevä apuväline. Ota noin ruokalusikallinen sienitäytettä ja laita se risottokupin keskelle. Puristele risottoa pallon muotoon ja lisää risottoa niin että saat muotoiltua pallon jonka keskelle sienitäyte jää. Puristele ja pyörittele palloa käsissäsi jotta tulos on tiivis ja kiinteä.

Levitä korppujauhoja lautaselle, kaada toiselle lautaselle vatkatut munat. Pyörittele pallerot ensin munamassassa ja sen jälkeen korppujauhoissa. Kuumanna öljy 170 asteiseksi. Lämpömittari on ehdoton varuste lämpötilan tarkkailuun koko friteerauksen ajan. Öljyä on hyvä olla sen verran että se peittää ainakin puolet palleroista. Paista pari palloa kerrallaan välillä käännellen kunnes väri on kauniin kullan ruskea.

Tarjoile paistotuoreina esimerkiksi tomaatti- tai pestokastikkeen kanssa.




-arska-

Kaljatölkkikana

Avaa tölkki olutta ja hörppää siitä noin puolet. Ota raaka kana ja tunge se tölkin päälle istumaan niin syvälle että pysyy tukevasti pystyssä. Siirrä koko komeus grilliin, reilun tunnin kuluttua sinulla on kypsä mutta mehukas kana-ateria.

Tuollainen oivallus on tehty ilmeisesti Louisianan suunnalla 1980-luvulla ja valmistustapa on ollut rapakon tällä puolellakin pieni hitti. Oluen sijaan toimii hyvin myös siideri ja omenamehu. Viiniäkin on kokeiltu ja olutta on huhujen mukaan väkijuomilla terästetty. Juju olisi siinä että tölkissä oleva neste höyrystyy kanan vatsaonteloon ja kypsentää ja maustaa lihan meheväksi. Oman elämänkokemuksen perusteella olen taipuvainen uskomaan tähän teoriaan. Kaljatölkkikanasta on tullut meille jonkinlainen grillikauden avausateria. Maustamiseen sopii hyvin kuivamausteseokset, sellainen on helppo tehdä itse miun tai siun maun mukaan.

Raaka kana + kaljatölkki = kaljatölkkikana

Maustamiseen sopii hyvin kuivamausteos.

Tölkkikanan tekemiseen riittää tavallinen tölkki mutta tarjolla on myös tukevia terästelineitä joissa on säiliö nesteelle. Oluttölkin väripigmenttien elintarvikekelpoisuutta on myös epäilty joten teräksinen teline on varma ratkaisu.

Tölkkikana grillataan kannen alla ja hitaasti epäsuorassa lämmössä eli ei siinä grillin
kuumimmassa kohdassa. Reikävuoka estää rasvaa valumasta grilliin.

Kana on valmis kun sisälämpötila paksuimmassa kohdassa on 75 astetta.
Paistolämpömittari on ehdoton instrumentti.

Kaljatölkkikana

kokonainen kana

1½-2 dl        olutta (tai siideriä, omenamehua)

1 dl              bbq-kastiketta

ruokaöljyä

Kuivamausteseos

1 rkl   tummaa sokeria

1 rkl   paprikajauhetta

1 rkl   savupaprikajauhetta

1 rkl   fenkolinsiemeniä

2 tl     sinappijauhetta

1 tl     sipulijauhetta

1 tl     valkosipulijauhetta

1 tl     cayennepippuria

1 tl     chilihiutaleita

1 tl     mustapippurirouhetta

1 tl     suolaa

Kuumenna grilli. Laita kuivamausteseoksen ainekset mortteliin ja hiero kunnes fenkolinsiemenetkin on jauhautuneet hienoksi. Kuivaa kana. Sivele nahka ruokaöljyllä. Hiero kuivamausteseos kauttaaltaan kanan pintaan ja ripottele sitä myös vatsaonteloon. Kaada olut kanatelineen säiliöön ja nosta kana paikalleen. Grillaa epäsuorassa lämmössä grillin kansi kiinni noin 50 minuuttia. Sivele kana kauttaaltaan bbq-kastikkeella ja jatka grillaamista vielä noin 15-20 minuuttia. Tarkkaile tässä vaiheessa lämpötilaa, kana on kypsää kun sisälämpötila on paksuimmassa kohdassa 75 astetta. Tällä tekniikalla kana ei kuivu pahasti vaikka lipsahtaisi ylikypsäksikin.

-arska-

   

Hyvää pääsiäistä!

-memmu- & -arska-

Dippipizza

Tehän tiesitte että pizzaa syötiin Napolissa jo 1700-luvulla. Mutta tiesittekö että pizzan syntyhistoria juontaa juurensa jo Espanjan maailmanvalloituksen alkuajoilta 1500-luvulta. Silloiset konsistadorit toivat tomaatin Etelä-Amerikasta Eurooppaan ja oppivat nopeasti tämän uuden marjan käytön. Kyllä, kasvitieteellisesti tomaatti on marja. Suurin osa konsistadoreista olivat kotoisin Andalusian ja Extremaduran provinsseista ja siellä tuli ensin älymystön ja myöhemmin kansan keskuudessa suosituksi ateriaksi oliiviöljyllä, ilmakuivatulla makkaralla ja erilaisilla juustoilla maustettu, pitkään haudutettu tomaattikastike joka nautittiin tuoreen leivän kanssa. Tapana oli jakaa yhteinen annos ruokaseurueen kesken dippaamalla leivänpaloja kastikkeessa. Tämän katsotaan olevan meidän tunteman pizzan alkumuoto, tavallaan siis pizza ilman taikinapohjaa. Kokeilimme alkuperäistä tapaa ja uskokaa pois, hyvin toimii.

No höpö höpö, aprillia. Tämä resepti on Hesarista ja vuodelta 2019 (resepti: pizzanmakuinen dippi, Sanna Kekäläinen 14.11.2019). Mutta on hyvää. Ja joo, kasvitieteellisesti tomaatti on marja.

Dippipizza

1 rkl                  oliiviöljyä
1 prk (200 g)    maustamatonta tuorejuustoa
1 dl                   majoneesia

2 tl                    pizzamaustetta

1 ps (150 g)      raastettua mozzarellaa
1 prk (280 g)    tomaattipastakastiketta
pepperonia viipaleina
jalapenoviipaleita
oliiveja

rucolaa tai basilikanlehtiä

suolaa

mustapippuria

patonkia tai muuta vaaleaa leipää

Voitele uuninkestävä pannu tai vuoka oliiviöljyllä. Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja pizzamauste keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita seon pannulle. Ripottele päälle puolet mozzarellasta. Lusikoi päälle tomaattipastakastike. Lisää loppu mozzarella, pepperonit, jalapenot ja oliivit.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes dippi on kuumaa ja juusto sulanut.
Lisää tuoretta basilikaa ja eikun pannu pöytään. 

-arska-