Broilerinmaksapatee

Jouluruuat alkaa olla tältä vuodelta röyhtäilty mutta nostettakoon vielä esiin uusin kokeilu: broilerinmaksapatee. Tämän teimme ranskalaisen perinteen tapaan ja on varsin miedon ja mukavan makuista. Hyvää.

Tiesittekö muuten että röyhtäyksen maailmanennätystä pitää hallussaan lontoolainen Paul Hunn joka vuonna 2008 täräytti desibelimittariin kunnioitusta herättävät lukemat: 107,1 dB.

No nyt tiedätte.

Broilerinmaksapatee


300 g      broilerinmaksaa
2 kpl       salottisipulia
2 kpl       valkosipulinkynttä
½ dl        timjamia (tuoretta)
2 rkl        sherryä (puolikuivaa)
3 kpl       anjovista (fileetä)
1 tl         suolaa
1 tl         mustapippuria
80 g        voita


Liivatekiille pinnalle

1 1/2 kpl   liivatelehteä
1 dl           karpalo- tai puolukkamehua
½ dl          karpaloita tai puolukoita
3 kpl         laakerinlehteä


Sulata broilerinmaksat ja poista niistä mahdolliset jänteet. Kuori ja pilko salottisipulit sekä valkosipulinkynnet. Kuullota niitä hetki nokareessa voita. Lisää pannulle maksat ja timjami. Paista seosta keskilämmöllä, kunnes maksa on ruskistunut mutta se saa jäädä sisältä vähän punertavaksi. Anna seoksen hieman jäähtyä.

Laita maksaseos monitoimikoneeseen, lisää anjovisfileet, sherry, suola ja mustapippuri. Käytä leikkuuterää ja anna koneen käydä hetki. Lisää vähän pehmentynyt voi nokareina ja jauha massa sileäksi. Tarkastele maku ja lisää tarvittaessa mausteita tai anjovislientä.

Kaada massa vuokaan, peitä foliolla ja laita jääkaappiin jäähtymään.

Tee karpalomehusta liivatekiille liivatepussin ohjeiden mukaan. Koristele maksapateen pinta puolukoilla ja lusikoi hieman jähmettynyt hyytelö koko komeuden päälle ja lisää vielä laakerinlehdet.

Tarjoile esim. tuoreen leivän kanssa.


-arska-

Joulua!

-arska- & -memmu-

Joulutorttukääryleet

Perinteinen joulutorttu on hyvää mutta ainahan voi kokeilla pientä säätöä. Filotaikina on todistetusti toiminut luumuhillon kanssa ja miksei lisättäisi vielä vähän vaniljakreemiä. Niin, miksi ei.

Nelisakarainen lehtitaikinatorttu on hankalasti syötävä, murenemisaltis formaatti, joten tehdään näistä helposti syötävä, käteensopiva kääryle.

Joulutorttukääryleet

Filotaikinaa
Luumumarmeladia
Vaniljakreemijauhetta + vettä
Sulatettua voita
Tomusokeria koristeluun

Sulata pakastetut filotaikinat ohjeen mukaan huoneenlämmössä (noin pari tuntia) ja valmista vaniljakreemi sekoittamalla se veteen. Levitä taikina ja leikkaa siitä suorakaiteen muotoisia paloja. Ota yksi taikina-arkki ja voitele se kevyesti sulatetulla voilla. Nosta toinen arkki sen päälle. Levitä luumumarmeladia ja vaniliinikreemiä taikina-arkin päähän. Rullaa taikina-arkki kuten kevätkäääryleetkin. Filotaikina on todella ohutta ja kuivuu nopeasti joten pidä käsittelyä odottavat taikinat kostean keittiöpyyhkeean alla.

Asettele kääryleet uunipellille ja voitele voisulalla. Paista 200 asteessa niin kauan että pinta ruskistuu kauniisti. Koristele halutessasi tomusokerikerroksella.

P.S. Täytteet pääsevät uunissa sen verran kiehahtamaan että muutaman kääryleen kylkeen voi tulla reikä. Kolmas filotaikinakerros tai matalampi lämpötila voisi auttaa tähän esteettiseen virheeseen.
Mutta maku on se mikä ratkaisee.


-memmu-

Suomen kansallisruoka: ruisleipä

Suomi täyttää tänään sata vuotta ja sen kunniaksi nauttimamme aterian juhlakalu on luonnollisesti Suomen kansallisruoaksi valittu ruisleipä. Uunituoreen, lämpimän ruisleivän käärimme valtion viralliseen keittiöliinaan joka tänään hulmuaa kuin Suomi-neidon hameen liepeet läpi itsenäisen vuosisadan.

Ruisleivän paistoimme pataruisleivän reseptillä. Leivän itseoikeutettuna kyytipoikana nautitaan kuutisen tuntia uunissa muhinutta, suussa sulavaa karjalanpaistia (alkuperäisiltä nimiltään ruukkupaisti, pätsiliha, lihapotti, uunipaisti).

Ruisleivän maku muistuttaa yllättävänkin paljon aitoa taikinajuuresta leivottua, hapanta ruisleipää.
Kuoresta tuli asiaan kuuluvan kova, mutta tätä kansamme syö varmasti sisukkaasti seuraavatkin sata vuotta. Jos ei muuten niin siksi että myös juhlavuoden kunniaksi järjestetyn Suomen sana -kilpailun voittajaksi valittiin... sisu.

