Fruitie

Nämä marraskuiset aamut ovat toisinaan (no, aina) melkoista painajaista ja varsinkin tänä vuonna kun aurinko ei juuri ole naamaansa näyttänyt. Jos sattuu vähän kiireettömämpi aamu niin yritän loihtia pakastimen antimista edes hieman piristystä smoothieiden, fruitieiden ynnä muiden soseutettujen systeemien muodossa. Onneksi kesällä tuli säilöttyä ahkerasti monenmoisia marjoja ja yrttejä, silloin tuntui vähän työläältä mutta nyt olen uurastukseen aika tyytyväinen.

Fruitie

mansikoita

mustikoita

banaania

vettä

nokkosen siemeniä

Ainekset tehosekoittimeen ja soseeksi. Ropsaus nokkosen siemeniä on kuriositeetti jolla tästäkin marjamehusta saatiin "superruokaa".

-memmu-

Sipulikeitto

Yksi ensimmäisistä ja kivuliaimmista lapsuudenmuistoistani liittyy sipulikeittoon. Ikää en muista mutta joka tapauksessa hieno-, sekä kaikki muukin motoriikkani oli vielä kehityksen aamunkoitossa. Sen ansiosta kumosin syliini höyryävän kuumaa, rasvaista sipulikeittoa niin paljon että tuli tosi kova poppa eikä kovakaan puhaltelu tuntunut millään auttavan. Mutta siitä selvittiin ilman ihonsiirtoja eikä orastava lämmin suhteeni sipulikeittoon kärsinyt lainkaan. Päinvastoin - nyt meidät oli esitelty, nimi muistissa ja luonne tiedossa.

Tämä Ranskalainen keittiön helmi on ruokalistalla aina ensimmäisten pakkasten tullen. Klassinen keitto maustetaan valkoviinillä mutta teen useimmiten muunnelmaa jossa tärkeä ainesosa onkin olut.

Sipulikeitto (kuusi annosta)

1  kg     sipulia
4-5        valkosipulin kynttä

2-3 rkl   voita
2-3 rkl   öljyä
1 rkl      sokeria
2 rkl      vehnäjauhoja
1 litra    mietoa lihalientä (tai kasvislientä)
5 dl       (tummaa) lager-olutta
1-3        laakerinlehteä
1 tl        kuivattua timjamia

ropsaus mustapippuria
ripaus merisuolaa

vaaleaa maalaisleipää
voimakkaan makuista juustoraastetta (gruyère, kermajuusto, emmental...)


Viipaloi kuoritut sipulit ja valkosipulit. Kuumenna öljy ja voi keittokattilassa, lisää sipulit ja kuullota kunnes ne ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Lisää sokeri ja kuullottele lisää. Tähän kannattaa käyttää hyvinkin puolisen tuntia niin sipuli saa väriä ja karamellisoituu. Ripottele vehnäjauhot kattilaan siivilän läpi. Kaada kattilaan vähän lihalientä ja sekoita seosta niin että jauhot eivät jää paakuiksi. Lisää loput lihaliemestä, olut, laakerinlehdet, timjami, sekä vähän pippuria ja suolaa. Anna hautua liedellä tai uunissa noin tunnin verran.

Annostele keitto kulhoihin. Leikkaa reilut palat vaaleaa maalaisleipää. Tähän käy hyvin jo vähän kuivettunut leipä. Leipien pinnalle voi huljautella oliiviöljyä ja hieroa mausteeksi raakaa valkosipulia. Asetele leivät keiton päälle kulhoihin ja ripottele päälle reilusti juustoraastetta. Ruskista annokset nopeasti 250 asteisessa uunissa (ylävastuksella) niin että juusto sulaa ja saa vähän väriä. 

-arska-

Pyttikerrosvoipannuleipä

Pyttikerrosvoipannuleipä on pieni illallinen, aamupala, välipala, iltapala, hiukopala sekä lounas. Se sijoittuu jonnekin pyttipannun ja sandwichin välimaastoon ja sen avulla pääsee tehokkaasti eroon nälästä ja jääkaapin tähteistä.

Tämä vapaamuotoista herkkua varioimme ja syömme säännöllisesti, meidän ruokakunnassa ainoa vakiintunut komponentti on bearnaisekastike. Leivänkin voi korvata millä tahansa, kunhan se toimii bearnaisekastikkeen kanssa, ja mikäpä ei toimisi.

