lauantai 31. joulukuuta 2016

Äidin sienisalaatti

Syksyllä säilöttyihin ja tarkasti varjeltuihin suolasienipurkkeihin on lupa kajota suurina juhlapyhinä. Niistä tehty sienisalaatti kuuluu varsinkin joulun, uudenvuoden, vapun ja juhannuksen kattauksiin. Jos sienisyksy on ollut satoisa, Arska voi myöntää poikkeuslupia salaatin tekoon muinakin ajankohtina - toki harkiten.

Tämä resepti on juuri se ainoa ja oikea aito resepti niistä noin tuhannesta muusta aidosta sienisalaattireseptistä joita kukin suku suurena salaisuutenaan varjelee sukupolvilta toiselle.

Nyt julkaisemme sen alkavan Suomi 100 vuotta -juhlavuoden kunniaksi interwebissä.


Äidin sienisalaatti  (á la Terttu Savolainen)

5 dl     suolasieniä pilkottuna
1         pieni sipuli hienonnettuna
1 dl     majoneesia
1 dl     kermaviiliä
1 dl     kermavaahtoa
½ dl    silputtua tilliä
valkopippuria
mustapippuria
suolaa (jos liotit sienet liiankin huolellisesti)


Liota suolasienistä liika suola pois runsaassa vedessä. Vaihda välillä uusi vesi kunnes suolan maku on sopiva. Puristele sienistä ylimääräinen vesi pois ja pilko sopivan kokoisiksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset ja anna maustua jääkaapissa.

Ohjeen ainesmäärät ovat suuntaa-antavia: makua ja koostumusta kannattaa maistella vielä ennen tarjoilua ja tarvittaessa lisätä majoneesia, kermaviiliä tai kermavaahtoa.

Toimii takuuvarmasti paahdetun ruisleivän päällä.


-memmu-



keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Mätileivät

Tiedättehän Homer Simpsonin kuuluisan lausahduksen joka alkaa: Mmm...
Jos tiedätte, ymmärrätte mitä tarkoitan kun sanon...  mmm.. mätiä!

Mätileivät  ( 12 napostelupalaa )

6                palaa saaristolaisleipää tai ruisvuokaleipää
½               punasipuli
1  prk         smetanaa (120g)
100-150 g   mätiä (tällä kertaa siianmätiä)

tuoretta tilliä
mustapippuria
suolaa


Jos käytät pakastettua mätiä, sulata se yön yli jääkaapissa. Jos mäti on kovin vetistä, sitä voi valuttaa muutaman tunnin tiheässä lävikössä (jääkaapissa). Mätiä voi tarvittaessa maustaa ripauksella suolaa. Vatkaa hetken aikaa smetanaa kuten kermavaahtoa, vaahdottaminen estää sitä valumasta lautaselle. Kuori ja hienonna punasipuli. 

Puolita leivän palat ja annostele niiden päälle lusikallinen smetanaa ja sen päälle mätiä. Ripottele pinnalle punasipulia ja tuoretta tilliä. Lopuksi myllystä hieman mustapippuria.

P.S. Ei ole myöskään synti sekoittaa smetanan joukkoon keitetty, hienonnettu kananmuna.
Eikä lisätä mädin joukkoon hieman kermaa. Ja niin edelleen.


-arska-



maanantai 28. marraskuuta 2016

Fruitie

Nämä marraskuiset aamut ovat toisinaan (no, aina) melkoista painajaista ja varsinkin tänä vuonna kun aurinko ei juuri ole naamaansa näyttänyt. Jos sattuu vähän kiireettömämpi aamu niin yritän loihtia pakastimen antimista edes hieman piristystä smoothieiden, fruitieiden ynnä muiden soseutettujen systeemien muodossa. Onneksi kesällä tuli säilöttyä ahkerasti monenmoisia marjoja ja yrttejä, silloin tuntui vähän työläältä mutta nyt olen uurastukseen aika tyytyväinen.


Fruitie

mansikoita
mustikoita
banaania
vettä
nokkosen siemeniä

Ainekset tehosekoittimeen ja soseeksi. Ropsaus nokkosen siemeniä on kuriositeetti jolla tästäkin marjamehusta saatiin "superruokaa".


-memmu-



torstai 17. marraskuuta 2016

Sipulikeitto

Yksi ensimmäisistä ja kivuliaimmista lapsuudenmuistoistani liittyy sipulikeittoon. Ikää en muista mutta joka tapauksessa hieno-, sekä kaikki muukin motoriikkani oli vielä kehityksen aamunkoitossa. Sen ansiosta kumosin syliini höyryävän kuumaa, rasvaista sipulikeittoa niin paljon että tuli tosi kova poppa eikä kovakaan puhaltelu tuntunut millään auttavan. Mutta siitä selvittiin ilman ihonsiirtoja eikä orastava lämmin suhteeni sipulikeittoon kärsinyt lainkaan. Päinvastoin - nyt meidät oli esitelty, nimi muistissa ja luonne tiedossa.

Tämä Ranskalainen keittiön helmi on ruokalistalla aina ensimmäisten pakkasten tullen. Klassinen keitto maustetaan valkoviinillä mutta teen useimmiten muunnelmaa jossa tärkeä ainesosa onkin olut.




Sipulikeitto (kuusi annosta)

1  kg     sipulia
4-5        valkosipulin kynttä
2-3 rkl   voita
2-3 rkl   öljyä
1 rkl      sokeria
2 rkl      vehnäjauhoja
1 litra    mietoa lihalientä (tai kasvislientä)
5 dl       (tummaa) lager-olutta
1-3        laakerinlehteä
1 tl        kuivattua timjamia
ropsaus mustapippuria
ripaus merisuolaa

vaaleaa maalaisleipää
voimakkaan makuista juustoraastetta (gruyère, kermajuusto, emmental...)


