maanantai 24. elokuuta 2020

Rakkaudesta syömiseen: 100 vuotta!

Hellaankoskin-työryhmän yhteenlaskettua elämänkokemusta ja ruokahalua on nyt kertynyt 100 vuotta. Komea tasaluku. Samppanjan paikka.

Samppanjasta tulikin mieleeni: Useimmat meistä tietää että kilpuriautokilpailun jälkeen kolme nopeinta kilpailijaa nousee korokkeella ja jokainen avaa 1,5-litran samppanjapullon jota Magnum-pulloksi kutsutaan. Mutta tiesittekö miten siitä isommat samppanjapullokoot on nimetty? Suorastaan raamatullisesti. Ja se magnum-pullo, sehän on oikeastaan aika pieni.

0,187 tai 0,2 litraa: Piccolo
0,375 litraa: Puolikas pullo
0,75 litraa: Tavallinen pullo
1,5 litraa (2 pulloa): Magnum
3 litraa (4 pulloa): Jeroboam
6 litraa (8 pulloa): Methusalem
9 litraa (12 pulloa): Salmanazar
12 litraa (16 pulloa): Balthasar
15 litraa (20 pulloa): Nebukadnessar
18 litraa (24 pulloa): Salomon
26,25 litraa (35 pulloa): Sovereign
27 litraa (36 pulloa): Primat
30 litraa (40 pulloa): Melchizedek / Midas


"Juon sitä, kun olen iloinen ja myös ollessani surullinen. Joskus juon sitä yksinäni. Kun minulla on seuraa, samppanja on välttämättömyys. Siemailen sitä, jos minulla ei ole nälkä ja nälkäisenä juon sitä. Muuten en koske juomaan – ellen ole janoinen."

-Madame Lilly Bollinger-




-arska 50- & -memmu 50-


 

maanantai 17. elokuuta 2020

Mustikkapiirakka

Mustikkapiirakka, tai mikään muukaan mustikka-asia, on ollut pari viime vuotta harvinaisempi näky meidän ruokapöydässä. Luontoäiti kun on ainakin näillä nurkilla hieman kitsastellut marjan suhteen ja allekirjoittanut on niin niuho, että kynnys metsämustikoiden ostamiseen kaupasta on liian korkea. Riemulla ei siis ollut rajoja kun tänä vuonna mustikkaa on ollut paikoin paremmin kuin hyvin. Pakastin on saanut vihdoinkin täytettä ja päiväkahvipöytä myös.

Mustikkapiirakkareseptejä on maailma väärällään ja jokainen tuntee varmasti niistä ainakin yhden. Minä oikaisin mutkia sen verran, että käytin valmista pohjataikinaa kun kesällä on kiva päästä vähän helpommalla. Tämä piirakka on herkkua sellaisenaankin mutta mikään ei toki estä kattamasta pöytään vaniljakastiketta tai jäätelöä sen seuraksi.





Mustikkapiirakka (vuoan halkaisija 26 cm)

1 pkt valmista makeaa piirakkataikinaa (pakaste)
½ l mustikoita
300 g kermaviiliä
1 muna
½ dl sokeria (tai maun mukaan)
1 tl vaniljasokeria


Sulata piirakkapohja pakkauksen ohjeen mukaan ja taputtele se ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja esikypsennä sitä uunissa 200 asteessa n. 5 minuuttia. Sekoita kermaviili, muna ja sokerit kulhossa. Levitä esikypsennetyn pohjan päälle mustikat ja lusikoi kermaviiliseos päälle. Paista n. 30- 35 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja reunat saaneet väriä.


-memmu-




keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Jogurttijäätelö

Aamiaisena tykkään syödä turkkilaista jogurttia jonka joukossa on marjoja ja reilu loraus vaahterasiirappia. Iltapalana tykkään syödä sitä samaa mutta vaihtelun vuoksi jäädytettynä jäätelöpuikoiksi. Nyt jäätyi vadelmia ja mustikoita ja tikutkin on itse vuoltu.







Jogurttijäätelö (4 kpl)


3 dl turkkilaista jogurttia
1½ dl tuoreita marjoja soseutettuna (metsämansikoita, mustikoita, vadelmia)
2 rkl vaahterasiirappia
1 tkl vaniljasokeria
1 rkl ruokosokeria

jäätelömuotteja
jäätelötikkuja


Soseuta marjat kevyesti ja sekoita niiden joukkoon puolet vaahterasiirapista. Sekoita toisessa astiassa jogurtin joukkoon puolet vaahterasiirapista ja vaniljasokeri.

Täytä jäätelömuotit kerroksittain marjasoseella ja jogurtilla. Ripottele pinnalle vielä ruokosokeria.
Voit laittaa jäätelöt pakastimeen reiluksi puoleksi tunniksi ennen kuin painat tikut paikalleen. Silloin jäätelöt on jo sen verran kohmeessa että tikku pysyy varmasti pystyssä.


