Kaupallinen yhteistyö Atria Suomi.
Hyvä ystäväni Herra X, jo silloin vaikuttavan kokoinen herrasmies meni vuosikymmeniä sitten tunnetun kotimaisen nahkatakkivalmistajan myymälään mielessään ostaa itselleen tyylikäs ja laadukas nahkatakki. Hypisteli takkeja ja totesi myyjälle ääneen: "Miksi nahkatakit ommellaan aina näin pienistä "tilkoista", haluaisin linjakkaan nahkatakin, ilman turhia saumoja. "Tähän vaatehtimon sanavalmis myyjä totesi: "Eihän Suomesta niin isoa sikaa löydy että sinulle saumaton takki saataisiin."
Silloin oli nahkatakit nahkaa. Mutta kyllä riittävän isoja porsaita löytyisi Etelä-Pohjanmaalta. Itse asiassa kotimaisen lihanjalostuksen jättiläinen Atria kutsui meidät vierailulle juuri sinne. Seinäjoelle, tutustumiskäynnille yrityksen Nurmon tuotantolaitokselle sekä sopimustuottajalleen, Honkalan sikatilalle. Atria on ensimmäinen suomalaisyritys joka on saanut luvan viedä sianlihaa Kiinaan. Kiinassa syödään puolet maailman sianlihasta, 54 miljardia kiloa vuodessa. Päivän teema on siis puhtaan ja turvallisen suomalaisen sianlihan vienti Kiinan markkinoille, jossa porsaanlihaa tuotetaan ja myös käytetään hieman eri tavalla kuin Härmässä on totuttu. Tuotantolaitosvierailujen lisäksi meille järjestettiin myös kokkausilta teemalla "kiinalainen kotikokkaus". Kiinalaisten tapa käyttää sianlihaa on meikäläistä monipuolisempi joten illan kokkaustapahtuma oli elämys. Mukanamme mielenkiintoista päivää viettämässä olivat myös ruokabloggaajat Nanna (
Kaikki äitini reseptit), Johanna (
Hellan ja viinilasin välissä), Minna (
Haarukkavatkain) ja Hannele (
Kokit ja potit).
Seuraava kuva kertoo oikeastaan kaiken olennaisen suomalaisen sianlihan viennistä Kiinaan: porsaan korvasta löytyvä vihreä korvanappi joka kertoo antibioottivapaasta lihasta sekä jopa 28 senttimetriä pitkä saparo joka kertoo hyvistä elinolosuhteista.
Antibioottien liiallinen käyttö eläimillä tarjoaa ihanteellisen kasvualustan bakteerien vastustuskyvyn kehittymiselle. Jossain vaiheessa vastustuskyky antibiooteille kasvaa niin vahvaksi, etteivät ne enää toimi. Valveutuneet lihantuottajat satsaavat antibioottivapaaseen kasvatukseen ja Atrian tuotteissa näin kasvatetun porsaanlihan tunnistaa
Atria Perhetila -merkinnästä.
Sikojen hännät typistetään lähes kaikissa EU-maissa vaikka leikkaaminen on ollut kielletty iät ja ajat. Miksikö? Siksi etteivät siat purisi toistensa häntiä poikki. Ja toistensa häntiä siat pureskelevat jos niiden elinympäristö ei ole kunnossa. Tyypillisesti ahtaus ja virikkeiden puute aiheuttaa stressiä joka laukaisee puremisreaktion. Hyvän kasvuympäristön tunnistaa porsaista joilla on pitkä häntä ja jotka uskaltavat sitä myös saparolle kierrettynä esitellä.
Atrian robotisoitu lihanleikkaamo on totta kai maailman nykyaikaisin ja komioin. Omassa lajissaan myös pisimmälle automatisoitu. Uusimmat ratkaisut leikkaamon prosessinkulussa ja laitteistossa menee yrityssalaisuuksien puolelle joten ei niistä sen enempää tällä erää.
Mutta mielenkiintoista nähtävää on perinteinenkin osuus lihanleikkaamosta. Valtaosa työvaiheista tehdään edelleen perinteiseen tapaan käsityönä. Työnkulun kovan ytimen muodostaa ammattitaitoinen käsityöläinen kädessään terävä veitsi. Työ on vaativaa ja epäilemättä myös fyysisesti kuormittavaa. Atria kouluttaa itse jatkuvasti uusia työntekijöitä alalle. Vaatimukset työhön ovat niin kovat että kokelaiden on läpäistävä myös fyysiset kuntotestit.