Viipaloi kuoritut sipulit ja valkosipulit. Kuumenna öljy ja voi keittokattilassa, lisää sipulit ja kuullota kunnes ne ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Lisää sokeri ja kuullottele lisää. Tähän kannattaa käyttää hyvinkin puolisen tuntia niin sipuli saa väriä ja karamellisoituu. Ripottele vehnäjauhot kattilaan siivilän läpi. Kaada kattilaan vähän lihalientä ja sekoita seosta niin että jauhot eivät jää paakuiksi. Lisää loput lihaliemestä, olut, laakerinlehdet, timjami, sekä vähän pippuria ja suolaa. Anna hautua liedellä tai uunissa noin tunnin verran.

Annostele keitto kulhoihin. Leikkaa reilut palat vaaleaa maalaisleipää. Tähän käy hyvin jo vähän kuivettunut leipä. Leipien pinnalle voi huljautella oliiviöljyä ja hieroa mausteeksi raakaa valkosipulia. Asetele leivät keiton päälle kulhoihin ja ripottele päälle reilusti juustoraastetta. Ruskista annokset nopeasti 250 asteisessa uunissa (ylävastuksella) niin että juusto sulaa ja saa vähän väriä. 


-arska-



perjantai 4. marraskuuta 2016

Pyttikerrosvoipannuleipä

Pyttikerrosvoipannuleipä on pieni illallinen, aamupala, välipala, iltapala, hiukopala sekä lounas. Se sijoittuu jonnekin pyttipannun ja sandwichin välimaastoon ja sen avulla pääsee tehokkaasti eroon nälästä ja jääkaapin tähteistä.

Tämä vapaamuotoista herkkua varioimme ja syömme säännöllisesti, meidän ruokakunnassa ainoa vakiintunut komponentti on bearnaisekastike. Leivänkin voi korvata millä tahansa, kunhan se toimii bearnaisekastikkeen kanssa, ja mikäpä ei toimisi.


Pyttikerrosvoipannuleipä

Tämä yksilö alhaalta ylöspäin lukien:

- pala paahdettua paahtoleipää (ruisleipä, patonki, kaikki käy)
- valkosipulisalaattikastiketta
- ituja
- salaatinlehtiä
- suolakurkkusiivuja
- lihaleikkelettä
- vuohenjuustoa
- paistettu kananmuna
- toinen pala paahtoleipää
- bearnaisekastiketta


-arska-


perjantai 21. lokakuuta 2016

Maa-artisokkakeitto

Eräältä turkulaiselta viljelypalstalta maa-artisokka on päässyt leviämään hallitsemattomasti ja sen myötä tämän auringonkukan sukuun kuuluvan kasvin herkullisia mukuloita riittää kerättäväksi tutuille ja kylänmiehille. Mekin käytimme taas tilaisuutta hyväksi ja kävimme kuokkimassa keittoainekset. Laji kestää hyvin kylmää ja satoa voi käydä kaivamassa vaikka keskellä talvea jos routa sallii.

Maultaan maa-artisokka voittaa perunan mennen tullen mutta syystä tai toisesta peruna meni meillä suosiossa ohi kun nämä einekset aikanaan Amerikan mantereelta rantautuivat.

Yksi mahdollinen osasyy voi olla että maa-artisokka saattaa aiheuttaa siihen tottumattomalle ilmavaivoja. Vuonna 1621 englantilainen kasvitieteilijä John Goodyer kirjoittikin: ”Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi.”

Näin jyrkin sanoin emme maa-artisokkaa millään muotoa tuomitse, päinvastoin mukulan hieno maku on mahdollisen pienen kivun arvoinen. Vaivojen tiedetään myös hellittävän kun käyttöä jatketaan - sitä pitää siis vain syödä enemmän.









Maa-artisokkakeitto

noin 1 kg     maa-artisokkia
1-2 kpl        perunaa
1-2  kpl       salottisipulia
2-3  kpl       valkosipulin kynttä
½ l              kasvislientä
2 dl             kermaa 
1-2 rkl         oliiviöljyä 
½ dl            sherryä
voita
suolaa
pippuria


Kuori salotti-ja valkosipulit ja kuullota niitä voissa pannulla. Lisää pannulle kuoritut ja paloitellut maa-artisokat ja perunat ja paista niitäkin hetki - pieni väri lisää makua. Jos kuorit maa-artisokat etukäteen, pidä ne kylmässä vedessä koska laji on herkkä tummenemaan.

Siirrä ainekset kattilaan, lisää kasvisliemi sekä sherry ja keittele kunnes kasvikset pehmeitä.
Soseuta tehosekoittimella silkin pehmeäksi soseeksi. Lisää kerma ja kiehauta. Mausta suolalla, pippurilla sekä oliiviöljyllä ja lisää tarvittaessa vettä tai kasvislientä jotta koostumus sopiva.  

Keiton pinnalle ruskistin pieniksi kuutioiksi pilkottua perunaa ja pekonia. 


-arska- 


perjantai 14. lokakuuta 2016

Kuharullat shampanjakastikkeella

Kuhaa tulee syötyä enimmäkseen ammattikokkien tarjoilemana. Kun Reko-torilla oli tilattavissa tuoretta kuhaa niin Memmu teki tilauksen. Kokonaisten kalojen käsittely ei ole meille aivan arkipäivää mutta netistähän löytyy havainnolliset opetusvideot aiheesta kuin aiheesta. Tulta päin ja fileoimaan.