Kansallisruokaäänestyksen finalistien äänimäärät. Ääniä annettiin yhteensä 38 500 kappaletta. Äänestyksen järjesti ELO-säätiö, MTK ry sekä MMM 1.10.-6.12.2016.

Pataruisleipä

7 dl ruisjauhoja
1 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
3,5 dl vettä


Sekoita taikinakulhoon jauhot, hiiva ja suola. Lisää lämpöinen, noin 40 asteinen vesi ja sekoita nopeasti mutta älä vaivaa taikinaa. Peitä kulho tiiviillä kannella tai kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 12–24 tunniksi. Mitä pidempi kohotusaika on, sitä happamampaa ja maukkaampaa leivästä tulee.

Levitä ruisjauhoja leivinpöydälle. Muotoile taikinasta pyöreä leipä, mutta vältä vaivaamasta taikinaa. Peitä leipä liinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.

Kuumenna kannellinen uunipata uunissa noin 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut puolisen tuntia, ota pata uunista ja nosta taikina tulikuumaan pataan. Pane kansi päälle ja nosta uuniin 30 minuutiksi. Ota sen jälkeen padan kansi pois ja laske lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä 40-50 minuuttia.

Ota pata uunista ja kumoa leipä. Kypsän leivän tulisi kumista kun sitä napauttaa pohjaan.

Anna jäähtyä liinaan käärittynä, jotta kuori hieman pehmenee. Siivuta ja sipaise päälle voita.



-arska-

Munatesti II

Kaupan hyllyille putkahti tuote jota ei kaltaiseni kaavoihin kangistunut jääräkuluttaja osannut kaivatakaan. Munax Sinkku: valmiiksi keitetty, kuorittu ja yksittäispakattu vapaan kanan kananmuna. Kuluttajalle edut ovat ilmeiset, kätevä napata välipalaksi, lounasevään lisukkeeksi, retkimuonaksi. Ruokakuntia on monenlaisia ja kaiken järjen mukaan yksittäispakkaukselle on tarvetta, puolikaskin tiu on hulluutta jos tarvitsee vain yhden munan. Jos teini korvaa tällä Mars-patukkavälipalansa (kuten yrityksen markkinointivideossa annetaan ymmärtää) niin puhutaan jo kansanterveydellisesti merkittävästä lanseerauksesta.

Muovikääreeseen ja suojakaasuun yksittäispakattu kananmuna voi tuntua ekologisesti jopa kyseenalaiselta, onhan kananmunan alkuperäinen pakkaus yksi luomakunnan onnistuneimpia ja nerokkaimpia pakkauksia ikinä. Ekologisen jalanjäljen laskeskelu on silti monimutkaista ja tulokset ajoittain niin yllättäviä ettemme uskalla ampua tuotetta alas vain pakkauksensa perusteella. Ei kanoille jatkossakaan liene tarkoitus syöttää elmukelmua pakkausmateriaaliksi... toivottavasti.

Mutta ei hutkita ennenkuin tutkitaan minkälaisen makuelämyksen sinkkumuna meille tarjoaa. Ainoan oikean vastauksen asiaan antaa tietysti täysin riippumattoman Hellaankoskin-asiantuntijatyöryhmän puolueeton vertailutesti: Muna vai Munax? Hitti vai huti?







Kuvassa vasemmalla normimuna ja oikealla Munax.


Raati arvioi munien seuraavat ominaisuudet:

Käytettävyys:
Kuten ennakolta saattoi arvella, esikäsitellyn ja kuoritun Munaxin helppokäyttöisyys on sen valttikortti. Normimuna tarvitsee noin 10 minuuttia kestävän esivalmistelun keittiöolosuhteissa. Repäisykannella varustettu Munax -pakkaus aukeaa sen sijaan kädenkäänteessä joten piste-ero Munaxin eduksi on selkeä. Tuomaristo silti kiittelee normimunan keittämisen elämyksellisyyttä. Se kiehuvan veden porina sekä kolina joka syntyy munien kolistessa kattilassa. Ja aina jännittävä nopea jäähdytysvaihe kylmässä vedessä... miten se onnistuu tällä kertaa? Jos se ei onnistu niin kuori on tiukassa...   


Seuraavat arviot tehtiin maistelemalla munia sekä "naturel" että klassisella munavoileipä -tarjoiluehdotuksella jossa ruisleivällä on myös voita, salaattia, majoneesia sekä ruohosipulia. Munaxin pakkaustiedot eivät kerro siinä käytettyä kypsennysaikaa mutta perinteinen kananmuna esivalmisteltiin keittämällä 8 minuuttia, jäähdytettiin jääkaappilämpötilaan sekä kuorittiin.


Ulkonäkö:
Pakkausten avaamisen jälkeen molempien munien pinta on sileä ja kostea. Siivutetun Munaxin ulkonäkö paljasti heti että se on merkittävästi ylikypsennetty, keittoaika arvioilta 12 minuuttia. Se antaa jo lähtökohtaisesti normimunalla tietyn etumatkan. Kotioloissa sekundaattorin valvonnassa keitetty muna on väriltään kauniin keltainen, hieman oranssin sävyinen. Munaxin ulkonäkö on kalpea ja valju.  

