Joulutorttukääryleet

Perinteinen joulutorttu on hyvää mutta ainahan voi kokeilla pientä säätöä. Filotaikina on todistetusti toiminut luumuhillon kanssa ja miksei lisättäisi vielä vähän vaniljakreemiä. Niin, miksi ei.

Nelisakarainen lehtitaikinatorttu on hankalasti syötävä, murenemisaltis formaatti, joten tehdään näistä helposti syötävä, käteensopiva kääryle.

Joulutorttukääryleet

Filotaikinaa
Luumumarmeladia
Vaniljakreemijauhetta + vettä
Sulatettua voita
Tomusokeria koristeluun

Sulata pakastetut filotaikinat ohjeen mukaan huoneenlämmössä (noin pari tuntia) ja valmista vaniljakreemi sekoittamalla se veteen. Levitä taikina ja leikkaa siitä suorakaiteen muotoisia paloja. Ota yksi taikina-arkki ja voitele se kevyesti sulatetulla voilla. Nosta toinen arkki sen päälle. Levitä luumumarmeladia ja vaniliinikreemiä taikina-arkin päähän. Rullaa taikina-arkki kuten kevätkäääryleetkin. Filotaikina on todella ohutta ja kuivuu nopeasti joten pidä käsittelyä odottavat taikinat kostean keittiöpyyhkeean alla.

Asettele kääryleet uunipellille ja voitele voisulalla. Paista 200 asteessa niin kauan että pinta ruskistuu kauniisti. Koristele halutessasi tomusokerikerroksella.

P.S. Täytteet pääsevät uunissa sen verran kiehahtamaan että muutaman kääryleen kylkeen voi tulla reikä. Kolmas filotaikinakerros tai matalampi lämpötila voisi auttaa tähän esteettiseen virheeseen.
Mutta maku on se mikä ratkaisee.


-memmu-

Suomen kansallisruoka: ruisleipä

Suomi täyttää tänään sata vuotta ja sen kunniaksi nauttimamme aterian juhlakalu on luonnollisesti Suomen kansallisruoaksi valittu ruisleipä. Uunituoreen, lämpimän ruisleivän käärimme valtion viralliseen keittiöliinaan joka tänään hulmuaa kuin Suomi-neidon hameen liepeet läpi itsenäisen vuosisadan.

Ruisleivän paistoimme pataruisleivän reseptillä. Leivän itseoikeutettuna kyytipoikana nautitaan kuutisen tuntia uunissa muhinutta, suussa sulavaa karjalanpaistia (alkuperäisiltä nimiltään ruukkupaisti, pätsiliha, lihapotti, uunipaisti).

Ruisleivän maku muistuttaa yllättävänkin paljon aitoa taikinajuuresta leivottua, hapanta ruisleipää.
Kuoresta tuli asiaan kuuluvan kova, mutta tätä kansamme syö varmasti sisukkaasti seuraavatkin sata vuotta. Jos ei muuten niin siksi että myös juhlavuoden kunniaksi järjestetyn Suomen sana -kilpailun voittajaksi valittiin... sisu.

Kansallisruokaäänestyksen finalistien äänimäärät. Ääniä annettiin yhteensä 38 500 kappaletta. Äänestyksen järjesti ELO-säätiö, MTK ry sekä MMM 1.10.-6.12.2016.

Pataruisleipä

7 dl ruisjauhoja
1 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
3,5 dl vettä


Sekoita taikinakulhoon jauhot, hiiva ja suola. Lisää lämpöinen, noin 40 asteinen vesi ja sekoita nopeasti mutta älä vaivaa taikinaa. Peitä kulho tiiviillä kannella tai kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 12–24 tunniksi. Mitä pidempi kohotusaika on, sitä happamampaa ja maukkaampaa leivästä tulee.

Levitä ruisjauhoja leivinpöydälle. Muotoile taikinasta pyöreä leipä, mutta vältä vaivaamasta taikinaa. Peitä leipä liinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.

Kuumenna kannellinen uunipata uunissa noin 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut puolisen tuntia, ota pata uunista ja nosta taikina tulikuumaan pataan. Pane kansi päälle ja nosta uuniin 30 minuutiksi. Ota sen jälkeen padan kansi pois ja laske lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä 40-50 minuuttia.