Kahden kuhan fileet pitäisi riittää ateriaksi kahdelle - käytössä siis yksi harjoituskuha.


Ei paha rasti, useammin kannattaisi kyllä tehdä niin säilyisi tuntuma.

Kupliva kastike alkutekijöissään.


Kuharullat (kahdelle)

2 keskikokoista kuhaa fileoituna
1 dl    tuorejuustoa
1 dl    vuohenputkea tai esim. pinaattia
suolaa
valkopippuria

Fileoi kuhat ellet ostanut valmiiksi fileoituna. Sekoita tuorejuuston joukkoon vuodenputket tai pinaatit ja mausta seos suolalla ja valkopippurilla. Levitä seos ohuena kerroksena fileiden päälle, pyöräytä fileet rullalle ja sido parilla cocktailtikulla. Koska kastikkeeksi oli tiedossa viinipohjainen kastike, höyrytin fileet vain voissa ja lorauksessa vettä. Fileet paistokasariin tiiviin kannen alla, 5-10 minuutin höyryttely riittää kypsentämään ja kala säilyy pehmeänä ja mehukkaana.


Shampanjakastike (kahdelle)

1        sipuli
2  dl   kuohuviiniä
2  dl   kuohukermaa
voita
suolaa
sahramia


Pilko sipuli ja kuullota sitä hieman voin kanssa kattilassa. Lisää kuohuviini ja keitä sitä kokoon kunnes nesteen määrä on puolittunut. Tässä vaiheessa sipulit voi siivilöidä pois mikäli haluat sileän kastikkeen. Lisää kuohukerma ja keittele kunnes nesteestä on taas haihtunut noin yksi kolmasosa. Silloin koostumuksen pitäisi olla mukavan samettinen ja maun täyteläinen. Mausta ripauksella suolaa. Hyppysellinen sahramia tuo hieman lisämakua mutta ennen kaikkea väriä muuten vähän kalpean väriseen annokseen.

Lisukkeeksi sopii hyvin pannulla paistopintaa kylkeensä saaneet juurekset.


-arska-


maanantai 10. lokakuuta 2016

Slow Food Festivaali

Fiskarsissa järjestetään vuosittain lokakuun alussa Slow Food Festivaalit. Markkinatapahtuma jossa tarjolla lähiruokaa läntisen Uudenmaan alueelta. Tunnelmaltaan mukavasta tapahtumasta on tullut syksyn vakio vierailukohde. Fiskars on kaunis historiallinen ruukkikylä jo itsessään ja käsityöläisyyttä arvostava wannabe-taiteilija viettää täällä sujuvasti kesäisen retkipäivän. Tämä lähiruokatapahtuma riittää syyksi tulla myös syssymmällä. Tuliaisia sieltä yleensä löytyy mutta metrilakun etsijät älkööt vaivautuko.











-arska-



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Säilötyt kesäkurpitsat

Meidän viljelypalsta tuotti sen verran kesäkurpitsaa, että kyllästymispiste niiden syömiseen saavutettiin ja jokin aika sitten. Jotain piti kuitenkin lopuille kurpille keksiä ja ajattelimme kokeilla, kävisivätkö ne avomaankurkkujen tapaan mausteliemeen säilöttäviksi. No toki kävivät! Näistä tuli hyviä ja purkkeja on nyt varastossa sen verran paljon, ettei varmasti tartte koko talvena kaupan kurkkuja ostella.


Säilötyt kesäkurpitsat

2 kg kesäkurpitsaa


Liemi

6 dl vettä
2 ½ dl väkiviinaetikkaa
1½ dl sokeria
2 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
1 tl sambal oelek- chilitahnaa
1 tl wasabia (tai piparjuurilastuja)
kokonaisia musta- ja maustepippureita
valkosipulinkynsiä ohuina lastuina

Pese säilykepurkit, laita ne kyljelleen uuniin ja uuni päälle n. 130 asteeseen. Kiehauta purkkien kannet pienessä määrässä vettä.

Pese kurpitsat ja pilko ne ohuiksi siivuiksi. Mandoliini on oiva apuväline siivutukseen kunhan muistaa ehdottomasti käyttää KOKO AJAN sitä sormisuojaa (meillä siivuttaja ei tehnyt niin ja jälki oli rumaa).

Keitä liemi ja laske kurpitsasiivut erissä siihen hetkeksi kiehahtamaan. Kun ne ovat hieman pehmenneet, ota yksi kuuma purkki kerrallaan uunista ja täytä se siivuilla. Ohutteräiset grilli/paistopihdit ovat osoittautuneet käteviksi siivujen siirtämiseksi purkkiin, etikkaliemi ei sotke silloin joka paikkaa.

Kun kaikki purkit ovat täynnä, kuumenna vielä liemi ja kaada purkkeihin, niin että ne täyttyvät piripintaan. Kierrä korkit tiiviisti kiinni. Jäähtyessään purkit umpioituvat ja tuote säilyy hyvin ties miten pitkään. Maustekurpitsat ovat valmiita noin kahden viikon kuluttua.



-memmu-





maanantai 26. syyskuuta 2016

Sienipiirakka

Tänä vuonna sienisato ei näillä nurkilla päässyt häikäisemään runsaudellaan mutta jotain sentään löytyi. Minusta sieniretken jälkeen kuuluu melkeinpä asiaan tehdä sienipiirakka, joten sellaisen väsäsin eilisen metsäreissun saaliista. Tällä kertaa löytyi enimmäkseen lampaankääpää ja suppilovahveroita niin että niistä sitten. Piirakkapohjan voi tehdä monella tapaa, itse käytin valmiita lehti/ torttutaikinalevyjä ohueksi kaulittuina (en tykkää paksuista pohjista).