Suutuntuma:
Munaxin keltuainen on kuivahko ja valkuaisen suutuntuma on lievästi kumimainen muistuttaen edellisellä kerralla testatun ankanmunan koostumusta. Onko tämä seurausta ylipitkästä kypsennysvaiheesta tai jostain muusta teollisen prosessin vaikutuksesta, sitä emme tiedä mutta kosteahko ja mukavasti lohkeava normimuna voittaa selvästi.

Maku:
Munaxin pakkaamisessa käytetyt suojakaasut, typpi ja hiilidioksidi ovat käytännössä hajuttomia, mauttomia ja värittömiä. Makutesti kertoo toista: valistunut tuomaristo erotti Munaxissa sen saman hiuksenhienon taustamaun joka on havaittavissa lähes kaikissa suojakaasuun pakatuissa elintarvikkeissa. Sivumakua on vaikea luonnehtia, maku ei ole epämiellyttävä mutta siinä on jotain keinotekoista joka latistaa luonnollisia makuja. Retkiolosuhteissa, päivän patikoinnin jälkeen iltanuotion loimussa nautitusta Munaxista sitä tuskin edes huomaisi mutta vertailutesti osoittaa sen selvästi. Oikein keitetyn ja tuoreen normimunan maku on vivahteikas ja täyteläinen. 

Munaxin hyvästä käyttäjäkokemuksesta huolimatta aistinvaraisiin arvioihin perustuvat arvosanat nostivat normimunan selvään voittoon. 





-arska-

Paahdettu paprikakeitto ja vuohenjuustovaahto

Aina kun paprikat ovat kaupassa kunnon tarjouksessa, ostan niitä ison kassillisen ja pidän itseni kanssa paprikanpaahtamistalkoot. Pakastan paprikat sopivan kokoisiin annospusseihin ja käytän tarpeen mukaan pitkin talvea. Erityisen hyvää on vuohenjuustolla maustettu paahdettu paprikasosekeitto, nyt keitto maustettiin vuohenjuusto-jogurttivaahdolla.

Paahdettu paprikakeitto

5oo g    paahdettuja paprikoita
2           sipulia
2           valkosipulinkynttä
tölkki    tomaattimurskaa
8 dl       kasvislientä

1 tl       timjamia
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
mustapippuria

Halkaise paprikat ja poista niistä siemenkodat. Asettele uunipellille ja valele oliiviöljyllä. Kuumenna uuni täysille (tai niin kuumaksi kuin leivinpaperi kestää), käytä ylävastuksia ja paahda paprikoita noin 20 minuuttia tai kunnes kuori mustuu. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti.

Paloittele sipulit kattilaan ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Lisää kattilaan kasvisliemi, tomaattimurska ja kuoritut paprikat ja anna kiehua hiljalleen. Lisää timjami ja maun mukaan sokeria, suolaa ja pippuria. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja tarjoile vuohenjuustovaahdon kanssa.

Vuohenjuustovaahto

1 dl    vuohenjuustoa

1 dl    jogurttirahkaa

1 rkl   oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Vatkaa kerma ja vuohenjuusto kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.


-memmu-

Porkkana-inkiväärikastike salaatille

Porkkanan puremiseen saa vaihtelua kun surauttaa ne tehosekoittimessa aivan pähkinöiksi, ja maustaa maapähkinäöljyllä ja inkiväärillä. Toimii salaatinkastikkeena.

Porkkana-inkiväärikastike salaatille

2,5 dl    porkkanaraastetta
1,5 dl    maapähkinäöljyä (tämä tuo maun, ruoka- tai oliiviöljy ei toimi samalla tavalla)
3 rkl      valkoviinietikkaa
2 rkl      vaahterasiirappia

1½ tl     tuoretta inkivääriä
1 tl        tamarinditahnaa
1/4 tl     suolaa
1/4 tl     valkopippuria

Raasta porkkana ja inkivääri. Siirrä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja kirnua noin viitisen minuuttia. Öljyä lisäämällä tulos on sileämpi ja juoksevampi. Tarjoa vihreän salaatin kanssa.


-arska-

Suppilovahverokeitto

Meidän sienikeittoresepteissä sienilajit vaihtuvat satokauden mukaan mutta keiton perustana toimii vuodesta toiseen pyhä kolminaisuus; kerma, sherry ja pekoni. Sen päälle on hyvä rakentaa ja joskus jotain uuttakin kokeilla. Tällä kertaa se "kokeilu" oli yksi keittoon lisätty omena. Ja kyllä, makea omena toimii sienikeitossa hienosti. 

Sherryä ei pidä unohtaa. Se on tärkeää myös jos on uskominen penisilliinin keksijää Sir Alexander Flemingiä joka ilmeisesti piti sherryä omaa aikaansaannostaan merkittävämpänä keksintönä.

