tiistai 28. huhtikuuta 2020

Perunapiirakka

Karjalanpiirakka, tuo synnyinseutujeni lahja maailmalle, on yksi parhaista asioista, mitä tiedän. Mutta mielestäni vähintään yhtä hyvä herkkujen herkku on sen serkku perunapiirakka, samanlaiseen rukiiseen kuoreen paketoitu muusattu peruna.

Ja nyt kun koronakriisin takia yritämme vähentää viljelijöiden varastoihin kertynyttä viime vuoden perunasatoa niin leipaistaanpa kasa piiraita. Kuoritaikina on siis sama kuin karjalanpiirakoissa ja täytteeksi tehdään mehevä herkkumuusi tai käytetään eiliseltä ylijäänyttä sellaista. Minä tykkään tehdä perunapiirakoista pyöreitä soikeiden sijaan mutta tyyli on toki vapaa.





Perunamuusin ohje löytyy täältä.

Kuoritaikina (määrästä tulee n. 20 piirakkaa):

2 dl       haaleaa vettä
½-1 dl   vehnäjauhoja
3-4 dl    ruisjauhoja
2  tl       suolaa
50 g      pehmeää voita
( 1 kananmuna voiteluun)

Voiteluun:

1 dl    kiehuvaa vettä
1 rkl   voita


Sekoita taikinaa varten kulhossa vesi, suola ja jauhot. Lisää jauhot vähitellen kunnes taikina on sopivan paksua, vältä kuitenkin liikaa vaivaamista. Lisää lopuksi joukkoon pehmeä voi. Taikina on sopivaa kun siitä pystyy muotoilemaan kiinteän pallon.

Pyörittele taikinasta n. 3cm halkaisijaltaan oleva tanko. Jaa tanko n. kolmen sentin mittaisiin paloihin, pyörittele ne palloiksi ja kauli piirakkapulikalla ohuiksi kuoriksi.

Laita kuoren päälle kylmää perunamuusia ja levitä se siten, että reunoille jää pari senttiä tyhjää tilaa. Rypytä reunat. Piirakat voi voidella kananmunalla jos haluat niihin kauniin, ruskean paistopinnan. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia. Voitele lopuksi kypsät piirakat voi-vesiseoksella.


-memmu-


sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Paras perunamuusi

Nyt porukalla perunaa popsimaan!

Koronanpirulainen on aiheuttanut kaiken muun ikävän ohella senkin, että viljelijöiden perunalaarit pullistelevat viime vuoden perunaa koska suurimmat tilaajat, eli koulut, ravintolat, ruokalat ym. eivät tällä hetkellä tilaa juuri mitään. Näin ollen perunoita uhkaa joutuminen kompostiin. Sitä emme missään nimessä halua ja omalta osaltamme ryhdymme oitis perunansyöntitalkoisiin. Tässä taloudessa peruna on tosin aina ollut pop mutta jatkossa korvaamme kyllä useammin pastat ja riisit potuilla.

En ole aikoihin tehnyt perunamuusia niin että nytpä tein. Teen sitä aina aivan liikaa mutta ikinä ei ole tarvinnut heittää roskiin nokarettakaan. Muusinjämistä voi tehdä vaikka mitä; rieskoja, piirakoita, sämpylöitä taikka vaikka piiraspohjan. Pidän itseäni ehkä maailman parhaana muusintekijänä niin että tätä reseptiä kyllä kannattaa kokeilla. Päätelkää sitten itse, onko väitteissäni perää vai puhunko höpöhöpöä.



Perunamuusi

2 kg jauhoisia perunoita
maitoa
kermaa
voita
suolaa

Kuori ja viipaloi perunat. Keitä viipaleita kunnes ne ovat hiukan ylikypsiä ja alkavat hajoilla. Kaada vesi pois ja laita kattila vielä hetkeksi kuumalle levylle jotta jäljelle jäänyt vesi haihtuu. Sekoita etteivät perunat pala pohjaan. Kippaa potut isohkoon kulhoon ja lisää suolaa. Vatkaa sähkövatkaimella perunat karkeaksi mössöksi ja lisää sitten vähitellen (kuumennettua) maitoa sekaan loraus kerrallaan. Vatkaa, lisäile maitoa, loraus kermaa ja kimpale voita. Vatkaa muusia isoin, ylhäältä alas suuntautuvin, pyörivin liikkein niin että muusista tulee ilmavaa ja kuohkeaa. Tarvittavan nesteen määrä riippuu täysin perunoista, kokeilemalla selviää. Liikaa ei pidä laittaa ettei muusista tule vetelää. Maista ja lisää vielä suolaa jos on tarpeen.


-memmu-

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Gnocci-lihapullapannu

Olen viime aikoina tykästynyt kovasti näihin yhden pannun/pellin/vuoan resepteihin kun aina nyt ei vaan jaksa ihmeemmin kokkailla. Vielä kun löytää hyviä eineksiä, mistä tehdä niin aina parempi. Tähän vuokaruokaan käytin valmiita perunagnocceja, Atrian Artesaani-sarjan lihapullia (ovat tosi hyviä!) ja säilöttyjä kirsikkatomaatteja. Juustoa vielä sekaan niin muuta ei tarvita ja tiskiä tuli ilahduttavan vähän.

Vinkki: Jos valmisgnocceja ei kaupasta löydy niin tuorepastaa käy myös hyvin.

Lihapullat on saatu tuotenäytteenä Atrialta.