Sienipiirakka (n. 26cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan)

2-3     ohueksi kaulittua lehtitaikinalevyä
5  dl   puhdistettuja, pilkottuja sekasieniä
3        (puna)sipulia

2-3 dl ruokakermaa tai kermaviiliä
2        munaa
2 dl    juustoraastetta

1 tl    sokeria
suolaa
pippuria (sekä valko että musta)
kirveliä
voita ja öljyä paistamiseen

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi ja kuullota niitä pannulla voi- öljyseoksessa kunnes pehmenevät ja saavat väriä. Lisää lopuksi teelusikallinen sokeria ja lämmitä vielä niin että sokeri sulaa.

Paista toisella pannulla pilkottuja sieniä niin, että nistä irtoaa neste ja jatka, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää joukkoon nokare voita ja mausta ripauksella suolaa

Voitele uunivuoka ja vuoraa se kaulituilla taikinalevyillä. Kaada sienet ja sipulit vuokaan ja ripottele päälle juustoraaste.

Vatkaa munien rakenne rikki haarukalla. Lisää kerma(viili), suola, pippurit sekä kirveli ja sekoita. Kaada seos vuokaan ja koristele pinta vaikkapa kokonaisilla, pienillä suppiksilla. Paista 200 asteessa puolisen tuntia tai vähän yli.


-memmu-




torstai 15. syyskuuta 2016

Kuusenkerkkäsnapsi

Kuusen nuoria versoja eli kuusenkerkkiä voi käyttää hyödyksi monin tavoin. Säilöminen talven varalle onnistuu esimerkiksi pakastamalla. Tai sitten säilömällä kerkät viinaan.

Toukokuussa purkitimme nämä ja nyt meillä on valmiina kuusenkerkkäsnapsi josta huokuu jylhien ikimetsien humina ja tervaskantojen kitkeränsuloinen pihka.





Kuusenkerkkäsnapsi (noin ½ litraa)

noin 2 litraa nuoria kuusenkerkkiä
noin 5 dl kirkasta viinaa

Laita kuusenkerkät kannelliseen lasipurkkiin ja kaada viina joukkoon. Jätä juoma kypsymään noin kolmeksi kuukaudeksi mutta kääntele ja ravistele purkkia silloin tällöin. Siivilöi ja pullota.

P.S. Moni tätä kokeillut neuvoo käyttämään max. 32 prosenttista viinaa jotta snapsista ei tule kitkerää. Me käytimme 40 prosenttista. Ja saimmekin melko kitkerää kuusenkerkkäsnapsia. Toisaalta voihan tällä maustaa tavallista viinaa - ikään kuin lantrinkina.


-memmu-



Aaro Hellaakoski: Kuutamo metsässä

Alla unisen oksiston
valoa kummallista on,

metsän sisällä taikatie
ei mistään tule, ei mihinkään vie.

Varjoni karkasi. Vailla oon
ruumista. Liuonnut kuutamoon.

Askel jää ilmaan irralleen.
Käteni koskee tyhjyyteen.



-arska-





keskiviikko 31. elokuuta 2016

Herkkutatit


Alkusyksy Ruissalossa. Täällä vartioitte te...


...mutta kun herkkutatteja ette syö niin voinemme ottaa tämän... kiitos.



Herkkutatteja, valkosipulia, voita, suolaa, valkopippuria... aamen.


P.S. Samalla testissä viimeisin heräteostos eli juuri sisäänajettu ja hienosti huollettu bemari.
BMW eli Björneborgs Mekaniska Werkstad eli sittemmin Porin Konepaja Oy ja sen klassinen malli no:4 peltikädensijalla. Vuosimallia ~1920-luku. Valurautapannujen aatelia.


-arska-



torstai 25. elokuuta 2016

Matsutakerisotto

Olemme harrastaneet aktiivista sienestämistä yli 20 vuotta ja uskallan väittää että ne yleisimmät ruokasienet ovat meille tuttuja. Nyt elokuun alkupuolella Memmu huomasi patikointiretkellä sienilajin jonka on varmasti ennenkin nähnyt mutta vasta nyt sen osasi huomioida ja tunnistaa.

Sieni on täällä Varsinais-Suomessa hieman harvinaisempi laji: tuoksuvalmuska eli japanilaisten himoitsema, tarunhohtoinen matsutake (Tricholoma matsutake).  Japanissa 1600-1700 luvuilla sen syönti oli sallittua vain keisarillisessa hovissa - sillä olihan sieni "jumalten ruokaa". Sittemmin rahvaskin sai luvan tätä maistaa ja koko kansa oli myyty. Fiksu kansa. Suomessa matsutakea ei ole juuri pidetty arvossa, kauppasieneksikin hyväksyttiin vasta 2007.

Nyt kun tätä on maistanut niin laatusienihän tämä on. Aivan herkkutatin veroinen ja sitä muistuttaakin maultaan ja koostumukseltaan. Erityispiirteenä varsinkin raakana poikkeuksellisen voimakas tuoksu. Mitä tästä tekisi? Soveltuu ilmeisesti hyvin käytettäväksi raakana, ja aromaattisuutensa ansiosta kannattaa toki käyttää ruokiin joissa sen ominaismaku ei peity.