Ota pata uunista ja kumoa leipä. Kypsän leivän tulisi kumista kun sitä napauttaa pohjaan.

Anna jäähtyä liinaan käärittynä, jotta kuori hieman pehmenee. Siivuta ja sipaise päälle voita.



-arska-

Munatesti II

Kaupan hyllyille putkahti tuote jota ei kaltaiseni kaavoihin kangistunut jääräkuluttaja osannut kaivatakaan. Munax Sinkku: valmiiksi keitetty, kuorittu ja yksittäispakattu vapaan kanan kananmuna. Kuluttajalle edut ovat ilmeiset, kätevä napata välipalaksi, lounasevään lisukkeeksi, retkimuonaksi. Ruokakuntia on monenlaisia ja kaiken järjen mukaan yksittäispakkaukselle on tarvetta, puolikaskin tiu on hulluutta jos tarvitsee vain yhden munan. Jos teini korvaa tällä Mars-patukkavälipalansa (kuten yrityksen markkinointivideossa annetaan ymmärtää) niin puhutaan jo kansanterveydellisesti merkittävästä lanseerauksesta.

Muovikääreeseen ja suojakaasuun yksittäispakattu kananmuna voi tuntua ekologisesti jopa kyseenalaiselta, onhan kananmunan alkuperäinen pakkaus yksi luomakunnan onnistuneimpia ja nerokkaimpia pakkauksia ikinä. Ekologisen jalanjäljen laskeskelu on silti monimutkaista ja tulokset ajoittain niin yllättäviä ettemme uskalla ampua tuotetta alas vain pakkauksensa perusteella. Ei kanoille jatkossakaan liene tarkoitus syöttää elmukelmua pakkausmateriaaliksi... toivottavasti.

Mutta ei hutkita ennenkuin tutkitaan minkälaisen makuelämyksen sinkkumuna meille tarjoaa. Ainoan oikean vastauksen asiaan antaa tietysti täysin riippumattoman Hellaankoskin-asiantuntijatyöryhmän puolueeton vertailutesti: Muna vai Munax? Hitti vai huti?







Kuvassa vasemmalla normimuna ja oikealla Munax.


Raati arvioi munien seuraavat ominaisuudet:

Käytettävyys:
Kuten ennakolta saattoi arvella, esikäsitellyn ja kuoritun Munaxin helppokäyttöisyys on sen valttikortti. Normimuna tarvitsee noin 10 minuuttia kestävän esivalmistelun keittiöolosuhteissa. Repäisykannella varustettu Munax -pakkaus aukeaa sen sijaan kädenkäänteessä joten piste-ero Munaxin eduksi on selkeä. Tuomaristo silti kiittelee normimunan keittämisen elämyksellisyyttä. Se kiehuvan veden porina sekä kolina joka syntyy munien kolistessa kattilassa. Ja aina jännittävä nopea jäähdytysvaihe kylmässä vedessä... miten se onnistuu tällä kertaa? Jos se ei onnistu niin kuori on tiukassa...   


Seuraavat arviot tehtiin maistelemalla munia sekä "naturel" että klassisella munavoileipä -tarjoiluehdotuksella jossa ruisleivällä on myös voita, salaattia, majoneesia sekä ruohosipulia. Munaxin pakkaustiedot eivät kerro siinä käytettyä kypsennysaikaa mutta perinteinen kananmuna esivalmisteltiin keittämällä 8 minuuttia, jäähdytettiin jääkaappilämpötilaan sekä kuorittiin.


Ulkonäkö:
Pakkausten avaamisen jälkeen molempien munien pinta on sileä ja kostea. Siivutetun Munaxin ulkonäkö paljasti heti että se on merkittävästi ylikypsennetty, keittoaika arvioilta 12 minuuttia. Se antaa jo lähtökohtaisesti normimunalla tietyn etumatkan. Kotioloissa sekundaattorin valvonnassa keitetty muna on väriltään kauniin keltainen, hieman oranssin sävyinen. Munaxin ulkonäkö on kalpea ja valju.  