Gnocci-lihapullavuoka

valmiita perunagnocceja (tai tuorepastaa)
1 pkt Atrian Artesaani-lihapullia
2 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (tai tomaattimurskaa)
tilkka vettä
juustoa (mozzarellaa, parmesaania tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään)
suolaa
pippuria
timjamia
ripaus sokeria
(basilikaa koristeluun)


Kaada säilötyt kirsikkatomaatit uunivuokaan. Huuhtaise tölkit vesitilkalla ja kaada myös vesi vuokaan. Lisää mausteita maun mukaan ja sekoita huolellisesti. Lisää gnoccit ja lihapullat ja sekoita. Ripottele pinnalle haluamasi juustot ja kypsennä uunissa niin kauan, että ruoka on kuumaa ja juusto sulanut.


Jos käytät tuorepastaa lisää hieman veden määrää.


-memmu-


tiistai 14. huhtikuuta 2020

Vegemite

Saimme tuliaisia kaukaiselta vankilamantereelta maapallon toiselta puolelta. Siellä tehdään oluen valmistuksen hiivajätteistä ruskeaa levitettä jota syödään Australiassa ja Uudessa-Seelannissa leivänpäällisenä. Itse asiassa tämän paljon B-vitamiinia ja suolaa sisältävän hiivauutteen keksi 1800-luvun lopulla saksalainen tiedemies Justus von Liebig mutta sitä innostuttiin toden teolla valmistamaan Iso-Britanniassa nimellä Marmite. Heidän toimitusketju entisiin alusmaihinsa takkuili ensimmäisen maailmansodan aikana niin pahasti että ilmeisesti huoltovarmuussyistä australialaiset aloittivat oman tuotannon Vegemite-nimellä.
 
Viime vuosisadalla levitettä on pidetty myös hyvänä apuna anemian ja aliravitsemuksen hoitoon. Toisaalta vielä viime vuosikymmenellä on Australiassa on vaadittu Vegemiten myynnin rajoittamista, sillä sitä on käytetty syrjäseuduilla pontikan valmistamiseen.

Levitteellä on hyvin erottuva, voimakkaan suolainen, maltainen ja hiukan hapan maku. Marmiteä markkinoitiin aikanaan osuvasti sloganilla "Love it or hate it" joka kyllä sopii myös Vegemiteen. Hellaankoskin-työryhmä tutustuu mielellään itselleen vieraisiin tuotteisiin. Kokeilkaa tekin, mutta vastuu on teidän. Onnea matkaan.




Vegemite paahtoleivällä

1       paahtoleipä
10 g  vegemiteä

Paahda paahtoleipä. Levitä Vegemite leivälle. 




 -arska- 
-memmu-








torstai 9. huhtikuuta 2020

Karitsan potkaa Aurajuustossa

Potka on aliarvostettu ruhonosa. Luut ovat ylipäätään aliarvostettuja ruuanlaitossa mutta pataruokaan luinen potka sopii on kuin luunappi otsaan.

Kun karitsan potkaa hauduttelee nelisen tuntia padassa Aurajuustokimpaleen kanssa, ei villasukkakaan enää tuoksu. Lopputulos on mehevä ja muheva pääsiäisherkku.




Karitsan potkaa Aurajuustossa

4 kpl    karitsan potkaa
½ dl     oliiviöljyä
2 kpl    sipulia
100 g   varsiselleriä
2 kpl    porkkanaa
4 kpl    valkosipulinkynttä
2 dl     valkoviiniä tai punaviiniä
400 g   tomaattimurskaa
70 g     tomaattipyreetä
100 g   Aurajuustoa tai muuta sinihomejuustoa
2 tl     oreganoa
1 tl     valkopippuria
1 tl     suolaa


Ruskista karitsan potkat öljytyssä padassa niin että syyt sulkeutuvat ja pinta saa vähän väriä. Nosta potkat pois padasta. Pilko sipulit, varsisellerit, porkkana ja valkosipulit. Ruskista myös niitä öljyn kanssa padassa niin että vähän pehmenevät. Lisää pataan viini, tomaattimurska, tomaattipyree ja anna kiehahtaa. Lisää sekaan mausteet ja sinihomejuusto, sekoittele ja nosta ruskistetut potkat takaisin pataan.

Siirrä pata 150 asteiseen uuniin ja anna hautua kansi päällä 3-4 tuntia. Sen jälkeen lihan pitäisi jo irrota luistaan helposti.




-arska-



keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Foccacia

Muumimammakin tiesi että kaikki hauska on hyvää vatsalle. Itse paistettu, uunituore Foccacia-leipäkin on entistä parempaa jos sen koristelee kuten sen koristelisi viisivuotias Van Gogh.

Leipä on superherkkua ja superhelppo tehdä. Tätä ei tarvitse edes vaivata.






Focaccia

3    dl              vettä
1    pss (11 g)  kuivahiivaa
1    tl               suolaa
½   dl              öljyä
5-6 dl             vehnäjauhoja     


Koristeluun:
kirsikkatomaatteja, punasipulia, yrttejä...

Voiteluun:
oliiviöljyä

Pinnalle:
sormi- tai merisuolaa


Sekoita kuivat aineet yhteen. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi (+42 astetta), lisää öljy ja kuivat aineet. Sekoita taikinaksi mutta älä vaivaa liikaa. Anna taikinan kohota peitettynä noin puoli tuntia ja kumoa se leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Taputtele taikina jauhoitetuin käsin parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele siihen haluamasi koristeet. Voitele leivän pinta oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes leipä on kauniin ruskea.



-memmu-