Niin paljon tämä muistuttaa herkkutattia että ensikokeiluna tehdään matsutakerisotto kutakuinkin suosikkiruokamme herkkutattirisoton reseptillä. Tulos? Aivan kuin tämä tosiaan olisi jopa inan maukkaampaa kuin herkkutattirisotto. Jotenkin... tosiaan aromaattisempi. Mene ja tiedä - voi johtua siitä tiedosta että tämä sieni on jumalten ruokaa.









Matsutakekerisotto (neljä annosta)

2           salottisipulia
2           valkosipulin kynsi
2 rkl      oliiviöljyä
2 rkl      voita
4 dl       risottoriisiä
4 dl       valkoviiniä
8-10 dl  kuumaa kanalientä ( tai kasvislientä )
1/4 g     sahramia ( tämä määrä lähinnä väriä antamaan )
100 g    raastettua parmesaania

200-300 g  tuoreita tuoksuvalmuskoja ( tai herkkutatteja )
voita
suolaa
valkopippuria


Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulin kynnet. Kuumenna öljy ja voi paistokasarissa, lisää sipulit ja riisi. Kuullota sekoitellen viitisen minuuttia kunnes sipulit kypsyvät ja riisikin on hieman läpikuultavaa. Kuumenna samaan aikaan omassa kattilassaan kana- tai kasvisliemi kiehuvaksi.

Lisää paistokasarin lämpötilaa, kaada kasariin valkoviini ja lisää sahrami. Kun valkoviini on imeytynyt riisin joukkoon, aloita kuuman kana- tai kasvisliemen lisääminen. Pudota lieden lämpötilaa, lisää lähes kiehuvaa lientä kauhallinen kerrallaan ja anna sen imeytyä miedolla lämmöllä riisiin lähes täysin. Lisää vasta sitten seuraava kauhallinen nestettä ja jatka näin hämmennellen seosta jatkuvasti.

Lisättävän liemen on hyvä olla kiehuvaa jotta riisin kypsyminen jatkuu tasaisesti. Sekoittele aina varsinkin nesteen lisäämisen jälkeen, sen ansioista riisin tärkkelys tuo risotolle kermaisen kostean koostumuksen.

Puhdista ja leikkaa sienet paloiksi ja kuullota niitä hetki voinokareessa paistinpannulla. Lisää ripaus suolaa ja valkopippuria. 

Kun liemi on imeytetty riisiin, tarkista kypsyys. Riisin rakenteen tulee olla vielä napakka mutta seoksen kostea. Lisää joukkoon sienet ja parmesaaniraaste - sekoittele kunnes risotto on tasaisen kuohkeaa. Tarjoa välittömästi - jumalille tai ihan vain meille kuolevaisille.


-arska-




tiistai 16. elokuuta 2016

Suolaiset nokkoskeksit

Nokkosen siemeniä on nyt niin runsaasti, että pitihän niitä kerätä. Hieman työlästä hommaa mutta mitäpä sitä ei ilmaisen superfoodin takia tekisi, kumihanskat käteen vaan ja pusikkoon rämpimään! En ole aiemmin kyseisiä siemeniä kerännyt, joten kokemusta niiden käytöstä ei ole päässyt kertymään. Erilaisista siemenistä tehtyjä leipomuksia on pitänyt väsätä jo iät ja ajat mutten ole saanut aikaiseksi, nyt sitten näiden siementen myötä innostuin ja tein siemenkeksejä. Hyviähän niistä tuli ja vielä parempia valkohomejuustolla ja (lakka)hillolla päällystettyinä. Oikein sopivaa tarjottavaa illanistujaisissa punkkulasin kera.


Suolaiset nokkoskeksit

1    dl    nokkosen siemeniä
1    dl    auringonkukansiemeniä
1    dl    kurpitsansiemeniä
1/2 dl    seesaminsiemeniä
1/2 dl    kuivattuja puna- apilan kukintoja
1    dl    kaurajauhoja
1    dl    kaurahiutaleita
2,5 dl    kiehuvaa vettä
1     tl    suolaa

pinnalle sormisuolaa


Sekoita kaikki aineet kulhossa ja kaada löysähkö seos leivinpaperoidulle uunipellille, Laita toinen leivinpaperi seoksen päälle ja painele massa ohueksi levyksi. Poista päällimmäinen paperi ja ripottele pinnalle maun mukaan sormisuolaa. Paista 175 asteessa n. 35 minuuttia tai kunnes pinta on ruskea ja koostumus rapea. Anna keksilevyn jäähtyä ja murra siitä sitten haluamasi kokoisia paloja.

Keksit ovat melko suolaisia mutta suolakeksejähän nämä ovatkin. :)


-memmu-



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Lihatsu kahel nakil

Porilaisilla on porilainen, lappeenrantalaisilla vety ja atomi, kasvissyöjille on keksitty jopa vihis mutta haminalainen perinneherkku lihatsu kahel nakil on aivan ylivertainen grillierikoisuus. Höyrytetty lihapiirakka, jonka täytteenä kaksi nakkia, mausteina suolakurkku, raaka sipuli, ketsuppi ja sinappi. Ei kuulosta järin poikkeukselliselta mutta klassikon tästä tekee sen salainen ainesosa: "ylimääräinen" kolmas nakki josta ei veloiteta erikseen!!

Vuosikymmenten ajan Haminan torilla grilliasiakas yllättyi kerta toisensa jälkeen ja koki sen huumaavan onnen tunteen kun lihatsun välistä pilkottikin kahden nakin sijaan kolme nakkia. Kiitokseksi myyjä vielä lausui kuolemattomat: kiittikiitti! Extranakin antaman lisäenergian voimalla allekirjoittanutkin on opiskellut itselleen valkolakin ja jaksanut kiertää Haminan toria monen monituista iltaa pikkutunneille asti.