Suutuntuma:
Munaxin keltuainen on kuivahko ja valkuaisen suutuntuma on lievästi kumimainen muistuttaen edellisellä kerralla testatun ankanmunan koostumusta. Onko tämä seurausta ylipitkästä kypsennysvaiheesta tai jostain muusta teollisen prosessin vaikutuksesta, sitä emme tiedä mutta kosteahko ja mukavasti lohkeava normimuna voittaa selvästi.

Maku:
Munaxin pakkaamisessa käytetyt suojakaasut, typpi ja hiilidioksidi ovat käytännössä hajuttomia, mauttomia ja värittömiä. Makutesti kertoo toista: valistunut tuomaristo erotti Munaxissa sen saman hiuksenhienon taustamaun joka on havaittavissa lähes kaikissa suojakaasuun pakatuissa elintarvikkeissa. Sivumakua on vaikea luonnehtia, maku ei ole epämiellyttävä mutta siinä on jotain keinotekoista joka latistaa luonnollisia makuja. Retkiolosuhteissa, päivän patikoinnin jälkeen iltanuotion loimussa nautitusta Munaxista sitä tuskin edes huomaisi mutta vertailutesti osoittaa sen selvästi. Oikein keitetyn ja tuoreen normimunan maku on vivahteikas ja täyteläinen. 

Munaxin hyvästä käyttäjäkokemuksesta huolimatta aistinvaraisiin arvioihin perustuvat arvosanat nostivat normimunan selvään voittoon. 





-arska-

Paahdettu paprikakeitto ja vuohenjuustovaahto

Aina kun paprikat ovat kaupassa kunnon tarjouksessa, ostan niitä ison kassillisen ja pidän itseni kanssa paprikanpaahtamistalkoot. Pakastan paprikat sopivan kokoisiin annospusseihin ja käytän tarpeen mukaan pitkin talvea. Erityisen hyvää on vuohenjuustolla maustettu paahdettu paprikasosekeitto, nyt keitto maustettiin vuohenjuusto-jogurttivaahdolla.

Paahdettu paprikakeitto

5oo g    paahdettuja paprikoita
2           sipulia
2           valkosipulinkynttä
tölkki    tomaattimurskaa
8 dl       kasvislientä

1 tl       timjamia
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
mustapippuria

Halkaise paprikat ja poista niistä siemenkodat. Asettele uunipellille ja valele oliiviöljyllä. Kuumenna uuni täysille (tai niin kuumaksi kuin leivinpaperi kestää), käytä ylävastuksia ja paahda paprikoita noin 20 minuuttia tai kunnes kuori mustuu. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti.

Paloittele sipulit kattilaan ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Lisää kattilaan kasvisliemi, tomaattimurska ja kuoritut paprikat ja anna kiehua hiljalleen. Lisää timjami ja maun mukaan sokeria, suolaa ja pippuria. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja tarjoile vuohenjuustovaahdon kanssa.

Vuohenjuustovaahto

1 dl    vuohenjuustoa

1 dl    jogurttirahkaa

1 rkl   oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Vatkaa kerma ja vuohenjuusto kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.


-memmu-

Porkkana-inkiväärikastike salaatille

Porkkanan puremiseen saa vaihtelua kun surauttaa ne tehosekoittimessa aivan pähkinöiksi, ja maustaa maapähkinäöljyllä ja inkiväärillä. Toimii salaatinkastikkeena.

Porkkana-inkiväärikastike salaatille

2,5 dl    porkkanaraastetta
1,5 dl    maapähkinäöljyä (tämä tuo maun, ruoka- tai oliiviöljy ei toimi samalla tavalla)
3 rkl      valkoviinietikkaa
2 rkl      vaahterasiirappia

1½ tl     tuoretta inkivääriä
1 tl        tamarinditahnaa
1/4 tl     suolaa
1/4 tl     valkopippuria

Raasta porkkana ja inkivääri. Siirrä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja kirnua noin viitisen minuuttia. Öljyä lisäämällä tulos on sileämpi ja juoksevampi. Tarjoa vihreän salaatin kanssa.


-arska-

Suppilovahverokeitto

Meidän sienikeittoresepteissä sienilajit vaihtuvat satokauden mukaan mutta keiton perustana toimii vuodesta toiseen pyhä kolminaisuus; kerma, sherry ja pekoni. Sen päälle on hyvä rakentaa ja joskus jotain uuttakin kokeilla. Tällä kertaa se "kokeilu" oli yksi keittoon lisätty omena. Ja kyllä, makea omena toimii sienikeitossa hienosti. 