-arska-



maanantai 13. heinäkuuta 2020

Grillikasvikset

Pystyihminen oppi hallitsemaan tulta joskus 0,5–1,1 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen grillaaminen on ollut ruuanlaitossa kova juttu. Neandertalinihmisten grillisuosikki oli kokoliha mutta viimeistään nykyihminen oivalsi että grillaaminen sopii loistavasti myös kasvisten ja juuresten kypsentämiseen.

Pieni savun maku ja ruskistettu pinta sopii lähes kasvikseen kuin kasvikseen. Niitä voi kypsentää hitaasti loimuttamalla tai heittää suoraan hiillokseen. Mutta se on syytä huomioida että moni kasvis ja varsinkin juures kannattaa esikypsentää keittämällä ennen grillaamista ettei lopputulos ole sisältä raaka ja pinnalta palanut. Tällä kertaa pienet sipulit ja kesäkurpitsat meni grilliin raakana ja kukkakaalia ja porkkanoita esikypsennettiin keittämällä muutamia minuutteja niin että grillissä lähinnä viimeisteltiin kypsyys, väri ja aromit. 

Ja kuten useimmat grillilihatkin, myös kasvikset ja juurekset kannattaa marinoida.







Grillikasvikset

Kukkakaalia
kesäkurpitsaa
kevätsipuleita
porkkanoita


Kasvismarinadi

1 dl    öljyä
3 rkl   valkoviini- tai omenaviinietikkaa
3 rkl   soijakastiketta
1 rkl   hunajaa
2-3     valkosipulinkynttä
2-3 tl  Herbs de Provence - yrttimaustetta
tuoretta timjamia silputtuna
tuoretta persiljaa silputtuna


Leikkaa kukkakaalista "pihvit" halkaisemalla kukkakaali ensin keskeltä kahtia ja sitten varren reunasta parin sentin siivut jolloin varsi pitää kaalin rakenteen koossa. Kiehauta kukkakaalipihvejä ja porkkanoita n. 2-3 minuuttia.

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Sivele kasvispalat marinadissa ja anna marinoitua tunti-pari. Säästä osa marinadista grillausvaiheeseen.

Kuumenna grilli kuumaksi ja grillaa kasviksia aloittaen eniten aikaa vaativista aineksista, tässä tapauksessa sipuleista ja kesäkurpitsasta. Kukkakaali hajoaa helposti joten ainakin se kannattaa grillata parilalla. Sivele paistopintoja välillä marinadilla kunnes kaikki ainekset on sopivan kypsiä ja paistopinta kauneimmillaan.

Tarjoile vaikka sellaisenaan maustevoin kanssa.


-arska-



tiistai 30. kesäkuuta 2020

Leivitetyt turskapuikot ja friteeratut kaprikset

Pakastealtaan kalapuikkojen merkitystä ei voi vähätellä, kalapuikko on iso hitti. Euroopan suurin pakasteruokayhtiö tuottaa vuodessa noin kaksi miljardia tonnia kalapuikkoja. Britanniassa on arvioitu, että 75 prosenttia lapsista maistaa kalaa ensimmäisen kerran kalapuikon muodossa.

Mutta kalapuikkojenkin suhteen pätee sama vanha laulu - nekin ovat parempia kun tekee itse. Tuplaleivitimme turskafileen, kypsensimme kiertoilmakypsentimessä ja sen kaveriksi friteerasimme kapriksia. Itse tehdyt maustetut majoneesit on hyviä kyytipoikia totta kai.








Leivitetyt turskapuikot ja friteeratut kaprikset (kahdelle + santsikierros)

500 g   turskafileetä
1-2       kananmunaa
1 dl      vehnäjauhoja
2 dl      panko- tai korppujauhoja

½ tl   suolaa myllystä
½ tl   valkopippuria
hieman rypsiöljyä paistamiseen


Riko kananmuna pienehköön astiaan ja vatkaa munien rakenne rikki. Levitä vehnäjauhot ja pankojauhot omille lautasilleen. Japanilainen pankojauho antaa karkeutensa vuoksi erityisen rapean kuoren, mutta meikäläinen korppujauhokin ajaa asiansa.

Poista turskafileestä mahdolliset ruodot. Halkaise filee pituussuunnassa kahteen osaan ja leikkaa suikaleet sopivan pituisiksi paloiksi. Kuivaa palat paperilla ja mausta valkopippurilla ja suolalla.

Pyörittele kalapalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi panko- tai korppujauhoissa. 

Kypsennä palat kiertoilmakypsentimessä 180-190 asteen lämpötilassa noin 4 minuuttia, käännä palat ja kypsennä vielä noin 4 minuuttia. Kiertoilmakypsentimessä riittää kevyt suihkaus sprayöljyä. 
Vaihtoehtoisesti paista palat pannussa runsaassa öljyssä kullanruskeiksi, 2-3 minuuttia molemmin puolin. Valuta talouspaperin päällä.

Tarjoile friteerattujen kapristen ja majoneesien kanssa, ranskalaisilla tai ilman.