Näin oli siis ennen. Vuosikymmenten ajan. Vuonna 2013 katuruokaklassikon luonut kioskiyrittäjä eläköityi ja mitäpä teki uusi yrittäjä? Extranakki katosi! Kaupunkia ravisteli kulttuurikatastrofi. Boikotit ja kansan keräämät adressit eivät auttaneet ja lihatsu kahel nakil on kykyisin pyydettävä kolmel nakil. Menetetylle nakille sävelletty Kahel nakil-hymni kertoo hyvin kaupunkilaisten tunnoista noina vaikeina muutoksen aikoina.

Koska tilanne on tämä, on perinneruokaa yritettävä tehdä kotikonstein ja vieläpä kaukana eineksen kotiseuduilta. Lihapiirakat on toki noudettu Haminasta siitä ainoasta oikeasta leipomosta. Tulos ei vastaa aivan ympyräkaupungin alkuperäistä mutta tämän syötyä pää on silti pyörällä.



Lihatsu kahel nakil (kahdelle)

2 kpl    lihapiirakoita (Leipomoliike Aitolahti Ky, Sibeliuskatu 22, 49400 Hamina)
6 kpl    kuorellisia A-luokan nakkeja
raakaa sipulia pieneksi silputtuna
suolakurkkua pieneksi silputtuna
ketsuppia
sinappia

Höyrytä halkaistut lihapiirakat ja nakit höyrykattilassa kuumiksi. Täytä kukin lihapiirakka reilulla määrällä mausteita sekä kolmella nakilla. Tarjoile voipaperiin käärittynä ja lausu: kiittikiitti!


-arska-


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Helppo perunapizza

Meidän taloudessa käy aika useinkin niin, ettei jääkaapissa ole mukamas mitään syötävää kun pitäisi loihtia jotakin iltapalaa ja nälkä on kova. Niin kävi eilenkin mutta kun vähän kaappia penkoi niin löytyihän sieltä vaikka mitä! Vajaa paketti tortillalättyjä, edelliseltä päivältä tähteeksi jääneitä perunoita ja metsäretkeltä löytyneet muutamat kantarellit. Vielä kun juustoakin oli niin kas vain, saatiin aikaiseksi tällainen perunajuttu, kutsutaan sitä nyt vaikka pizzaksi kun en parempaakaan sanaa keksi. Mahdottoman hyvää, tästä tuli heti meidän suosikki. Täytteeksi voi tietysti laittaa kaikkea mahdollista, mitä saatavilla juuri sillä hetkellä on ja muutama tippa hyvälaatuista balsamicoa kruunaa aterian.

Helppo perunapizza

tortillalättyjä
tuorejuustoa
keitettyjä perunoita
metsäsieniä
kesäsipulin varsia
mozzarellaa
pippuria
suolaa
balsamicoa

Paista metsäsienet pannulla niin, että niistä haihtuu neste. Lisää voinokare ja ripaus suolaa. Sivele tortillalätyt tuorejuustolla ja levitä päälle viipaloidut perunat, sipulit, mozzarella ja sienet. Rouhaise päälle vähän pippuria ja suolaa. Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Viimeistele balsamicolla.


-memmu-


sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kesäkeitto

Tähän lautaseen kiteytyy tämän vuoden palstaviljely. Kesäkeiton kaikki vihannesraaka-aineet on itse viljelty pohjolan ankarissa olosuhteissa. Voimia säästämättä ja laadusta tinkimättä - luonnomukaisesti viljellen. Merkillistä miten paljon paremmalta vihannes on maistuvinaan jos sen eteen on nähty vähän vaivaa.


Kesäkeitto 

uusia perunoita
porkkanoita
lehtikaalia
(pilli)sipulia
persiljaa

kasvislientä
maitoa
Koskenlaskija -juustoa
voita
suolaa
valkopippuria

Laita (paloitellut) kasvikset pataan. Lisää kasvislientä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät ja keitä lähes kypsiksi. Lisää loraus maitoa, pala Koskenlasijaa ja mausteet. Kuumenna vielä niin, että juusto sulaa ja kasvikset ovat kypsiä. Koristele persiljasilpulla.


-arska-


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kesäkurpitsaranskikset

Omalta viljelypalstalta alkaa jo saada satoa kun kesäkurpitsat pukkaavat ihan kivasti hedelmää. Täytetyt kurpitsat ja sosekeitot on jo tehty niin että tällä kertaa tehtiin sitten ranskalaisia ja kyytipojaksi dippiä. Hyviä tuli!

Kesäkurpitsaranskikset

1 kesäkurpitsa
1 muna
korppujauhoja
parmesanraastetta
suolaa
pippuria

Pilko kesäkurpitsa tikuiksi. Riko munan rakenne rikki lautasella ja sekoita toisella lautasella korppujauhot, parmesanraaste ja mausteet. Kasta kurpitsatikut kananmunassa, kierittele korppujauhoissa ja paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Dippi

kermaviiliä tai rahkajogurttia tai majoneesia
srirachaa
pippuria
suolaa
chilijauhetta


-memmu-


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Liekitetyt broilerin sydämet

Jos päästät Memmun yksin kauppahalliin niin varaudu yllätyksiin. Tällä kertaa keittiön pöydälle lätkähti pussillinen tuoreita broilerin sydämiä. Olemme melko kaikkiruokaisia ja kaikkeahan pitää kokeilla joten reseptiä etsimään. Entuudestaan ei muistunut ainuttakaan sydänreseptiä mieleen - eipä niitä lehtien ruokaliitteet täynnänsä ole. Selvisi että sydämien grillaaminen vartaassa on hyväksi todettu valmistustapa Euroopasta Aasiaan ja löytyneistä resepteistä muotoutui kokeellinen ratkaisu: yrttimarinoituna, varrastettuna sekä liekitettynä.