"Jos penisilliini voi parantaa sairaat, voi espanjalainen sherry herättää kuolleet eloon."
Sir Alexander Fleming

Suppilovahverokeitto

½ litraa   tuoreita suppilovahveroja
140 g       pekonia
2             salottisipulia
1             omena
7 dl         lihalientä tai kasvislientä
2 dl         kuohukermaa
1 rkl       vehnäjauhoja
3 rkl       sherryä
voita tai oliiviöljyä
kirveliä
persiljaa
suolaa
mustapippuria


Pilko pekoni pieniksi paloiksi ja laita kattilaan ruskistumaan. Pilko sipulit ja lisää pekonien joukkoon.

Ruskistele hetki ja lisää sienet ja anna nesteen haihtua niistä. Lisää tarvittaessa vähän voita tai öljyä. Lisää pieniksi paloiksi pilkottu omena ja sherry ja sen jälkeen liha-tai kasvisliemi. Kiehauta.

Sekoita ruokalusikallinen vehnäjauhoja kylmään kuohukermaan ja sekoita huolellisesti. Lisää jauhokermaseos kattilaan ja hauduttele miedolla lämmössä kymmenisen minuuttia. Lisää yrtit ja mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

-arska-

Viikunahillo

Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n keittiömestarin  (oletettavasti pääkokki Moutier) resepteistä ja ohjeista koottiin vuonna 1767 ranskalaisen keittiötaiteen merkkipaalu ja peruskivi, alkujaan 800-sivuinen tietokirja nimeltään Keittotaidon kannettava käsikirja (alkuteos Dictionnaire portatif de cuisine, d'office, et de distillation). Myös lääketiedettä ja kemiaa opiskellut, hyvin heikkovatsaiseksi tiedetyn Ludvig XV:n keittiömestari luonnehti kirjassaan viikunasta sekä hilloista yleisesti ottaen näin:

"Viikuna on hyvin terveellinen hedelmä, joka vaikuttaa vatsaa varsin edullisesti. Se on ravintoarvoltaan rikas ja hyvin sulava. Harvat ovat ne ihmiset, joille viikuna ei sovi."

"Hillot ovat hyvin terveellisiä ja niitä voidaan antaa hyvinkin herkille ihmisille, jopa sairaille. Heti kun heille on annettu lupa syödä leipää, voidaan myös hilloa antaa vaaratta. Ja uskallanpa sanoa, että se on tavanomaisesti nautittuna sairaalle hyväksi. En mainitse tässä mitään hedelmää, joka olisi parempi kuin toinen, sillä kaikki neuvojeni mukaan valmistetut hillot ovat hyviä ja niillä on suurin piirtein samoja vaikutuksia. Nämä johtuvat pääasiallisesti käytetystä sokerimäärästä. Nyt puhun vain hilloista jotka on tehty kypsistä hedelmistä."


No, mitä tähän voi lisätä. Ota ja nauti - ei vaivaa pipi ei tauti.

Viikunahillo

250 g   viikunoita ja karviaisia
125 g   hillosokeria
0,5 dl   appelsiinimehua
2 tl      sitruunamehua
1 tl      balsamicoa
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa


Pese viikunat ja karviaiset ja pilko pieniksi paloiksi. Laita ne kattilaan yhdessä nesteiden ja mausteiden kanssa. Kiehauta. Tässä vaiheessa voit soseuttaa seoksen sauvasekoittimella. Lisää hillosokeria vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Keittele ja hämmentele noin 10 minuuttia.

Säilö pikaumpioimalla:

Täytä puhtaat lasipurkit kuumalla hillolla piripintaan ja sulje välittömästi twist-off -kannella.

Kun hillo jäähtyy, sen tilavuus pienenee ja tölkkiin muodostuva alipaine sulkee kannen ilmatiiviisti ja sanoo poks.


-arska-

Kasviskaalikääryleet

Kaalin satokausi on parhaimmillaan ja vaikka kaalikääryleet ovatkin melkoisen työläitä valmistaa niin tulee niitä kerran vuodessa tehdä. Sienien satokausi on myös meneillään ja meitä lykästi kun metsäreissulla löytyi pari ämpärillistä herkkutatteja. Siispä kääryleiden täytteeksi kietaistiin tatteja ja lisukkeeksi perinteiseen tapaan puolukkahilloa. Kaaleiksi valikoitui pehmeälehtinen käärylekaali ja kokeilin myös punakaalin soveltuvuutta kääryleisiin. Ei toistu, punakaalin lehtiä on vaikea saada irrotettua kaalinpäästä ehjinä. Ovat kovin paksuja ja hankalia käsitellä. Hienon värisiä niistä kyllä tuli oltuaan uunissa pari tuntia mutta valkeat lajitoverinsa menevät tästä erästä jatkoon.

Tein näistä kääryleistä vegaanisia enkä tällä kertaa siis lorotellut kermaa täytteen sekaan. Se taisi olla virhe koska herkkutatit ovat melko voimakkaan makuisia ja suorastaan vaativat rasvaista maitotuotetta kylkeensä. Toki joku kasvispohjainen versio (esim. kaurakerma) käy varmasti yhtä hyvin. Tällaisenaan näissä oli aika "metsäinen" maku eikä ehkä nyt ihan täydellisesti hivellyt makuhermojamme. No mutta, kokeiltu on.