Pyttikerrosvoipannuleipä

Tämä yksilö alhaalta ylöspäin lukien:

- pala paahdettua paahtoleipää (ruisleipä, patonki, kaikki käy)

- valkosipulisalaattikastiketta

- ituja

- salaatinlehtiä

- suolakurkkusiivuja

- lihaleikkelettä

- vuohenjuustoa

- paistettu kananmuna

- toinen pala paahtoleipää

- bearnaisekastiketta

-arska-

Maa-artisokkakeitto

Eräältä turkulaiselta viljelypalstalta maa-artisokka on päässyt leviämään hallitsemattomasti ja sen myötä tämän auringonkukan sukuun kuuluvan kasvin herkullisia mukuloita riittää kerättäväksi tutuille ja kylänmiehille. Mekin käytimme taas tilaisuutta hyväksi ja kävimme kuokkimassa keittoainekset. Laji kestää hyvin kylmää ja satoa voi käydä kaivamassa vaikka keskellä talvea jos routa sallii.

Maultaan maa-artisokka voittaa perunan mennen tullen mutta syystä tai toisesta peruna meni meillä suosiossa ohi kun nämä einekset aikanaan Amerikan mantereelta rantautuivat.

Yksi mahdollinen osasyy voi olla että maa-artisokka saattaa aiheuttaa siihen tottumattomalle ilmavaivoja. Vuonna 1621 englantilainen kasvitieteilijä John Goodyer kirjoittikin: ”Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi.”

Näin jyrkin sanoin emme maa-artisokkaa millään muotoa tuomitse, päinvastoin mukulan hieno maku on mahdollisen pienen kivun arvoinen. Vaivojen tiedetään myös hellittävän kun käyttöä jatketaan - sitä pitää siis vain syödä enemmän.

Maa-artisokkakeitto

noin 1 kg     maa-artisokkia

1-2 kpl        perunaa

1-2  kpl       salottisipulia
2-3  kpl       valkosipulin kynttä

½ l              kasvislientä

2 dl             kermaa 

1-2 rkl         oliiviöljyä 

½ dl            sherryä

voita

suolaa

pippuria

Kuori salotti-ja valkosipulit ja kuullota niitä voissa pannulla. Lisää pannulle kuoritut ja paloitellut maa-artisokat ja perunat ja paista niitäkin hetki - pieni väri lisää makua. Jos kuorit maa-artisokat etukäteen, pidä ne kylmässä vedessä koska laji on herkkä tummenemaan.

Siirrä ainekset kattilaan, lisää kasvisliemi sekä sherry ja keittele kunnes kasvikset pehmeitä.

Soseuta tehosekoittimella silkin pehmeäksi soseeksi. Lisää kerma ja kiehauta. Mausta suolalla, pippurilla sekä oliiviöljyllä ja lisää tarvittaessa vettä tai kasvislientä jotta koostumus sopiva.  

Keiton pinnalle ruskistin pieniksi kuutioiksi pilkottua perunaa ja pekonia. 

-arska- 

Kuharullat shampanjakastikkeella

Kuhaa tulee syötyä enimmäkseen ammattikokkien tarjoilemana. Kun Reko-torilla oli tilattavissa tuoretta kuhaa niin Memmu teki tilauksen. Kokonaisten kalojen käsittely ei ole meille aivan arkipäivää mutta netistähän löytyy havainnolliset opetusvideot aiheesta kuin aiheesta. Tulta päin ja fileoimaan.

Kahden kuhan fileet pitäisi riittää ateriaksi kahdelle - käytössä siis yksi harjoituskuha.


Ei paha rasti, useammin kannattaisi kyllä tehdä niin säilyisi tuntuma.

Kupliva kastike alkutekijöissään.

Kuharullat (kahdelle)

2 keskikokoista kuhaa fileoituna
1 dl    tuorejuustoa
1 dl    vuohenputkea tai esim. pinaattia

suolaa
valkopippuria

Fileoi kuhat ellet ostanut valmiiksi fileoituna. Sekoita tuorejuuston joukkoon vuodenputket tai pinaatit ja mausta seos suolalla ja valkopippurilla. Levitä seos ohuena kerroksena fileiden päälle, pyöräytä fileet rullalle ja sido parilla cocktailtikulla. Koska kastikkeeksi oli tiedossa viinipohjainen kastike, höyrytin fileet vain voissa ja lorauksessa vettä. Fileet paistokasariin tiiviin kannen alla, 5-10 minuutin höyryttely riittää kypsentämään ja kala säilyy pehmeänä ja mehukkaana.