Mieto marinointi ja nopea ruskistus tuntui toimivan. Broilerin sydän on hyvin mureaa lihaa. Muistuttaa koostumukseltaan jossain määrin juuri oikean kypsyiseksi paistettua naudanmaksapihviä, mutta eniten vertaisimme ankanrintafileeseen (ilman ankan ominaista rasvanmakua).

Memmu menetti sydämensä näille mutta minulle kävi kuten vähän etukäteen aavistelin: ajatustasolla jokin mättää ja jouduin ns. työstämään jokaista suupalaa. Ei vaan uppoa - riittääpähän Memmulle enemmän.


Liekitetyt broilerin sydämet (kahdelle)


300 g     broilerin sydämiä

Suolaliemi
1  l      kylmää vettä
2 tl      suolaa
1 tl      sokeria

Persiljainen mausteöljy
1  dl     oliiviöljyä   
2  rl      balsamiviinietikkaa
1  tl      hunajaa
½  dl    silputtua persiljaa
1-2       valkosipulin kynttä
rouhittua rosepippuria
suolaa

Liekitys
½ dl    konjakkia
1         sammutuspeite käden ulottuvilla

Sekoita vesi, suola ja sokeri kulhossa ja lisää broilerin sydämet liemeen maustumaan noin kolmeksi tunniksi. Tee sillä välin mausteöljy sekoittamalla ainekset vaikka huhmareessa.

Kuivaa suolaliemessä lionneet sydämet hyvin. Puiset varrastikut on syytä liottaa vedessä etukäteen etteivät pala. Seivästä sydämet vartaisiin - jätä sydämien väliin reilut raot. Öljyä vartaat kevyesti mausteöljyllä. Kuumenna grillipannu hyvin kuumaksi ja grillaa vartaita noin 2 minuuttia, käännä ja grillaa toiset kaksi minuuttia. Kaada edelleen hyvin kuumalle grillipannulle varovasti ½ dl konjakkia ja sytytä höyrystyvä alkoholi tulitikulla. Kaasuliedellä sytyttämisen voi tehdä kallistamalla hieman pannua. 

Huom! Liekitystähän ei saanut tehdä liesituulettimen alla - tuulettimeen sujahtanut lieska voi sytyttää ikävän rasvapalon hormistossa.  

Sivele vartaat mausteöljyllä tarjoile sydämet esim. paistetun kesäkurpitsan kanssa. Niiden maustamiseeen sopii hyvin sama persiljainen mausteöljy.

-arska-


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Mustikkamaito

Hei - mitäs me syötiin ennen kuin oli smoothieita?
No mustikkamaitoa.


Mustikkamaito 

mustikoita
maitoa
sokeria


-arska-



torstai 7. heinäkuuta 2016

Pupunruokaa

Viljelypalstalla menee hyvin - kovan työn palkaksi jotain jämiä saattaa jäädä meillekin. Perunapenkki ok. Kesäkurpitsat kukkivat hyvin ja ensimmäiset hedelmät on kerätty, syöty ja maukkaiksi todettu.
Lehtikaali aloitti kasvunsa hyvissä ajoin ja sadosta odotettiin kehittyvän mitä mainioin. Tässä vaiheessa astuivat kuvaan kaalikoin toukat. Se mikä niiltä jäljelle jäi oli vapaata riistaa rusakoille.

Perunapenkki voi silminnähden hyvin, kai.

Samoin kesäkurpitsa. Näitä söimme jo itsekin pari kappaletta joten jotain vastinetta vaivalle saatu.



Lehtikaali kasvoi ihailtavasti kunnes osui suureen madonreikään. Vuorokaudessa kaalikoin toukat rei'ittivät kasvikset seulaksi ja vaisto sanoi että se oli sitten siinä. Kun ei ollut enää mitään menetettävää, otimme kasvatusharsot rohkeasti pois ja sirottelimme naapurilta saadut tuhkat päälle (lehtikaalien, ei vielä itsemme). 

Seuraavana päivänä rusakot viimeistelivät sen mitä madoilta jäi kesken.

Kuvan viattoman näköinen rusakko liittyy epäilemättä tapaukseen.



-memmu-




torstai 30. kesäkuuta 2016

Jälkimarinoitu paahtopaisti ja perunasalaatti

Paahtopaisti on perinteisesti talvisunnuntaiden kohokohtia. Kun on juuri posket pakkasen puremina reippailtu läpi nietosten (ostoskeskuksen huonosti aurattu parkkipaikka) on mukava tulla kotiin höyryävän paahtopaistin ääreen (tai olisi jos joku sen olisi jo paistanut).

Mutta sopii se keskikesän juhliinkin varsinkin näin kylmänä - jälkimarinoituna versiona. Perunasalaatti on hyvä lisuke minustakin.



Jälkimarinoitu paahtopaisti 

Tee paahtopaisti kuten tapanasi on tehdä eli kutakuinkin näin: nopea ruskistus pannulla suolan ja pippurin kanssa, paistomittari kylkeen ja max. 150 asteisiin uuniin. Ulos kun mittarissa 60 astetta ja folioon vetäytymään.


Omenamarinadi (riittää lähes kilon paahtopaisille)


½ dl     öljyä
rkl     hyvää balsamicoa
½         makea omena pilkottuna pieneksi kuutioksi
1          valkoispulinkynsi
1 tl       sokeria
tl       mustapippuria
½ tl      suolaa


Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa paahtopaisti hyvin ohuiksi siivuiksi, kaada marinadi lihan päälle, sekoita ja jos on aikaa jätä yön yli maustumaan.