Kasviskaalikääryleet

1 iso      kaalinpää (valko-, puna-, kääryle-, savojinkaali...)

Täyte

3     dl   vettä
1½  dl   puuroriisiä
1½  dl   kuivattuja tatteja (tai muita sieniä)
½    dl   kuorittuja auringonkukansiemeniä rouhittuna
(keitettyä kaalin sisustaa silputtuna)
½    dl    siirappia
nippu    ruohosipulia  
suolaa
musta- ja valkopippuria
meiramia
öljyä

Valeluun

½    dl siirappia

Irrota varovasti kaalista uloimpia lehtiä niin paljon kuin irti saat. Keitä lehtiä isossa kattilassa väljässä vedessä n. 10 minuuttia tai kunnes ovat pehmeitä (punakaali vie tuplasti enemmän aikaa valkeisiin kaaleihin verrattuna). Kaada vesi pois ja ohenna kaalien paksua lehtiruotia terävällä veitsellä, näin kääryleiden kääriminen helpottuu.
Keitä puuroriisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Liota kuivatut sienet pehmeiksi, puristele niistä sitten vesi pois ja paista sienet öljyssä pannulla. Lisää keitetty riisi, lehtiruotien ohentamisesta jääneet kaalinpalat silputtuina, auringonkukansiemenet, siirappi ja mausteita maun mukaan. Sekoita. Laita kullekin kaalinlehdelle iso lusikallinen täytettä ja kääri lehdet rullalle. Lado kääryleet uunipannulle ja valuta niiden pintaan siirappia. Paista 200 asteessa n. kaksi tuntia ja toista siirappisively pari kertaa paiston aikana. Puolukkahillo käy näidenkin kanssa kyytipojaksi.


-memmu-

Kesäkurpitsakeitto

Viljelypalstamme tuotti tänäkin vuonna melkoisen kesäkurpitsasadon. Nyt saatiin myös keltaista laatua. Vihreää napakampi koostumus mutta sopii mainiosti keittoainekseksi. Sitä edesauttaa myös kesäkurpitsan "itkettäminen" eli esikäsittely joka poistaa kurpitsasta ylimääräistä nestettä ja vähentää mahdollista lievää kitkeryyttä. Halpaa ja hyvää.

Kesäkurpitsakeitto

2      keskikokoista keltaista kesäkurpitsaa
1      jauhoinen peruna
8      dl  kasvislientä
1/3   pkt Koskenlaskija- juustoa
(1/2 dl  kermaa)
2      valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria myllystä

+ 1/2 dl suolaa "itkettämiseen"

Viipaloi kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet kulhoon, ripottele reilusti suolaa päälle ja sekoita. Noin tunnin kuluttua kurpitsoista on irronnut reilusti nestettä, kaada neste pois ja täytä kulho vedellä. Liota viipaleita puolen tunnin ajan vettä pari- kolme kertaa vaihtaen, näin saadaan liiat suolat viipaleista poistettua. Kaada vesi pois ja puristele vielä viipaleita niin että ne ovat mahdollisimman kuivia.

Mittaa kattilaan kasvisliemi, kurpitsat, kuutioitu peruna ja valkosipuli. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä (ylikypsiä). Soseuta sauvasekoittimella ja mikäli tarvetta, lisää kasvislientä. Kuutioi Koskenlaskija joukkoon ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes juusto sulaa. Lisää mausteet. Tarjoile. Somisteeksi keiton pinnalle voi lorauttaa vaikkapa oliivi- tai yrttiöljyä.


-memmu-

Tatti Julienne

Sanovat että maailmassa on kolme suurta keittiötä: ranskalainen, kiinalainen ja venäläinen. Allekirjoitan tämän. Miksikö venäläinen keittiö? No pelkästään jo siksi että keksivät kokeilla mitä syntyy kun haudutellaan tatteja smetanassa. Pajatsohan siinä tyhjeni, kerta heitolla maailman kartalle, osu ja upposi. Tatteja ja smetanaa, joukkoon hieman kermaa ja juustoa. Nerokasta ja yksinkertaista kuten parhaat asiat ovat.

Tatti Julienne ei ole painonvartijoiden arkiruokaa. Se on kolesterolit seisauttavan hyvää mutta vaisto sanoo että tätä ei vedetä vastan täydeltä. Perinteisesti Tatti Julienne tarjotaankin alkupalana noin desilitran vetoisissa varrellisissa metallivuoissa, pienet kahvikupitkin toimivat yhtälailla.

Suosittelemme kokeilemaan. Monesta sienten vihaajasta on tullut käännynnäinen kun on kerran tätä maistanut.

Tatti Julienne  (noin neljä annosta)

½ litraa    paloiteltuja tuoreita herkkutatteja
1              sipuli tai nippu ruohosipulia
120 g        smetanaa

1 dl          ruokakermaa

100 g       juustoraastetta (kermajuusto tai emmental yms.)

voita

suolaa

mustapippuria


Paloittele tuoreet herkkutatit ja sipuli. Paista sieniä pannulla, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Lisää reilu nokare voita ja sipulit ja kuullota kevyesti. Lisää smetana sekä kerma ja kuumenna samalla sekoittaen. Lisää noin puolet juustoraasteesta ja sulata joukkoon. Hauduta noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Annostele tattimuhennos noin 1 desilitran kokoisiin uunin kestäviin vuokiin ja ripottele loput juustoraasteet annosten päälle. Kuorruta grillivastuksilla 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia kunnes juusto vähän ruskistuu.

