Kaalilaatikko

Kaalilaatikkoa toiset rakastaa ja toiset taas ei. Minä rakastan erityisesti pitkään hauduteltua, siirappisen makeaa, perinteistä kaalilaatikkoa.

Siitä tulikin mieleeni että brittiläinen näytelmäkirjailija G.B. Shaw on loihtinut lausumaan ruoasta näinkin ylevästi: "Ei ole vilpittömämpää rakkautta kuin rakkaus ruokaan." 

Kaalilaatikko

1 kg     kaalia
2 kpl    sipulia
2 rkl    öljyä
400 g   jauhelihaa
1 dl     puuroriisiä
5 dl     vettä
3 dl     lihalientä
1 dl     siirappia (enemmänkin voi laittaa jos pidät makeasta laatikosta)
2 tl      suolaa
1 rkl    meiramia
1 tl      rouhittua mustapippuria
voita


Silppua kaali. Kuumenna vesi laakeassa kattilassa. Lisää suola ja kaalit. Sekoittele silloin tällöin. Lisää joukkoon hautumaan myös silputtu sipuli. Keittele puolisen tuntia niin että kaali pehmenee.

Ruskista jauheliha ja lisää ne kaali-sipuliseoksen joukkoon. Lisää myös meirami, mustapippuri ja puuroriisi. Voitele uunivuoka tai pata ja kaada koko seos lihaliemineen vuokaan. Pinnalle voi heittää muutaman voinokareen ja lorauttaa vielä vähän siirappia. Kypsennä 200 asteessa ainakin tunti, enemmänkin jos ei ole kiire. Puolukkahillon kanssahan tätä usein syödään, karpalohillo käy vähintään yhtä hyvin.

 -arska-

Hyvää ystävänpäivää!

14. helmikuuta vietetään Valentinuksen päivää eli meikäläisittäin ystävänpäivää.

Juhlapäivän syntyhistoria perustuu moneen eri uskomukseen. Historia saattaa juontaa juurensa jo ajalle ennen Pyhää Valentinusta, antiikin Rooman Lupercalia-juhlaan. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Aivan. Me sen sijaan uhrasimme herkkuaamiaisen.

-memmu- & -arska- 

Miniburgerit lohitäytteellä

Miniburgerit eli sliderit ovat vähän kuin hampurilaisetkin, mutta pienempiä ja hieman fiinimpiä. Pikkuisia suupaloja. Enemmänkin slow food kuin fast food.

Kirjasta nimeltä 100 fingerfood löytyi muikea lohitäytteinen ohje josta muokkasimme mieleisemme pekonimarmeladilla ja valkosipulimajoneesilla. Itse leivotut pikkusämpylät on tärkeä juttu, samasta kirjasta löytyy tämä erittäin maukas taikinaresepti.

Nämä ovat hyviä, sämpylät kuohkeita ja kevyitä, makeansuolainen pekonimarmeladi antaa jykevän botnen ja kaiken viimeistelee valkosipulimajoneesi - tuo intellektuellien ketsuppi.

Miniburgerit lohitäytteellä


Sämpylätaikina

25 g         hiivaa

1½ dl       kädenlämpöistä maitoa

1 rkl        hunajaa

2              munaa (+1 muna voiteluun)

n. 5 dl      vehnäjauhoja

50 g         sulatettua voita

1 tlk         suolaa

unikonsiemeniä / seesaminsiemeniä

Sekoita kulhossa hiiva, maito, hunaja ja munat. Lisää seokseen jauhot, sulatettu voi ja suola. Alusta taikinaa yleiskoneella, pienellä nopeudella n. kymmenen minuuttia, käsin vaivaten aikaa kuluu enemmän. Lisää tarpeen vaatiessa hieman jauhoja. Peitä kulho liinalla ja anna kohota n. puoli tuntia. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja pyörittele siitä n. 30 pientä sämpylää ja aseta ne uunipellille. Peitä liinalla ja anna kohota n. tunnin ajan. Sivele sämpylät munalla ja ripottele pinnalle haluamiasi siemeniä. Paista sämpylät 220 asteessa, n. 8 minuuttia tai kunnes ovat saaneet hieman väriä.


Täytteeksi

400 g  kirjolohta
pekonimarmeladia (ohje löytyy täältä )
valkosipulimajoneesia (ohje löytyy täältä )
rucolaa

Paista kirjolohi 150 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia, ota uunista ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Halkaise sämpylä ja sivele pohjalle pekonimarmeladia, sen päälle pala lohta, lusikallinen valkosipulimajoneesia ja rucolaa. Kansi päälle ja syömään.