Perunasalaatti

1  kg    uusia perunoita
2          kesäsipulia
1          maustekurkku

1 dl      majoneesia
1 dl      jogurttirahkaa
1 rkl    Auran sinappia
loraus valkoviinietikkaa
ripaus sokeria 
mustapippuria
suolaa

Keitä perunat, jäähdytä ja pilko sopiviksi paloiksi samoin kuin kesäsipulit ja maustekurkku. Sekoita majoneesi, jogurttirahka ja mausteet keskenään ja maistele. Kaikki ainekset sekaisin ja syömään.   


-arska-


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ruusuvaahto ja letut

Tällä kertaa villivihanneksista testattavana on ruusun terälehdet. Olen aina kuvitellut niiden maistuvan jotenkin hajuvesimäiselle, joten kokeilematta ovat jääneet. Nyt sitten kun niitä on pensaat väärällään niin unohdin ennakkoluuloni ja kävin keräämässä kipollisen. Soseutin terälehdet ja sekoitin ne kermavaahtoon. Tästä ruusuvaahdosta tuli aivan ihanaa! Eikä tietoakaan mistään hajuvesimäisyydestä! Huom! Terälehdistä kannattaa poistaa valkoinen, kitkeränmakuinen tyviosa.





Ruusuvaahto

1    l  (tuoksuvien) ruusujen terälehtiä, valkoiset tyvet poistettuina
2  dl   kuohukermaa
2 rkl  sokeria (tai maun mukaan)
1   tl  vaniljasokeria     

Silppua terälehdet pienemmiksi ja laita ne kulhoon. Lisää joukkoon tilkka kermaa ja soseuta sauvasekoittimella. Vatkaa toisessa kulhossa kerma ja sokerit vaahdoksi. Yhdistä sose vaahtoon ja tarjoa vaikkapa lettujen kanssa.

Letut

4   dl   maitoa
2   dl   vehnäjauhoja
2         munaa
2 rkl   sokeria
ripaus suolaa

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita muut ainekset joukkoon. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista letut molemmin puolin rasvassa ohukais- tai paistinpannulla.


-memmu-


perjantai 17. kesäkuuta 2016

Grillimakkara

Ettei totuus unohtuisi, villiyrttien keruuretkien takuuvarma retkimuona on tietysti... lihaisa grillimakkara.













-arska-


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Pasta carbonara & burrata

Pasta carbonara on herkkua. Löytyi hieman muunneltu versio klassikosta jonka kylkiäisenä tarjottiin burrataa. Minä en tiennyt mutta guukkeli taas tiesi että se on italialainen juustoherkku joka valmistetaan mozzarellasta ja kermasta. Aitoa on vaikea suomesta saada koska säilyvyys heikko joten tehdään sitten itse. En tiedä vastaako aitoa mutta halvatun hyvin sopi carbonaran kanssa.




Pasta carbonara (noin kaksi annosta)

200 g      tagliatellea tai muuta pastaa
250 g      kirsikkatomaatteja
100 g      pekonia (tai miksei ilmakuivattua kinkkua)
2-3 kpl    kevätsipulia
1 dl         kuohukermaa
1-2         kananmunan keltuaista
3 rkl       oliiviöljyä
½ dl       parmesanraastetta
1-3         valkosipulin kynttä
1-2 rkl    tuoretta basilikaa silputtuna
timjamia (tai muita yrttejä)
suolaa
mustapippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita kirsikkatomaatit vuokaan. Sekoita oliiviöljy, pari murskattua valkosipulinkynttä, timjami (tai muita yrttejä), reilu ropsaus suolaa sekä mustapippuria. Lisää mausteseos tomaattien päälle ja paista kuumassa uunissa 10-15 minuuttia.

Laita tagliatellet kiehumaan suolattuun veteen. Ruskista samalla pannulla pekonit ja kevätsipulit
(ja taas tietysti yksi valkosipulinkynsi).

Sekoita kulhoon kuohukerma, kananmunan keltuainen, parmesanraaste sekä silputtu basilika.
Kun pasta on al dente, kaada kermaseos valutetun pastan joukkoon.

Pastaa lautaselle, päälle rapeaa pekonipaistosta, uunista nostettuja kirsikkatomaatteja sekä tuota mainiota burrataa.


Burrata

½ l        vettä
2 rkl      suolaa
1 kpl     puhvelinmaidosta valmistettu mozzarellapallo
1 dl       kuohukermaa
tuoretta basilikaa silputtuna
suolaa
mustapippuria


Burrata tehdään kahdessa vaiheessa.

Edellisilta:
Kuumenna vesi ja suola kattilassa kiehumispisteeseen mutta ei kiehuvaksi. Lisää mozzarellapallo veteen ja anna lillua 3 minuuttia. Nosta juusto kulhoon ja nypi ja revi se pieniksi säikeiksi. Lisää juuston joukkoon vajaa desilitra kuohukermaa ja ripaus suolaa ja sekoita hyvin. Tulos muistuttaa vetelähköä raejuustoa. Sulje purkkiin ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Seuraavana päivänä ennen tarjoilua:
Ota burrata huoneenlämpöön. Sekoita joukkoon silputtua basilikaa (1-2 rkl), mustapippuria ja tarkista suola. Jos seos tuntuu liian kiinteältä, lisää hieman kermaa.

Tarjoile pasta carbonaran kanssa.


-arska-