torstai 28. helmikuuta 2019

Kaalilaatikko

Kaalilaatikkoa toiset rakastaa ja toiset taas ei. Minä rakastan erityisesti pitkään hauduteltua, siirappisen makeaa, perinteistä kaalilaatikkoa.

Siitä tulikin mieleeni että brittiläinen näytelmäkirjailija G.B. Shaw on loihtinut lausumaan ruoasta näinkin ylevästi: "Ei ole vilpittömämpää rakkautta kuin rakkaus ruokaan." 



Kaalilaatikko

1 kg     kaalia
2 kpl    sipulia
2 rkl    öljyä
400 g   jauhelihaa
1 dl     puuroriisiä
5 dl     vettä
3 dl     lihalientä
1 dl     siirappia (enemmänkin voi laittaa jos pidät makeasta laatikosta)
2 tl      suolaa
1 rkl    meiramia
1 tl      rouhittua mustapippuria
voita


Silppua kaali. Kuumenna vesi laakeassa kattilassa. Lisää suola ja kaalit. Sekoittele silloin tällöin. Lisää joukkoon hautumaan myös silputtu sipuli. Keittele puolisen tuntia niin että kaali pehmenee.

Ruskista jauheliha ja lisää ne kaali-sipuliseoksen joukkoon. Lisää myös meirami, mustapippuri ja puuroriisi. Voitele uunivuoka tai pata ja kaada koko seos lihaliemineen vuokaan. Pinnalle voi heittää muutaman voinokareen ja lorauttaa vielä vähän siirappia. Kypsennä 200 asteessa ainakin tunti, enemmänkin jos ei ole kiire. Puolukkahillon kanssahan tätä usein syödään, karpalohillo käy vähintään yhtä hyvin.


 -arska-



keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Hyvää ystävänpäivää!

14. helmikuuta vietetään Valentinuksen päivää eli meikäläisittäin ystävänpäivää.

Juhlapäivän syntyhistoria perustuu moneen eri uskomukseen. Historia saattaa juontaa juurensa jo ajalle ennen Pyhää Valentinusta, antiikin Rooman Lupercalia-juhlaan. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Aivan. Me sen sijaan uhrasimme herkkuaamiaisen.



-memmu- & -arska- 




maanantai 4. helmikuuta 2019

Miniburgerit lohitäytteellä

Miniburgerit eli sliderit ovat vähän kuin hampurilaisetkin, mutta pienempiä ja hieman fiinimpiä. Pikkuisia suupaloja. Enemmänkin slow food kuin fast food.

Kirjasta nimeltä 100 fingerfood löytyi muikea lohitäytteinen ohje josta muokkasimme mieleisemme pekonimarmeladilla ja valkosipulimajoneesilla. Itse leivotut pikkusämpylät on tärkeä juttu, samasta kirjasta löytyy tämä erittäin maukas taikinaresepti.

Nämä ovat hyviä, sämpylät kuohkeita ja kevyitä, makeansuolainen pekonimarmeladi antaa jykevän botnen ja kaiken viimeistelee valkosipulimajoneesi - tuo intellektuellien ketsuppi.



Miniburgerit lohitäytteellä


Sämpylätaikina

25 g         hiivaa
1½ dl       kädenlämpöistä maitoa
1 rkl        hunajaa
2              munaa (+1 muna voiteluun)
n. 5 dl      vehnäjauhoja
50 g         sulatettua voita
1 tlk         suolaa
unikonsiemeniä / seesaminsiemeniä


Sekoita kulhossa hiiva, maito, hunaja ja munat. Lisää seokseen jauhot, sulatettu voi ja suola. Alusta taikinaa yleiskoneella, pienellä nopeudella n. kymmenen minuuttia, käsin vaivaten aikaa kuluu enemmän. Lisää tarpeen vaatiessa hieman jauhoja. Peitä kulho liinalla ja anna kohota n. puoli tuntia. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja pyörittele siitä n. 30 pientä sämpylää ja aseta ne uunipellille. Peitä liinalla ja anna kohota n. tunnin ajan. Sivele sämpylät munalla ja ripottele pinnalle haluamiasi siemeniä. Paista sämpylät 220 asteessa, n. 8 minuuttia tai kunnes ovat saaneet hieman väriä.


Täytteeksi

400 g  kirjolohta
pekonimarmeladia (ohje löytyy täältä )
valkosipulimajoneesia (ohje löytyy täältä )
rucolaa


Paista kirjolohi 150 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia, ota uunista ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Halkaise sämpylä ja sivele pohjalle pekonimarmeladia, sen päälle pala lohta, lusikallinen valkosipulimajoneesia ja rucolaa. Kansi päälle ja syömään.


-memmu-  (sämpylät)
-arska-  (kala & marmeladi & majoneesi)