Friteeratut kaprikset

½ dl  kapriksia
1 dl   rypsiöljyä

Huuhtele ja valuta kaprismarjat ja kuivaa ne huolellisesti talouspaperilla. Lämmitä öljy 180 asteiseksi ja friteeraa kapriksia öljyssä noin minuutin. Siivilöi kaprikset, anna niiden hetki jäähtyä ja toista toimenpide vielä pari kertaa niin kapriksista tulee mukavan rapeita. Anna jäähtyä paperin päällä. 




-arska-




torstai 18. kesäkuuta 2020

Kesäpizza

Mikä kesäpizza? No sehän on pizza joka on tehty kesällä. Siinä voi käyttää vaikka mansikoita ja mustikoita. Meidän tapauksessa se on myös pizza bianco jossa tomaattikastike on korvattu smetanalla joten pohja on valkoinen kuin kumuluspilvi. Niin ja kesäpizza on tietysti paistettu tulisilla hiilillä, grillissä, pizzakiven päällä. Ei saavutettu ihan muuratun pizzauunin lämpötiloja, vähän kalpeaksi jäi tällä kertaa mutta hyvää tuli.












Kesäpizza (2 pizzaa)


Taikina

Pizzapohjareseptejä on paljon, pohja syntyy vaikka tällä ohjeella.  


Kastike

60 g   smetanaa
60 g   pehmeää vuohenjuustoa
rkl     sitruunamehua
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä


Täyte

1         mozzarella viipaloituna
100 g  ilmakuivattua kinkkua
mansikoita
pensasmustikoita
balsamicokastiketta
oliiviöljyä


Laita grilli kuumenemaan, pöhinää saa olla niin paljon kuin pöntöstä lähtee. Laita myös pizzakivi hyvissä ajoin grilliin kuumenemaan. 

Tee taikina ohjeen mukaan ja kauli kaksi pyöreää pizzapohjaa. Siirrä pizza grilliin pizzakivelle, anna paistua kannen alla grillin lämpötilasta riippuen 8-10 minuuttia. Sekoita odotellessa kastikkeen ainekset.

Avaa kansi ja levitä pohjalle kastike ja mozzarellaviipaleet. Sulje kansi ja jatka kypsennystä vielä pari minuuttia kunnes juusto on sulanut kunnolla. 

Avaa kansi ja lisää pizzan päälle ilmakuivattuja kinkkuviipaleita ja balsamikokastikkeella valeltuja mustikoita ja mansikoita. Pizza on periaatteessa jo valmis mutta jos haluat, voit sulkea grillin kannen vielä minuutiksi pariksi mutta varo ettei marjat lätsähdä.

Valuta valmiiden pizzojen päälle vielä oliiviöljyä ja balsamicokastiketta. Ja koska on kesä, koristele pizza syötävillä kukilla ja villiyrteillä.



-memmu- (pohjatyöt)
-arska- (täytteet ja tulityöt)



keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Glaseeratut sipulit

Ruotsalaiskokki Tommy Myllymäellä on sellainen kirja kuin "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana" (Tammi 2015). Kirja on erinomainen. Paljon hyviä ja ihailtavan yksinkertaisia kasvispohjaisia reseptejä. Kirjasta löytyy tämä sipuliresepti joka on ehdoton lisuke kaikille sipulinystäville. Oma mielipiteeni on, että sipuli on keittiön tärkein raaka-aine.

Kerrataanpa vielä mitä mieltä Ludvig XV:n keittiömestari oli sipulista kirjassaan "Keittotaidon kannettava käsikirja" (Dictionare Portatif de Cuisine, D´Office, et de Distillation) vuodelta 1767.

"Sipuli on terveellinen höyste, vatsan toimintaa edistävä, jonkin verran ravitseva, ruokahalua antava, hikoilua lisäävä ja joitakin humoraalisten huonojen virtausten aiheuttamia vaivoja parantava. Näistä ihosauraudet, keripukki ja risatauti ovat sellaisia. Herkkien ihmisten ei tule nauttia sipulia, ainoastaan sipulimehu on heille sopivaa."





Glaseeratut sipulit (á la Tommy Myllymäki)


4        keltasipulia
50 g    voita
4 tl     sokeria
2 tl     väkiviinaetikkaa
4 dl    vasikanfondia
6        timjamin oksaa
suolaa


Kuori ja halkaise sipulit. Paista puolikkaat paistinpannulla voissa kullanruskeiksi. Lisää sokeri ja anna sipuleiden karamellisoitua. Lisää väkiviinaetikka, vasikanfondi ja timjami. Hauduta 5-10 minuuttia.

Käännä sipulit. Anna nesteen keittyä kokoon (tarvittaessa kannen alla), jottei se kiehu kuiviin. Sipulit ovat valmiita, kun ne tuntuvat pehmeiltä. Valele niitä paistinliemellä silloin tällöin kypsentämisen aikana, jotta niistä tulee ihanan tahmeita. Mausta suolalla.

Sipulit sopivat lisukkeeksi sianlihalle, mutta sopivat hyvin myös ankan tai muun rasvaisen siipikarjan tai lihan kanssa.



-arska-