Shampanjakastike (kahdelle)

1        sipuli
2  dl   kuohuviiniä
2  dl   kuohukermaa
voita
suolaa
sahramia


Pilko sipuli ja kuullota sitä hieman voin kanssa kattilassa. Lisää kuohuviini ja keitä sitä kokoon kunnes nesteen määrä on puolittunut. Tässä vaiheessa sipulit voi siivilöidä pois mikäli haluat sileän kastikkeen. Lisää kuohukerma ja keittele kunnes nesteestä on taas haihtunut noin yksi kolmasosa. Silloin koostumuksen pitäisi olla mukavan samettinen ja maun täyteläinen. Mausta ripauksella suolaa. Hyppysellinen sahramia tuo hieman lisämakua mutta ennen kaikkea väriä muuten vähän kalpean väriseen annokseen.

Lisukkeeksi sopii hyvin pannulla paistopintaa kylkeensä saaneet juurekset.

-arska-

Slow Food Festivaali

Fiskarsissa järjestetään vuosittain lokakuun alussa Slow Food Festivaalit. Markkinatapahtuma jossa tarjolla lähiruokaa läntisen Uudenmaan alueelta. Tunnelmaltaan mukavasta tapahtumasta on tullut syksyn vakio vierailukohde. Fiskars on kaunis historiallinen ruukkikylä jo itsessään ja käsityöläisyyttä arvostava wannabe-taiteilija viettää täällä sujuvasti kesäisen retkipäivän. Tämä lähiruokatapahtuma riittää syyksi tulla myös syssymmällä. Tuliaisia sieltä yleensä löytyy mutta metrilakun etsijät älkööt vaivautuko.

-arska-

Säilötyt kesäkurpitsat

Meidän viljelypalsta tuotti sen verran kesäkurpitsaa, että kyllästymispiste niiden syömiseen saavutettiin ja jokin aika sitten. Jotain piti kuitenkin lopuille kurpille keksiä ja ajattelimme kokeilla, kävisivätkö ne avomaankurkkujen tapaan mausteliemeen säilöttäviksi. No toki kävivät! Näistä tuli hyviä ja purkkeja on nyt varastossa sen verran paljon, ettei varmasti tartte koko talvena kaupan kurkkuja ostella.

Säilötyt kesäkurpitsat

2 kg kesäkurpitsaa

Liemi

6 dl vettä
2 ½ dl väkiviinaetikkaa
1½ dl sokeria
2 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
1 tl sambal oelek- chilitahnaa
1 tl wasabia (tai piparjuurilastuja)
kokonaisia musta- ja maustepippureita
valkosipulinkynsiä ohuina lastuina

Pese säilykepurkit, laita ne kyljelleen uuniin ja uuni päälle n. 130 asteeseen. Kiehauta purkkien kannet pienessä määrässä vettä.

Pese kurpitsat ja pilko ne ohuiksi siivuiksi. Mandoliini on oiva apuväline siivutukseen kunhan muistaa ehdottomasti käyttää KOKO AJAN sitä sormisuojaa (meillä siivuttaja ei tehnyt niin ja jälki oli rumaa).

Keitä liemi ja laske kurpitsasiivut erissä siihen hetkeksi kiehahtamaan. Kun ne ovat hieman pehmenneet, ota yksi kuuma purkki kerrallaan uunista ja täytä se siivuilla. Ohutteräiset grilli/paistopihdit ovat osoittautuneet käteviksi siivujen siirtämiseksi purkkiin, etikkaliemi ei sotke silloin joka paikkaa.

Kun kaikki purkit ovat täynnä, kuumenna vielä liemi ja kaada purkkeihin, niin että ne täyttyvät piripintaan. Kierrä korkit tiiviisti kiinni. Jäähtyessään purkit umpioituvat ja tuote säilyy hyvin ties miten pitkään. Maustekurpitsat ovat valmiita noin kahden viikon kuluttua.

-memmu-