Tarjoile alkupalaksi esim. vaalean leivän kanssa.  

-arska-

Paahdettu parsakaali

Keittämisen sijaan parsakaalista saa hieman erilaisen lisukkeen paahtamalla se uunissa ja maustamalla chilikastikkeella. Helppoa hyvää ja sopii lisukkeeksi palttiarallaa kaikelle.

Paahdettu parsakaali

1      parsakaali
1      punasipuli
2 rl   oliiviöljyä
2 tl   sriracha-kastiketta
suolaa

mustapippuria

Siivuta punasipuli renkaiksi ja paloittele parsakaali. Levitä kasvikset uunipellille ja lorauta päälle oliiviöljy ja mausteet. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.  

-arska-

Hummerikeitto

Hyvät naiseeet jaa herraaat! Tänä iltana 75 kiloisten sarjan ottelussa kohtaavat: sinisessä nurkkassa Arska "Pekoni" Pöllänen 74,6 kiloa, punaisessa nurkassa Hummeri 0,4 kiloa!

Box!

Kieltämättä odotin pelonsekaisin tuntein tätä vääjäämätöntä kohtaamista. Tähän mennessä kontaktilajin ovat hoitaneet ammattilaiset ja minulle on riitänyt lautasliinan asettelu ja lusikan sofistikoitunut käyttö.

Lihojen erottelu noista panssareista? Katselin kunnioituksen vallassa muun muassa tätä opetusvideota ja tein parhaani. Rohkeasti vain - ei niin vaikeaa kuin voisi luulla.

Tämä keitto on tehty S-ryhmän osuuskaupan ohjeen mukaan (alla oleva ohje käytännössä suora lainaus). Maku on kerta kaikkiaan hieno - tässä keitossa maistuu meri.

You talking to me?

Muotoilun klassikot: vasen- ja oikeakätiset Fiskarsit.

Kuoret lähdössä uuniin paahtumaan.

Tässä lihat jotka saatiin talteen... noin 200 grammaa.

Kasvisten ja kuorien kuullottelua ennen nesteiden lisäämistä.

Keitto siivilöidään ennen suurustamista.

Maku on vaivan arvoinen. 

Hummerikeitto (kahdelle)


1            keitetty, pakastettu hummeri (noin 400 g)
8 dl        kalalientä
3 rkl       kasviöljyä
1            sipuli
1            porkkana
pala       juuriselleriä
2 rkl      vehnäjauhoja

2 rkl      tomaattipyreetä
2 dl       kuivaa valkoviiniä
½ dl      konjakkia
1 dl       kuohukermaa
1           laakerinlehti
1 oksa   tuoretta timjamia
1 nippu persiljaa
suolaa, valkopippuria, cayennepippuria

Käsittele sulatettu hummeri ottamalla talteen kaikki liha, myös saksista. Kuivata kuorenpalat uunissa. Kuumenna isossa kattilassa kalaliemi. Paloittele sipuli, porkkana ja juuriselleri. Kuumenna öljy pannussa ja lisää vihannekset ja hummerinkuoret. Paahda kunnes kuorien väri vaalenee. Kaada kuoret ja vihannekset kalaliemen joukkoon. Lisää mausteet, tomaattipyree, valkoviini ja konjakki. Keitä kannella peitettynä 20 min. Suurusta kermaan sekoitetuilla jauhoilla, keitä aivan hiljaa 3 minuuttia. Tarkista mausteet, siivilöi keitto ja lisää haluamasi määrä hummerin lihaa.

-arska-

Grillikylki hoisin-glaseerauksella

Kesä ja mahdollisuus avotulen käyttöön voi houkutella heittäytymään ruokavalion suhteen vallan barbaariksi. Nyt kävi näin. Kun emme kokeneita grillaajia ole, on tämä peräti ensimmäinen kerta kun tätä kehuttua grillilihaa valmistamme. Resepti on muokattu yhdistelmä useammasta lähteestä, olennainen komponentti eli hoisin-glaseerauskastike on lainattu lähes suoraan osoitteesta Kaikki äitini reseptit. Esikypsennyksen suhteen päädyimme keittämään lihoja kasvisten ja mausteiden kanssa parisen tuntia.

Eipä meillä ole kattavaa vertailupohjaa mutta tähän voisi jäädä koukkuun. Verraten muikea pöhinä tässä makoisan karamellisoituneessa glaseerauskastikkeessa. Voi olla että grillikylkeä on grillattava jatkossakin - ainakin kerran kesässä.