-memmu-  (sämpylät)

-arska-  (kala & marmeladi & majoneesi)

Valkosipulimajoneesi

Majoneesin valmistamista kotioloissa pidetään vaikeana. Majoneesi "leikkaa" eli juoksettuu herkästi eikä reaktiolle ole löydetty vuosisatojen varrella loogista selitystä. Syitä on haettu lähes kaikesta taivaan ja maan välillä, vallitsevasta säätilasta ja jopa naisten kuukautiskierrosta. Toki nykytiede tietää että munankeltuaisen lesitiini saa öljyn ja veden (jota on kananmunassa ja sitruunassa) sekoittumaan toivotunlaisesti, mutta epäonnistumisen pelko elää sitkeästi. 

Mutta, oikeasti majoneesin tekeminen ei ole vaikeaa. Ainakaan jos käytössäsi on sauvasekoitin ja kapeahko juomalasi tai vastaava jonka pohjalle sauvasekoittimen pää sopivasti mahtuu. Ja luet alla olevat ohjeet tai etsit vastaavat world wide webistä hakusanalla "majoneesi sauvasekoittimella". Kaiken lisäksi majoneesi syntyy hetkessä, kyse on vain minuuteista.

Itse tehty majoneesi on kertaluokkaa parempaa kuin tehdasvalmisteiset vastineet. Totta kai kaikki on parempaa kun itse tekee mutta majoneesin kohdalla ero korostuu. Johtuuko sitten tuoreista raaka-aineista tai hapettumisenestoaineen puuttumisesta vai mistä lie.

Kaiken lisäksi itse tehdyn majoneesin voi maustaa mieleisekseen tuhannella eri tavalla. Yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä on tietysti valkosipulimajoneesi eli aioli. Tässä siitä yksinkertainen versio.

Valkosipulimajoneesi (noin kaksi desilitraa)

3      valkosipulin kynttä

2 tl   sitruunamehua

2 tl   sinappia

suolaa

1      kananmuna

2 dl   rypsiöljyä (oliiviöljy tekee majoneesista karvasta)

Huolehdi että kaikki raaka-aineet ovat huoneenlämpöisiä. Lisää ainekset listan järjestyksessä kapeaan astiaan (esim. korkeaan juomalasiin). Vie sauvasekoittimen pää astian pohjalle ja käynnistä sekoitin vasta sitten. Nosta sekoitinta hitaasti ylöspäin, huomaat heti miten nopeasti seos muuttuu majoneesiksi. Valmis. 

-arska-

Pekonimarmeladi

Eläinperäisen ruuan osuus meidänkin ruokakunnassa tulee jatkuvasti pienenemään. Kunnes joskus loppuu kokonaan. Hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n viimeisimmän raportin perusteella asialla onkin jo kohtalainen hoppu ja kiirus. Oma arvioni on että lihatuote josta tulen viimeisenä luopumaan on pekoni. Pekoni on kuten kananmunat tai voi tai valo: niitä on aina oltava ruokakaapissa. Mukaudun tilanteeseen enkä halua että pekonipakettiin joudutaan lisäämään samanlaiset varoituskuvat kuten tupakkiaskeihin.

Kun olin nuori, en tiennyt että on olemassa pekonimarmeladia. Sain tiedon kovin myöhään ja nyt keittelen sitä vielä sen ajan kun se on laillista.

Pekonimarmeladi


50 g    pekonia
2-3     salottisipulia
1 dl    vahvaa kahvia
1 dl    vaahterasiirappia
3 rkl   punaviinietikkaa
1 rkl   sinappia
1        laakerinlehti
mustapippuria myllystä


Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja paista pannulla rapeaksi, siirrä sen jälkeen talouspaperin päälle niin ylimääräinen rasva imeytyy pois. Hienonna sipulit ja kuullota pekonirasvassa niin että saavat vähän väriä.

Siirrä pekonit ja sipulit pieneen kattilaan. Lisää joukkoon kaikki muut ainekset paitsi sinappi ja keittele seosta kokoon kunnes se muistuttaa marmeladia. Sekoita joukkoon sinappi ja ota pois liedeltä.

Tarjoa marmeladia lämpimänä esimerkiksi vaalean lihan kanssa tai vaikka hampurilaisen välissä.

-arska-

Saaristolaisleipä 2.0

Saaristolaisleipä on meillä joulun ja uudenvuoden ajan vakiintunut leivonnainen. Useimmiten maustettuna marjoilla: puolukoilla, karpaloilla tai mustikoilla. Leivän voi paistaa leipävuoan sijaan vaikka kuivakakkuvuokaan. Miksikö? No jotta näkisit vieraasi hämmentyneen ilmeen kun hän luuli maistavansa taatelikakkua.   

Puolukkaisen saaristolaisleivän ohje löytyy täältä...

-memmu-

 

Hyvää joulua!

Hellaan koskin-työryhmän joulukuusi on tänä vuonna nostettu seinälle ja on muutenkin hieman riisuttu versio. Mallia keppi ja risu mutta jouluinen tunnelma välittyy näinkin. Rauhallista joulua kaikille!











-memmu-