Tiedossa on että hapansilakan maku jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Hapansilakkapurkkia ei saa edes viedä lentokoneeseen, niin suurta inhimillistä kärsimystä sen pelätään aiheuttavan jos käymisreaktion paineen vuoksi pullisteleva purkki aukeaisi onnettomasti kesken lennon.
Hapansilakka ei ole enää välttämättömyys ruotsalaisen hyvinvointivaltion elintarvikehuollossa mutta perinneherkkuna sitä edelleen nautitaan. Hapansilakkaa varten pyydystettävä silakka kalastetaan aina keväisin ja aikanaan Ruotsissa oli voimassa säädös jonka mukaan vuoden ensimmäisiä hapansilakoita ei saanut laittaa myyntiin ennen elokuun kolmatta torstaita. Elokuun loppu on siis tämän herkun sesonkiaikaa. Ihminen ei olisi nykyihminen ellei se haluaisi kokea niitäkin elämyksiä joiden se voi jo etukäteen olettaa olevan epämiellyttäviä. Hapansilakkaa oli siis meidänkin maistettava jotta voimme sanoa maistaneemme.
Tässä vielä pieni taustatietokertaus niin muistamme mistä herkusta onkaan kyse... (wikipedia)
"Tarinan mukaan ruokalaji keksittiin vahingossa, kun Ruotsi ja Lyypekin kaupunki olivat 1500-luvulla sodassa keskenään. Koska Lyypekki valvoi merta, tuontitavarasta kuten suolasta tuli pulaa. Sitä ei enää riittänyt tarpeeksi silakan, silloisen peruselintarvikkeen, säilömiseen. Aikoen säästää suolaa, joku laittoi silakkatynnyriin liian vähän suolaa. Silakka alkoi käydä tynnyrissä. Normaalisti pilaantuneeksi arveltu kala olisi heitetty pois, mutta koska ruoasta oli pulaa, se syötiin. Kaikkien yllätykseksi kala ei maistunutkaan pilaantuneelta vaan happamalta. Kala ei ollut tynnyreissä pilaantunut vaan hapantunut. Huhut tästä uudesta ruokalajista levisivät, ja koska suola oli hinnoissaan rauhankin aikana, vähävaraiset alkoivat yleisesti säilöä silakkaa hapattamalla erityisesti Pohjois-Ruotsissa, missä tuoretta ruokaa ei juuri ollut saatavilla."
"Hapansilakka valmistetaan anaerobisesti bakteerikäymisellä. Valmistaminen tapahtuu Halobacterium-bakteerilajin avulla fermentoimalla. Kala säilötään suolaliemeen niin, että sen osmoottinen paine estää mädättäjäbakteerien toiminnan, mutta Halobacterium-bakteerit alkavat pilkkoa kalan glykogeeniä pienemmiksi yhdisteiksi. Reaktiossa muodostuu rikkivetyä, joka haisee mädältä kananmunalta, propaanihappoa, joka antaa voimakkaan härskiintyneen hajun sekä butaanihappoa, joka antaa eltaantuneen voin kaltaisen hajun. Sen sijaan, koska mätänemistä ei tapahdu, proteiinit eivät dekomposoidu eivätkä hajoa oligopeptideiksi tai aminohapoiksi, ja kalan rakenne on hyvin kiinteä ja yhtenäinen."
"Tarinan mukaan ruokalaji keksittiin vahingossa, kun Ruotsi ja Lyypekin kaupunki olivat 1500-luvulla sodassa keskenään. Koska Lyypekki valvoi merta, tuontitavarasta kuten suolasta tuli pulaa. Sitä ei enää riittänyt tarpeeksi silakan, silloisen peruselintarvikkeen, säilömiseen. Aikoen säästää suolaa, joku laittoi silakkatynnyriin liian vähän suolaa. Silakka alkoi käydä tynnyrissä. Normaalisti pilaantuneeksi arveltu kala olisi heitetty pois, mutta koska ruoasta oli pulaa, se syötiin. Kaikkien yllätykseksi kala ei maistunutkaan pilaantuneelta vaan happamalta. Kala ei ollut tynnyreissä pilaantunut vaan hapantunut. Huhut tästä uudesta ruokalajista levisivät, ja koska suola oli hinnoissaan rauhankin aikana, vähävaraiset alkoivat yleisesti säilöä silakkaa hapattamalla erityisesti Pohjois-Ruotsissa, missä tuoretta ruokaa ei juuri ollut saatavilla."
"Hapansilakka valmistetaan anaerobisesti bakteerikäymisellä. Valmistaminen tapahtuu Halobacterium-bakteerilajin avulla fermentoimalla. Kala säilötään suolaliemeen niin, että sen osmoottinen paine estää mädättäjäbakteerien toiminnan, mutta Halobacterium-bakteerit alkavat pilkkoa kalan glykogeeniä pienemmiksi yhdisteiksi. Reaktiossa muodostuu rikkivetyä, joka haisee mädältä kananmunalta, propaanihappoa, joka antaa voimakkaan härskiintyneen hajun sekä butaanihappoa, joka antaa eltaantuneen voin kaltaisen hajun. Sen sijaan, koska mätänemistä ei tapahdu, proteiinit eivät dekomposoidu eivätkä hajoa oligopeptideiksi tai aminohapoiksi, ja kalan rakenne on hyvin kiinteä ja yhtenäinen."
purkki hapansilakkaa
vaaleaa rieskaa tai ohutleipää (meillä vaaleaa näkkileipää)
keitettyä uuden sadon perunaa
sipulia silputtuna
kermaviiliä tai ranskankermaa
voita
ennakkoluulotonta ruokaseuraa
ruokasnapsi
Youtubessa on paljon videoita joissa ihmisiä yllytetään avaamaan hapansilakkapurkki ja syömään silakoita suoraan purkista. Totta kai niin voi tehdä, mutta ei se taida olla se tapa jota asiaan vihkiytyneet suosittelevat. Purkki kannattaa avata ulkotiloissa ja veden alla. Samalla sisälmykset ja selkäruotokin on helppo perata pois ja hieman huuhdeltu kala on valmista aterioitavaksi. Olen kuullut myös suosituksia liotella kaloja hetkisen vichyvedessä. Perinteisesti kala nautitaan kietaistuna voidellun, vaalean ohutleivän sisään keitettyjen perunoiden ja silputun sipulin kanssa. Monasti joukkoon sipaistaan myös kermaviiliä tai ranskankermaa tasapainottamaan kalan happamuutta.
Näin käsiteltynä ja tarjoiltuna ruokaseurueemme jokainen (kala-allergikkoja lukuunottamatta) maistoi hapansilakkaa ilman vakavia traumaperäisiä sairauksia. Yhteinen arviomme oli että hapansilakka on pahamaineisempaa kuin itse asiassa onkaan. Tosin, Hellaankoskin-työryhmä ei tule koskaan itse valmistamaan käynyttä silakkaa suola-vesiliuoksessa.
-arska-