Grillikylki (2 kiloa)

2 kg    possun kylkeä
3 l       vettä
2         porkkanaa
2         sipulia
4         valkosipulin kynttä
6-8      laakerinlehteä
1 rkl    suolaa
mustapippureita


Hoisin-glaseerauskastike

1 1/2 dl    hoisin-kastiketta
1/2 dl       soijaa
1 dl          fariinisokeria
1/2 dl       punaviinietikkaa

2              valkosipulin kynttä
1 tl           sambal oelek -kastiketta

1 rkl         mustapippuria


Kiehauta isossa kattilassa vesi ja lisää pilkotut vihannekset ja mausteet. Keitä lihaa miedolla lämmöllä 1½-2 tuntia. Poista silloin tällöin reikäkauhalla pinnalle kertyvää vaahtoa. Jäähdytä liha liemessään. 

Tee hoisin-glaseerauskastike lihan jäähtyessä. Sekoita kastikkeen ainekset kattilassa ja kuumenna kiehumispisteeseen. Pudota lämpöä ja keittele hiljalleen kokoon kunnes kastiketta on jäljellä noin kolmannes. Anna jäähtyä. 

Kuivaa grillikyljet ja nosta lihat laakeaan astiaan. Sivele grillikyljet kauttaaltaan glaseerauskastikkeella. Jos maltat, lihan voi antaa tässä vaiheessa marinoitua tunnin tai pari. Grillaa lihat melko miedolla tulella kunnes glaseerauskastike karamellisoituu. Grillaa varoen, kastike palaa herkästi. 10-15 minuuttia riittää, lihahan on jo kypsää. Kastiketta voi sivellä pintaan grillauksen aikana lihoja käännellessä ja vielä kertaalleen kun olet ottanut lihat vetäytymään. Anna lihojen vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen kuin paloittelet ne tarjoiltavaksi.

-arska-

Gluteenittomat nokkosletut sienitäytteellä

Villivihanneskausi on jo täydessä vauhdissa ja tällä kertaa luontoretkeltä matkaan tarttui nokkosta ja lempivillivihannestani, valkosipulilta maistuvaa litulaukkaa. Nokkoset päätyivät suolaisen lettutaikinan ainesosaksi ja litulaukat viimesyksyisten, kuivattujen sienten kera lettujen täytteeksi. Olen jo jonkin aikaa yrittänyt vältellä viljoja ruoanlaitossa, joten näiden lättyjen taikina syntyi kikherne- eli gramjauhoista. Ihan loistava tuote! Vesi ja jauhot sekaisin ja taikina pysyy paistettaessa kasassa, mitään sidosaineita (kananmunaa) ei tarvita.

Nokkosia.

Litulaukkoja (hieman ylikukkineita).

Gluteenittomat nokkosletut (4 kpl)

2 dl      kikhernejauhoja
3,5 dl   vettä
1 l        nokkosia
suolaa
mustapippuria myllystä
öljyä tai voita paistamiseen

Sienitäyte

1,5 dl     kuivattuja metsäsieniä
0,5 dl     kevätsipulin varsia tai ruohosipulia
150g      tuorejuustoa (maustamatonta)
kourallinen litulaukan lehtiä silputtuna
persiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria myllystä
(valkosipulijauhetta)
öljyä tai voita paistamiseen


Ryöppää tuoreet nokkoset pikaisesti kiehuvassa vedessä. Jäähdytä ne sitten kylmässä vedessä, puristele liika vesi pois ja silppua lehdet pieniksi. Vatkaa vesi ja kikhernejauhot huolellisesti sekaisin (lisää tarvittaessa veden määrää), lisää nokkossilppu ja mausteet. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä puolisen tuntia.

Liota kuivattuja sieniä vedessä n. 10 minuuttia ja kaada sitten liika vesi pois. Paista sieniä rasvassa pari minuuttia, lisää sitten kevätsipulin varret, tuorejuusto, suola ja pippuri ja pyöräytä kaikki sekaisin. Ota pannu pois liedeltä ja lisää lopuksi silputut litulaukat ja persiljat.

Paista taikinasta kuumalla pannulla rasvassa ohuita lettuja. Letut ovat paistamisen jälkeen hieman rapeita, joten jos haluat kääriä ne esim. rullalle, peitä ne muutamaksi minuutiksi pyyhkeellä niin ne pehmenevät. Täytä letut sienitäytteellä ja tarjoile.

-memmu-

Pilvimuna

Sosiaalinen media on ruokareseptienkin suhteen niin nopealiikkeinen että hitaampaa hirvittää. Juuri kun tajuat että porkkala on menneen talven lumia, huomaat että hypen kohteena olikin ollut jo porkkanapekoni.

Toukokuussa 2017 ainoa oikea tapa tarjoilla kananmuna aamiaisella on vatkata siitä pilvimuna. Hellaan Koskin -työryhmä koki velvollisuudekseen testata tämä kieltämättä hauska esillepano ennen kuin sekin on vanhanaikainen.

Pilvimuna (neljä annosta)

4         kananmunaa
1 rkl   parmesanjuustoraastetta
0,5 tl  suolaa
mustapippuria


Erottele keltuaiset valkuaisista. Pidä huolta että keltuaiset säilyvät ehjinä. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita joukkoon varovasti juustoraaste, suola ja pippuri. Asettele valkuaisvaahto neljään pilvimäiseen kekoon leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paina lusikalla pieni kolo pilvien keskelle keltuaista varten. Laita valkuaiset 200 asteiseen uuniin noin 7 minuutiksi.