Sherryä ei pidä unohtaa. Se on tärkeää myös jos on uskominen penisilliinin keksijää Sir Alexander Flemingiä joka ilmeisesti piti sherryä omaa aikaansaannostaan merkittävämpänä keksintönä.

"Jos penisilliini voi parantaa sairaat, voi espanjalainen sherry herättää kuolleet eloon."
Sir Alexander Fleming

Suppilovahverokeitto

½ litraa   tuoreita suppilovahveroja
140 g       pekonia
2             salottisipulia
1             omena
7 dl         lihalientä tai kasvislientä
2 dl         kuohukermaa
1 rkl       vehnäjauhoja
3 rkl       sherryä
voita tai oliiviöljyä
kirveliä
persiljaa
suolaa
mustapippuria


Pilko pekoni pieniksi paloiksi ja laita kattilaan ruskistumaan. Pilko sipulit ja lisää pekonien joukkoon.

Ruskistele hetki ja lisää sienet ja anna nesteen haihtua niistä. Lisää tarvittaessa vähän voita tai öljyä. Lisää pieniksi paloiksi pilkottu omena ja sherry ja sen jälkeen liha-tai kasvisliemi. Kiehauta.

Sekoita ruokalusikallinen vehnäjauhoja kylmään kuohukermaan ja sekoita huolellisesti. Lisää jauhokermaseos kattilaan ja hauduttele miedolla lämmössä kymmenisen minuuttia. Lisää yrtit ja mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

-arska-

Viikunahillo

Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n keittiömestarin  (oletettavasti pääkokki Moutier) resepteistä ja ohjeista koottiin vuonna 1767 ranskalaisen keittiötaiteen merkkipaalu ja peruskivi, alkujaan 800-sivuinen tietokirja nimeltään Keittotaidon kannettava käsikirja (alkuteos Dictionnaire portatif de cuisine, d'office, et de distillation). Myös lääketiedettä ja kemiaa opiskellut, hyvin heikkovatsaiseksi tiedetyn Ludvig XV:n keittiömestari luonnehti kirjassaan viikunasta sekä hilloista yleisesti ottaen näin:

"Viikuna on hyvin terveellinen hedelmä, joka vaikuttaa vatsaa varsin edullisesti. Se on ravintoarvoltaan rikas ja hyvin sulava. Harvat ovat ne ihmiset, joille viikuna ei sovi."

"Hillot ovat hyvin terveellisiä ja niitä voidaan antaa hyvinkin herkille ihmisille, jopa sairaille. Heti kun heille on annettu lupa syödä leipää, voidaan myös hilloa antaa vaaratta. Ja uskallanpa sanoa, että se on tavanomaisesti nautittuna sairaalle hyväksi. En mainitse tässä mitään hedelmää, joka olisi parempi kuin toinen, sillä kaikki neuvojeni mukaan valmistetut hillot ovat hyviä ja niillä on suurin piirtein samoja vaikutuksia. Nämä johtuvat pääasiallisesti käytetystä sokerimäärästä. Nyt puhun vain hilloista jotka on tehty kypsistä hedelmistä."


No, mitä tähän voi lisätä. Ota ja nauti - ei vaivaa pipi ei tauti.

Viikunahillo

250 g   viikunoita ja karviaisia
125 g   hillosokeria
0,5 dl   appelsiinimehua
2 tl      sitruunamehua
1 tl      balsamicoa
ripaus suolaa
ripaus vaniljaa


Pese viikunat ja karviaiset ja pilko pieniksi paloiksi. Laita ne kattilaan yhdessä nesteiden ja mausteiden kanssa. Kiehauta. Tässä vaiheessa voit soseuttaa seoksen sauvasekoittimella. Lisää hillosokeria vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Keittele ja hämmentele noin 10 minuuttia.

Säilö pikaumpioimalla:

Täytä puhtaat lasipurkit kuumalla hillolla piripintaan ja sulje välittömästi twist-off -kannella.

Kun hillo jäähtyy, sen tilavuus pienenee ja tölkkiin muodostuva alipaine sulkee kannen ilmatiiviisti ja sanoo poks.


-arska-