Värikkäät henkselit paljastavat että tärkeä työvaruste eli teräsesiliina on asianmukaisesti puettu päällä. Kädessä on veitsi, veitsikädessä viiltohansikas, toisessa kädessä teräshansikas ja pöydässä kiinni teroitin jolla veitsen "kierre" poistetaan säännöllisesti. Leikkaamosalissa ammattilaisten työnteko näyttää helpolta ja sujuvalta. Ei haparointia, ei vatulointia. Työtä tehdään enimmäkseen itsenäisesti työpisteittäin ja työ on monien tehdastöiden tapaan tauotettu tunnin välein ja työtehtäviä vaihdetaan säännöllisesti. Hellaan koskin -työryhmä on tehnyt teollisuuden vaihetyötä 90-luvulla ja sen kokeman perusteella maailma on edennyt paljonkin ja oikeaan suuntaa.
Leikkaamon väki on hetken tauolla ja on tilaa kuvata... siistimpää kuin meidän keittiössä keskimäärin.
Pakkaamon puolella tämä vieraileva "hiippakunta" sai käsityksen tuotteista joita Atria erityisesti vie Kiinaan... korvia, saparoita, etusorkkia, takasorkkia, reisiluita... ruhonosia joita täällä ei arvosteta.
Tehtaalla on 14 hehtaaria rakennettua tehdasaluetta, Etelä-Pohjanmaalla on katto korkealla ja seinät leveällä. Vakituisia työntekijöitä on 1400, kesän sesonkiaikaan 2000. Logistiikkakeskuskin on erittäin vaikuttava. Vähän kateellisen turkulaisvieraan mieli miettii miten ymmärtäisi mittakaavan... hetkonen... teilläkö ei ole yhden yhtä telakkaa täällä?
 |
| Atrian Kiinan vientiä johtava Markku Hirvijärvi esittelee meille logistiikkakeskuksen tiloja. |
Pikaisesti meille näytettiin myös sitä kaikkein pyhintä eli makkaratehdasta. Vierailun aikaan juhannukseen oli viikko joten linjasto toimi täydellä teholla.
Kiersimme tuotantolaitosta useita tunteja ja olisimme mieluusti kiertäneet enemmänkin. Paljon jäi näkemättäkin. Kierroksen jälkeen meidät vietiin paikalliselle metsästysmajalle (lue: iso ja komea hirsihuvila), jossa illan ohjelmana oli siis kokata kiinalaista kotiruokaa alan asiantuntijan, kokki Jing Liun (eli Jingtsun, joksi hänet heti ristimme) johdolla. Jingtsu oli laatinut meille reseptit seitsemän ruokalajin illalliseen ja päivän teeman mukaisesti possu oli pääosassa. Valmistimme porukalla kiinalaista kurkkusalaattia, porsaankorvia chiliöljyssä, haudutettua porsaankylkeä, hapanimelää porsaankylkeä (ribsejä), jauhelihatäytteisiä mykyjä eli dumplingseja, sekä jokerina pohjalla porsaan vatsalaukkua kasviksilla. Jälkkärinä friteerattuja banaaneja.
 |
| Kiinalainen kurkkusalaatti valmistumassa... |
 |
| Kiina-Karjala-turnaus... Memmu käyttää pulikkaa, Jing Liu rypyttää... |
 |
| Porsaan korva on kypsää kun voit työntää syömäpuikon helposti sen läpi. |
 |
| Porsaankorvista syntyi poikkeuksellisen kaunis annos. |
 |
| Tuoreita vatsalaukkuja. |
Illallinen todella kruunasi upean päivän. Erinomaista ruokaa ja mahtavaa seuraa. Hauskoja tarinoita, naurua ja juttua riitti. Iltaa olisi voinut jatkaa paljon, paljon pidempäänkin mutta niinhän siinä aina käy, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Isot kiitokset atrialaisille kutsusta ja järjestelyistä. Vähintään yhtä isot kiitokset myös bloggaajakollegoille, oli hienoa tutustua ja kokkailla kanssanne :) Toivotaan, että tapaamme vielä. Atrialaisille taisimme hieman vihjaillakin, että meiltä jäi tosiaan aika iso osa tehtaasta näkemättä, joten... mutta siihen asti: hyvä ruoka, parempi mieli.
-arska & memmu-