Nosta valkuaiset uunista ja lisää keltuaiset varovasti pilvien keskelle. Jatka kypsentämistä uunissa vielä noin 3 minuuttia. Keltuaiset jää silloin mukavan löysiksi.

Valkuaisten joukkoon voi sekoitella mausteeksi kaikenlaista, nyt lisäsimme maltillisesti pilvien pinnalle vain pekonia ja vuohenputkea.



-arska-

Punainen lohikeitto

Kalakeitot on hyviä. Oma kestosuosikkini on tämä punainen lohikeitto joka saa värinsä kerman sijaan tomaattimurskasta ja voimakkaan makunsa valkoviinistä sekä punaisesta thai currytahnasta. Muutenhan tämä on kuin se perinteinen lohikeitto.

Kalaliemi on tällä kertaa keitetty itse kuhan perkuutähteistä.

Aiemmin keitetyn kalaliemin ainekset: kuhan perkuutähteitä, sipulia, laakerilehtiä, kuivattua persiljaa, suolaa, mustappippureita.

Punainen lohikeitto

600 g lohta
400 g perunaa
400 g keittojuureksia
400 g tomaattimurskaa

1 l kalalientä
2dl valkoviiniä

3 tl punaista thai currytahnaa
3 valkosipulin kynttä
1 rl oliiviöljyä
2 rl kuivattua tilliä
suolaa
mustapippuri
persiljaa

pinnalle ranskankermaa


Vaatiko tämä edes ohjetta? Kalaa ja yrttejä lukuun ottamatta kaikki ainekset kattilaan porisemaan kunnes kypsää. Sen jälkeen lämpö pois (tai hyvin miedolle) ja yrtit ja kuutioitu lohi kattilaan kypsymään noin viideksi minuutiksi. Soppaa lautaselle ja pinnalle lusikallinen ranskankermaa. Ja radio merisään taajuudelle...


... Pohjois-itämeren länsiosa, Ahvenanmeri, Selkämeri ja Merenkurkku, etelän ja kaakon välistä tuulta 12 metriä sekunnissa. Keski-Norjassa oleva matalapaine liikkuu Perämeren pohjoisosan kautta itään. Odotettavissa huomisiltaan asti: Suomenlahti, suunnaltaan vaihtelevaa tuulta, yhdestä viiteen metriä sekunnissa. Yöllä vähitellen voimistuvaa etelän ja lounaan välistä tuulta, päivällä lännen ja lounaan välistä tuulta viidestä yhdeksään metriä sekunnissa. Paikoin sumua, aamusta alkaen parempi näkyvyys. Pohjois-itämeren itäosa ja saaristomeri: etelän ja kaakon välistä tuulta, kuudesta kymmeneen metriä sekunnissa. Aamusta alkaen etelän ja lounaan välistä tuulta neljästä kahdeksaan mertiä sekunnissa. Paikoin sumua, yöstä alkaen parempi näkyvyys. Pohjois-itämeren länsiosa, Ahvenanmeri, Selkämeri ja Merenkurkku etelän ja kaakon välistä tuulta kahdeksasta kahteentoista mertiä sekunnissa, aamulla heikkenevää etelän ja lounaan välistä tuulta, aamusta alkaen neljästä kahdeksaan metriä sekunnissa. Paikoin sumua, Merenkurkussa myös vesisadetta. Perämeri: voimistuvaa etelän ja kaakon välistä tuulta, aluksi kahdesta kuuteen metriä sekunnissa, yöllä kuudesta kymmeneen metriä sekunnissa. Aamulla tuuli kääntyy etelän ja lounaan välille. Keskipäivällä heikkenevää lännen ja luoteen välistä tuulta, iltäpäivällä kolmesta kuuteen metriä sekunnissa. Paikoin vesisadetta ja sumua. Saimaa: etelän puoleista tuulta yhdestä neljään metriä sekunnissa. Aamulla voimistuvaa lounaistuulta, aamupäivästä alkaen neljästä kahdeksaan mertiä sekunnissa. Yöllä paikoin sumua, pohjoisosassa myös vesisadetta. Sää rannikkoasemilla tänään kello 21: Haapasaari: lämpötila yhdeksän astetta, tuuli etelästä neljä metriä sekunnissa. Pilvistä, näkyvyys 22 kilometriä. Kotka Rankki: kymmenen, eteläkaakko kolme, pilvistä, 27. Orrengrund: kahdeksan, eteläkaakko viisi. Emäsalo: kahdeksan, eteläkaakko viisi. Kalbådagrund: yksitoista, kaakko kuusi. Eestiluoto: lounas kaksi. Harmaja: kahdeksan, etelä kolme, utua, kaksi. Mäkiluoto: kahdeksan, eteläkaakko kolme. Båkaskär: kahdeksan, etelä kolme, pilvistä 43. Jussarö: kahdeksan, kaakko kolme, pilvistä 50. Hanko Tulliniemi: yhdeksän, itä neljä. Russarö: kahdeksan, itäkaakko kuusi. Vänö: kymmenen, kaakko seitsemän. Utö: seitsemän, eteläkaakko kahdeksan, sumua, nolla. Bogskär: kahdeksan, eteläkaakko kymmenen...


-arska-